Mulla on maailman paras työpaikka

[tai niin ainakin luulin]

Oikeasti mä kuvittelin, että oon päässyt hyvin joukkoon ja mut on otettu hyvin vastaan. Luulin olevani pidetty ja mukavakin niitten ihmisten mielestä, olen ollut ahkera ja joustava ja vaikka mitä. Mä rakastin työtäni ja paneuduin siihen intohimolla, halusin oppia ja tulla aina vaan paremmaksi työntekijäksi tuolla.

Ja mikä onkaan totuus?

Heti kun mä oon pois, mut haukutaan selän takana täysin. Mä en olekaan tajunnut "kirjoittamattomia sääntöjä", joista en ole kuullut sanallakaan mainittavan. Ehei, mun ois pitänyt ne "vaan tietää". Että mä oonkin kehdannut ilmoittautua työpaikan yhteisiin pippaloihin, saan kuulema kuulla kunniani jos mulla "on pokkaa niissä naamaani näyttää".

Joo, ei ole pelkoa. Mä en aio sinne tulla, en nyt enkä koskaan tulevassakaan. Mä olen todella pettynyt ja loukattu. Se siitä unelmatyöstä ja unelmatyöpaikasta ja "maailman parhaista" työkavereista. Miten ne kehtaa?!!

Mä en aio tuonne enää jäädä. Meen ihan minne tahansa muualle. Ja siihen saakka kun tuolla _joudun_ olemaan, mä en enää puhu kenellekään yhtään mitään. En hymyile, en juttele, en mitään. Teen vain työni, piste.

Itkettää. Ja hävettää, kun olin niin typerä ja sinisilmäinen ja idiootti ja tyhmä.

 

[123]

Höh, tosi kurja juttu :/

 

["Rane"]

Naistavaltainen työpaikka?
Pusu poissa semmoisista.

Pusu.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mistä tää totuus nyt tuli julki? Ihmetyttää vaan et mitkä motiivit kertojalla on ollu? Itse kun olen ollut patologisen valehtelijan työkaveri niin jotenkin suhtaudun aina näihin ihan vastakkaisiin totuuksiin vähän epäillen

 

["xxxx"]

No mistä sä oot kuulut et sua haukutaan? Ja vaikka haukuttas, sen kun menet vaan. Ja osoitat että ne jotka leikkii vielä hiekkalaatikkoleikkejä töissäkin, ovat vähän vajaita elämänkokemuksista. Siis idiootteja. Älä alistu!

 

[täräkkä]

Mistä tää totuus nyt tuli julki? Ihmetyttää vaan et mitkä motiivit kertojalla on ollu? Itse kun olen ollut patologisen valehtelijan työkaveri niin jotenkin suhtaudun aina näihin ihan vastakkaisiin totuuksiin vähän epäillen

niinpä.. voipi olla näinkin.

nosta kissa pöydälle kahvipöydässä- kysy että oletko loukannut jotakuta kun kuulet tällaisia juttuja. ja sano että haluat että sulle puhutaan suoraan jos jotain valittamista on.

 

[tai niin ainakin luulin]

Naisvaltainen ala ja työ, todellakin. Itseasiassa kolmen ihmisen suusta tänään kuulin tämän asian. Ja uskon kyllä että puhuivat totta.

Miten ihmeessä mä voin enää mennä tuonne iloisin mielin ja nauttia työnteostani, kun tiedän minkälaisia ne ihmiset siellä oikeasti on? Kun mä tiedän miten kaksnaamaisia ne on. Että ne inhoaa mua enkä mä ole tervetullut niitten joukkoon.

Tuntuu ihan kamalalta.

 

[tai niin ainakin luulin]

niinpä.. voipi olla näinkin.

nosta kissa pöydälle kahvipöydässä- kysy että oletko loukannut jotakuta kun kuulet tällaisia juttuja. ja sano että haluat että sulle puhutaan suoraan jos jotain valittamista on.

Näin mä jo tänään sanoin niille kolmelle. Että mistä ihmeestä mä voin tietää niitten "kirjoittamattomat säännöt", jos niistä ei mulle sanota. Ja että mulle voi ihan suoraankin tulla sanomaan asiat eikä puhua selän takana. Tiedän kyllä, että viesti menee perille lopuillekin tuota kautta.

Tiedän, että jossain vaiheessa tullaan muka hämmästyneenä kyselemään että miksi et tulekaan niihin juhliin. Taidan vastata, että niin, sitä te voittekin miettiä vaikka sitten seuraavalla kerralla kun olen vapaapäivällä.

 

[ex-kiusattu]

Jos se on sun unelmaduuni, niin älä anna periksi, vaan jatkat siellä töissä ja näytät niille mollajille mistä kana pissii! Nehän saa just tahtonsa läpi, jos sä meet itku silmässä irtisanoutumaan työstä, mitä oikeesti haluisit tehdä, kun joku sua kokeilee. Jos joka kerta heti luovutat ja otat noin herkästi itteesi kun joku "kiusaa" niin joudut vielä kynnysmatoksi, noita "vahvoja" ihmisiä löytyy joka paikasta ja ne kävelee niiden yli jotka siihen alistuu.

 

[hmph]

Tarkoitat varmaan "vahvoilla" ihmisiä, jotka eivät uskalla puhua suoraan, ja ovat sekä omaan elämäänsä tyytymättömiä että niin tyhmiä, etteivät osaa peittää omaa osaamattomuuttaan muuten kuin keksimällä toisista vikoja?

Jos joka kerta heti luovutat ja otat noin herkästi itteesi kun joku "kiusaa" niin joudut vielä kynnysmatoksi, noita "vahvoja" ihmisiä löytyy joka paikasta ja ne kävelee niiden yli jotka siihen alistuu.

 

[tai niin ainakin luulin]

En mä aio omaa elämääni pilata jäämällä tuommoiseen työpaikkaan, jossa mulla ei ole yhtäkään ystävää. Jossa ei voi luottaa yhteenkään. Miten semmoisessa jaksaa, kun joutuu koko ajan varomaan sanojaan ja tekojaan ja kaikenlisäksi miettimään että mitähän ne tällä kertaa musta juoruaa. Mun mielenterveys on sentään arvokkaampi kuin yksikään työpaikka.

 

[ex-kiusattu]

Tarkoitat varmaan "vahvoilla" ihmisiä, jotka eivät uskalla puhua suoraan, ja ovat sekä omaan elämäänsä tyytymättömiä että niin tyhmiä, etteivät osaa peittää omaa osaamattomuuttaan muuten kuin keksimällä toisista vikoja?

Juu, näitä kaiken alleen jyrääviä ihmisiä, jotka purkaa omaa pahaa oloaan muihin ja saa ainoat ilonsa muiden kiusaamisesta.

 

["joku"]

Joka työpaikassa on ihmisiä, jotka ovat mielin kielin seurassasi, mutta poissa ollessa arvostelevat sinua ja sinun tapaasi tehdä työtäsi. Samat ihmiset pyrkivät kaikin tavoin sabotoimaan työtäsi ja lannistamaan sinua muka huomaamatta. Jos olet vahva ja et lannistu, niin selviät voittajanaKäytä innostuksesi ja voimavarasi työhön, älä työkaveriesi miellyttämiseen.

 

["joku"]

Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ihan typerää väittää, että pitäisi vaan hammasta purren kestää, "ei saisi ottaa itseensä" tai "antaa kävellä ylitse". Tuommoinen on ihan pelkkää paskapuhetta. Normaali, itseään kunnioittava ihminen ei jää tuollaiseen työpaikkaan, missä työkaverit ovat jääneet alakoulutasolle henkisesti.

Työpaikka ei ole mikään juorukerho tai kilpailu siitä, kuka voittaa paskanpuhumismestaruuden. Se on paikka, jossa porukka yrittää tehdä työnsä, koska siitä saa palkkaa elämiseen, eikä työnteko onnistu jos osa työkavereista on psyykkisesti häiriintyneitä kiusaajia.

Löydät ap varmasti paremman työpaikan, jossa on päteviä ihmisiä töissä. Tuollaista on usein työpaikoilla, joissa ihmisillä ei ole kunnon koulutusta hoitaa tehtäviään ja purkavat sitten kateuttaan pätevämpiin ja osaavampiin keksimällä näistä vikaa.

En mä aio omaa elämääni pilata jäämällä tuommoiseen työpaikkaan, jossa mulla ei ole yhtäkään ystävää. Jossa ei voi luottaa yhteenkään. Miten semmoisessa jaksaa, kun joutuu koko ajan varomaan sanojaan ja tekojaan ja kaikenlisäksi miettimään että mitähän ne tällä kertaa musta juoruaa. Mun mielenterveys on sentään arvokkaampi kuin yksikään työpaikka.

 

["vieras"]

Aiempi työpaikka oli vähän samanlainen, noin kaksi vuotta jaksoin olla ja sitten oli pakko irtisanoutua oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi. Joskus harmittaa että annoin periksi, työ oli kohtuullisen mukavaa ja muutamasta työkaverista tuli ihan ystäviä, mutten vain jaksanut kiusaamista ja selän takana puhumista...

 

[se toinen joku]

Sinänsä olen samaa mieltä. Tämähän olisi ideaalia. Mutta ei kenenkään psyyke kestä jatkuvaa varuillaanoloa siitä, koska joutuu maalitauluksi seuraavan kerran. Ap:n on hyvä tehdä oma työnsä kunnolla, ja saada se näkyviin niille, jotka ovat esimiehinä. Hyvä esimies kyllä erottaa, kuka tekee työnsä hyvin. Missään nimessä ei kannata avautua ongelmistaan työkavereille, etteivät ne saa lisää lyömäaseita.

Voithan Ap samalla katsella muita töitä. Tai onko työpaikalla eri porukoita, ettei tarvitse olla ainakaan kauheasti tekemisissä noiden aivopierujen kanssa?

Otan osaa oikeasti Ap, verenpaine nousee jo pelkästä ajatuksesta.



[QUOTE="joku";22237651]Joka työpaikassa on ihmisiä, jotka ovat mielin kielin seurassasi, mutta poissa ollessa arvostelevat sinua ja sinun tapaasi tehdä työtäsi. Samat ihmiset pyrkivät kaikin tavoin sabotoimaan työtäsi ja lannistamaan sinua muka huomaamatta. Jos olet vahva ja et lannistu, niin selviät voittajanaKäytä innostuksesi ja voimavarasi työhön, älä työkaveriesi miellyttämiseen.[/QUOTE]

 

[alkup..]

Tämänpäiväisen jälkeen mä todellakin etsin muuta työtä. Melkein mikä tahansa kelpaa.

Tuntuu vaan niin typerältä, kun luotin niihin ihmisiin. Varmaan tästä tämänpäiväisestäkin saan vielä kiertoteitä kuulla. Että miten mä kehtasin olla niin pahalla päällä ja miten mä kehtasin "huutaa" (vaikka en edes huutanut, sanoin vain tuosta seläntakana puhumisesta yms) ja "kiukutella" ja "ottaa nokkiini" ihan turhista asioista. Niinpä.

Ja tuon muistan, että enää ikinä en puhu tuolla yhdellekään yhtään mitään mun henkilökohtaiseen elämään liittyvää.

 

["vadelma ballerina"]

meillä sama meininki työpaikassa, jossa yli puolet on miehiä (eli ei oo ainoastaan naisvaltaisten alojen 'ongelma'). Miehet osaa jauhaa paskaa selän takana ihan just hyin ku naisetki.