Mulla ei ole tissejä! Enkä ikinä tuu saamaan:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oikeasti rinnaton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oikeasti rinnaton

Vieras
Olen jo monta vuotta häpeillyt itseäni, kun olen rinnaton. Koulussa muistan kun en ikinä mennyt uimaan luokan kanssa, olinhan rinnaton, ja pelkäsin, että minua alettaisiin kiusata :( Monet kerrat olen joutunut jäämään jostain paitsi tämän takia. Tuntuu että olen väärässä kehossa, tämä jotenkin rajoittaa elämääni. Olen masentunut tämän asian takia. Olenko pinnallinen? Itken, en tunne itseäni seksikkääksi. Iso maha ja pienet rinnat, näytän raskaana olevalta. En silti ole pulska, mahani vain turpoaa aina ilmapalloksi. No joka tapauksessa, haluan silikonit! En isot, vaan normaalit. Kerroin tästä miehelle, miksi olen allapäin ja miksi inhoan vartaloani, kerroin haluavani rinnat mutta arvatkaa vaan mikä oli vastaus. Et todellakaan ikinä tuu ottaa silikoneja. Noh, täytyy siis häpeillä ja kärsiä tästä lopun elämääni. Mies on muka tyytyväinen tähän, ettei mulla oo rintoja! En usko... huoh :(
Tätä ei voi kukaan muu tajuta ku oikeesti ne joilla on pienet rinnat tai ei niitä ollenkaan....
 
Mulla on isot rinnat, enkä tule koskaan pieniä saamaan. Ja arvaa ottaako päähän. Mun tissit ei ole mitkään järettömät, mutta ne on tiellä. Paidat on muuten hyvät, muttei mene tissine kohtaa kiinni...sama vika takkien kanssa. Liikunnassa ne pomppii ties minnesuuntaan, vaikka ne sitois ristiin niskantaa jne.

Jotta ei ole helppoa ei.

Mutta koska tilanne on, mikä on, niin se pitää vain oppia hyväksymään. Ei elämä voi oikeasti olla yksistä tisseistä kiinni, oli ne sitten liian isot, tai olemattomat :D
 
Olen jo monta vuotta häpeillyt itseäni, kun olen rinnaton. Koulussa muistan kun en ikinä mennyt uimaan luokan kanssa, olinhan rinnaton, ja pelkäsin, että minua alettaisiin kiusata :( Monet kerrat olen joutunut jäämään jostain paitsi tämän takia. Tuntuu että olen väärässä kehossa, tämä jotenkin rajoittaa elämääni. Olen masentunut tämän asian takia. Olenko pinnallinen? Itken, en tunne itseäni seksikkääksi. Iso maha ja pienet rinnat, näytän raskaana olevalta. En silti ole pulska, mahani vain turpoaa aina ilmapalloksi. No joka tapauksessa, haluan silikonit! En isot, vaan normaalit. Kerroin tästä miehelle, miksi olen allapäin ja miksi inhoan vartaloani, kerroin haluavani rinnat mutta arvatkaa vaan mikä oli vastaus. Et todellakaan ikinä tuu ottaa silikoneja. Noh, täytyy siis häpeillä ja kärsiä tästä lopun elämääni. Mies on muka tyytyväinen tähän, ettei mulla oo rintoja! En usko... huoh :(
Tätä ei voi kukaan muu tajuta ku oikeesti ne joilla on pienet rinnat tai ei niitä ollenkaan....

Just just. älä marise, miehellesikin kelpaat, kavereistani moni on rinnaton ja sinut ittensä kaa, nauti elämästä älä toisten miesten imartelevista katseista.
 
Vaikuttaa siltä, että elämässäsi pikku asia on saanut aivan liian isot mittasuhteet. Yleensä tuollaisista ongelmista päästää murroiän jälkeen, kun kasvaessa ja viisastuessa tajuaa, miten maailmassa on muutakin mietittävää kun joku rintojen koko.
Itselläni on aina ollut pienet rinnat, paitsi raskausaikoina, ja olen ollut täysin tyytyväinen niihin. Harrastan paljon liikuntaa, joten yhtään isommat rinnat olisivat vain tiellä ja haitaksi. Mielestäni rintani myös sopivat muuhun kroppaani täydellisesti, eli ei omaan kroppaani mitkään järkyttävän isot lollot sopisikaan.
Eli yritä keskittyä siihen itsetunnon kohottamiseen, rintavarustuksen toppaamisen sijaan.
 
Sanon miehelle etten käytä enää liivejä, koska ei mun rintoihin ole liivejä, siis voi itku! Ja siinäpä saa mies ihmetellä, kun ei tipu ku kerran pari kuukaudessa ja sekin tapahtuu pimeässä ja vielä joku iso paita päällä, suostuiskohan sitten?! Olenpas lapsellinen, kun lukee tätä. Mutta oikeasti, en pysty nauttimaan elämästä ja itken tätä joka päivä, tämä on joistain ihan turhaa narinaa, ymmärrän, mutta ne ei ymmärrä tätä kellä on tissit, niin se vaan on!
Miksi mies haluaa että olen masis, miksi se ei halua että olisin itsestäni ylpeä, miksi se ei anna ottaa silikoneja! Kun en halua mitään isoja edes ku jotkut pienet, luonnolliset. No, mun mies on kyllä mustis, sano kerran että haet vain huomioita niillä sitten muilta miehiltä, ällöä, en todellakaan hakisi. Ollaan sitten ruma!
 
Olet oikeassa. B-kuppilaset ei voi sanoa, että "ymmärrän miltä susta tuntuu". Mulla tilaa jäi joissain a-kupeissakin silloin kun olin hoikka (en edes laiha).

Et kertonut onko sinulla lapsia? Mulle raskaus ja imetys oli aivan huippuaikaa; mulla oli TISSIT! :D Vaikka täysin sisäänpäin kääntyneet nännit aiheuttivat ongelmia imetykseen niin äidiksi tulo muutti suhtautumiseni täysin: minun rinnoilla on selvitty siitä mistä pitääkin! Eli kehottaisin odottamaan siihen asti, että lapset on tehty. Tosin tiedän ihmisiä, jotka ovat sen jälkeen käyneet hakemassa sillarit ja olleet tyytyväisiä.

Musta on tosi hieno juttu tuo miehesi suhtautuminen! Eikö olisikin pahempaa jos hän olisi "joo, kultaseni, hyvä idea! Mä maksan; meetkö ens viikolla?". Mutta jos itseäsi asia vaivaa niin en näe mitään pahaa siinä, että käy leikkauspöydällä. Jotkut sanovat, että itsetunto on päänsisällä ja sitten alat miettimään väärän muotoisia jalkoja, kaksoisleukaa jne jne kun tissit on hoidettu. Jos on muuten tervepäinen, niin uskon, että näin ei ole. Itse kävin laserilla korjauttamassa likinäön (joka on toki riskittömämpi kuin tissileikkaus) ja kyllä se toi paljon hyvää mieltä.
 
Sehän se on katsokaas kun minun alavartalo ja ylävartalo on ihan eri paria! Alan sitten laihduttaa että nuo rinnat näyttäis edes joltain. Olen vaan 164/55 Tuosta pitäis 6 kiloa lähteä että olisin sinut itteni kans, tai edes hiukan. Josko sitten laihduttuani näyttäisin sopivammalta, se jää nähtäväksi.
 
Kuulostaa nyt vähän siltä, että ongelma on päässäsi, ei rinnoissasi. Mitä jos kävisit juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa, vaikuttaa siltä, että ihan kaikki ei ole kunnossa.
 
On minulla lapsi, jää ehkä ainoaksi. Raskauden aikana minun rinnat ei suurentuneet yhtään, odotin sitä innolla mutta paskan marjat ne ei tullu yhtään sen isommaksi.
 
[QUOTE="aloittaja";22613883]Sehän se on katsokaas kun minun alavartalo ja ylävartalo on ihan eri paria! Alan sitten laihduttaa että nuo rinnat näyttäis edes joltain. Olen vaan 164/55 Tuosta pitäis 6 kiloa lähteä että olisin sinut itteni kans, tai edes hiukan. Josko sitten laihduttuani näyttäisin sopivammalta, se jää nähtäväksi.[/QUOTE]

Okei. Ehkä sinulla on ongelma ulkonäkösi kanssa muutenkin. Olet nimittäin niissä mitoissa, joista moni nainen maksaisi maltaita.

Pienten tissien hyviä puolia (take it from someone who knows):
- kolmio biksut näyttää paremmalta pienirintaisilla
- kesällä voi vetäistä kauniisti pari toppia päällekkäin, ei tarvitse liivejä
- urheilu on kivutonta
 
Mun ystävätär just kävi rintojenpiennenysleikkauksessa ja toinen on menossa.

Linnan luhlissa oli monia "rinnattomia" naisia, eivät näyttäneet häåeilevän vaan avonaiset iltapuvut olivat laittaneet. Eli lakkaa häpeämästä.

Toki olemattomiinkin rintoihin voi rintasyöpä tulla (onhan siellä rintarauhaskudosta kuitenkin) muutta ainakin huomaat helposti jos patti ilmaantuu. Eli on jotain hyötyäkin siitä että on "rinnaton".

Vaatteiden kanssa voit pitää silikonitäytteitä liiveissä, samoin kai uimapukuihin niitä saa. Tämä itsesi vuoksi esteettisistä syistä.

Ymmärrän miestäsi, ei minuakaan kiihottaisi mitkään silikoni-implantit ihon alla, ällöttäisi pikemminkin.
 
[QUOTE="aloittaja";22613904]On minulla lapsi, jää ehkä ainoaksi. Raskauden aikana minun rinnat ei suurentuneet yhtään, odotin sitä innolla mutta paskan marjat ne ei tullu yhtään sen isommaksi.[/QUOTE]


Se, että hyväksyin rintani ei ollut kiinni koosta, nehän palautui entistäkin pienemmiksi imetyksenä jälkeen.
 
Mietin vain, että mieskö se tässä päättää minun vartalostani, onko se niin? Enkö ite saa sanoa mitä haluan, en näköjään. Olen odottanut 12 vuotiaasta lähtien että rinnat alkais kasvaa mutta nyt on mennyt kohta 10 vuotta siitä, ja minulla on tälläiset rusinat! Ehkä tosiaan pitäis mennä puhumaan jollekki ulkopuoliselle, mutta tuskin se auttaa jos olen jo monta monta vuotta haaveillut rinnoista, että tuntisin itseni naiseksi.
 
Tiedän tasantarkkaan mistä puhut. Mulla on tubulaariset rinnat ja toinen itseasiassa puuttuu ja toinen myöskin todella pieni ( rinnat vastakohdat toisilleen kaikinpuolin). Toinen raskaus menossa ja eihän nää tästä mihinkää kasva ja en myöskään voi imettää tän takia. eli monta miinusta ja nyt odotellaan ens vuotta että pääsen leikkaukseen johon vihdoinkin rahat kasassa. Mies sanoo täälläkin että ei tarvii mennä mutta ei halua estää koska oon kärsiny ongelmasta aina. Ap:lle paljon voimia asian kanssa ja toivon että saat korjattua "tilanteen"
 
[QUOTE="aloittaja";22613935]Mietin vain, että mieskö se tässä päättää minun vartalostani, onko se niin? Enkö ite saa sanoa mitä haluan, en näköjään. Olen odottanut 12 vuotiaasta lähtien että rinnat alkais kasvaa mutta nyt on mennyt kohta 10 vuotta siitä, ja minulla on tälläiset rusinat! Ehkä tosiaan pitäis mennä puhumaan jollekki ulkopuoliselle, mutta tuskin se auttaa jos olen jo monta monta vuotta haaveillut rinnoista, että tuntisin itseni naiseksi.[/QUOTE]

Ei. Mies ei saa päättää vartalostasi! Mutta haluaisitko TOSIAAN miehen, joka kannustaisi sinua hankkimaan isot tissit?! Eikös kyse ole nyt äijästä, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet???

Toisekseen: Jos olet vasta 22v niin anna itsellesi aikaa. Oikeasti. Minä olin ainakin sinut itseni kanssa vasta kolmekymppisenä.
 
Ei, mulla ei ole ongelmaa muuten, vartaloni on hyvä, mutta se vain että jos olis rinnat niin olis paljon parempi olla, siis kaikinpuolin. Olisin itsevarma jne...
Vaatteita ku menee ostaan niin se on yhtä helvettiä, koska mikään ei ole hyvä päällä. Mies intoilee että ostaisin jouluksi jotkut sexyt alusvaatteet mutta turha luulo, kun ei minun rinnat täytä mitään rintsikoita. Katselin niitä aikani ja kokeilin mutta sain vain itkut siitä hyvästä ja masennuin lisää.
 
No minä alan laihduttaa, ja jos sekään ei tepsi niin sitten tämä on kohtaloni. Mies jättäisi minut jos ottaisin silikonit, joten eipä tässä voi muuta. On ihanaa että mies hyväksyy vartaloni, siinä suhteessa ihana mies on mulla. Kunpa minäkin voisin...
 
AP: "Miksi mies haluaa että olen masis, miksi se ei halua että olisin itsestäni ylpeä, miksi se ei anna ottaa silikoneja! "


Siis en nyt ymmärrä??? Onko miehesi holhoojasi? Jos ei ole, niin kyllähän sinä itse päätät kropastasi. Ei silikonien laittoon tarvita lupaa mieheltä. Ja jos mies sinua rakastaa, niin hän ymmärtää kuinka vaikea asia peinirintaisuus sinulle on ja kuinka se saa itsetuntosi pohjalukemiin. Vai onko teillä todellakin niin alisteinen suhde, että sinun täytyy saada mieheltä lupa tuollaisiin asioihin? Vai pitäisikö miehesi maksaakin operaatio? Haluaako mies pitää sinut liekassa ja itsetuntosi matalalla, ettet vaan puhkeasisi kukoistukseen ja näyttäisit pian toistenkin miesten mielestä hyvältä???

Pointti on se, että on suurenmoista jos miehesi pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet. Mutta jos kärsit siitä mitä olet, niin miehelläsi ei ole oikeutta kieltää sinua hankkimasta apua ongelmiisi. Mietipä onko miehesi lähtökohtana aito rakkaus vaiko itsekkyys...
 
itselläni on päivastainen ongelma. Sinä kuitenkin pärjäät tarpeen tullen inlman liivejä, minä en. Liivieni koko on 70-75 H-I, ja on aivan liian isot. Jos urheilen, tissit pomppii niin että sattuu. Koska ympärys on pieni ja kuppi iso, ei monesti edes alan kaupoista löydy minulle sopivia liivejä vaan myydään "ei oo:ta". tuohon kuppiin on kyllä isompia ympäryksiä, mutta kun ne sitten pyörivät päällä ei niistä ole mitään hyötyä. Aina kun sitten satun jostain löytämään sopivat saan pulittaa 100-150€ pelkästään yhdistä liiveistä! Hartiat ovat jatkuvasti jumissa, kun tissit painaa niin paljon. Ei löydy sopivia paitoja / takkeja, koska kun ne ovat tisseistä hyvät, on muualta iso, tai kun on muualta hyvä, ei tissit sitten enää mahdukkaan. Olin ensimmäinen luokallani jolla alkoi kasvaa rinnat ja jo 7 luokalla, oli kuppikokoni E, ja myös minä sain tuntea nahoissani olevani erilainen! No nyt kun tuo 30 alkaa lähestyä, alan viimein olla sinut itseni kanssa, joten eiköhän tämä tästä! =)
 
Tiedän tunteen. Olen 23v nainen, kuppikoko 70aa-70a. En ole edes tosi laiha, 155cm ja 50kg. Todella noloa. Ihan kuin mulla olisi joku sairaus, tämä tekee minusta huonomman. Haluan saada ihailua osakseni...mutta ei kukaan pienirintainen saa. Ellei ole muuten täydellinen.

Otan heti silikonit kun on rahaa. Mies ei estä eikä innostu asiasta.
 

Yhteistyössä