Mulla ei ole mitään

[vieras]

En koe olevani edes kaunis, vaikka mies niin sanoo. Ei koulutusta, ei hyvää työpaikkaa.. ei edes kiinnosta mikään. Ei kavereita, ajelehdin vain pääivästä toiseen ja toivon kuolevani. Suunnittelen jättäväni lapset miehelle ja häipyväni jos onnistuisin edes tappamaan itseni. Esitän kaikille että asiat on hyvin ja sisälläni on vain kamala kasa vihaa,katkeruutta, pelkoa ja inhoa. Vihaan itseäni.

Mun elämä on vaan niin tyhjää enkä saa mistään kiinni. Turhaa.Miksi en saa kuolla kun niin tahdon ja joku elämänhaluinen kuolee pois. Ihan vitun paskaa.

 

[dechs]

"Miksi en saa kuolla kun niin tahdon"? häh? onko joku kieltänyt? soo soo, älä kuole?

ihme vinkumista.

 

[feger]

Onhan sulla!
Lapset, mies, PERHE. Eikö kannattaisi ajatella myös perhettä, eikä vain omaa napaa tuijotella?

 

[m]

Onhan sulla!
Lapset, mies, PERHE. Eikö kannattaisi ajatella myös perhettä, eikä vain omaa napaa tuijotella?

peesi..hakea vaikka apua, hhullu ajatus??!!

 

[ap]

Mitä perhe tälläsellä tekee. Ei ole edes koulutusta tai kiinnosta mikään ala. Lapset vielä joskus häpee kun muilla on hienosti koulutetut vanhemmat.Mieskin löytäisi paremman naisen ja äidin lapsille. En vain jaksa.

 

[jebulis]

Oletko loman tarpeessa? Vai työpaikan? Ainakin lääkäriin mars! Tarvitset hyvän terapian tai vähintääkin lääkkeet, että jaksat alkaa selvittmään tuota vyyhtiä!

Koulutuksen saa kun sen hankkiii. Itse lähdin yliopistoon 25-vuotiaana. Elämänsä voi muuttaa.

 

[dechs]

ei ole mitään ni aattelit sitten että internetin keskustelupalstalta sitä jotain löytyis? kyllä nyt tarvittais sitä klooria geenialtaaseen..

 

[jebulis]

Lapsillesi olet AINUTKERTAINEN ja KORVAAMATON itsesäälissä kierivänäkin. Jos tapat itsesi lapset eivät tule koskaan selviämään siitä.

Ensimmäinen asia minkä teet huomenna on se AJANVARAUS sinne lääkärille. Asiat voivat muuttua oikeasti. Koulutus ei tee kenestäkään hyvää äitiä. Kaikki lapset toivovat jossain kohti, että vanhemmat olisivat erilaisia.

 

[Kuule]

Kaikki suomen yht on kateellisia sulle kun sulla on MIES.
Niin ja lapsettomat kateellisia mukuloista.
Naapurin mamma kade kun sun mies pitää sinua kauniina.

Elä elämääsi vaikka ihan kateellisten riesaksi.

Mut joo oikeesti, mene psykiatriselle polille.
Ota taksi ja mene!

 

[dechs]

Lapsillesi olet AINUTKERTAINEN ja KORVAAMATON itsesäälissä kierivänäkin. Jos tapat itsesi lapset eivät tule koskaan selviämään siitä.

meinaatko että äidin menettäneet lapset eivät vartu aikuisikään vai mitä?

 

[ap]

Elämää muuttaa.. millä sen muuttaa kun ei kiinnosta mikään. Inhoan itseäni yli kaiken. Peruskoulun jälkeen tehnyt vain pätkissä töitä.. miten helvetillä sitä voi edes lähteä yrittämään, kun koko menneisyys on täynnä epäonnistumisia. Väsyttää vaan

 

[halo]

mitkä asiat lasket sitten epäonnistumisiksi, ap

 

[ok]

Olet masentunut. Hae apua.

 

[ap]

Ei koulutusa ja ikää on jo kolmekymmentä..epäonnistuneita yrityksiä opiskella kun on niin tyhmä ettei pärjää missään. Epäonnistuneita ihmissuhteita ja.. kaikki on mennyt vaan alamäkeen. Yrityket on kaikki olleet turhia.

 

[Nykyään onnellinen]

Hei, mä kuulosti mun muutaman vuoden takaisilta ajatuksilta. Kaikki oli aivan harmaata. Ei mitään, mitä odottaa. Hampaiden harjaus oli aina mieletön ponnistus. Olin ihan lapsesta asti pitäny itteäni vähintään maailman surkeimpana tyyppinä. Sosiaalisissa tilanteissa olin asenteella, että "ei kukaan kuitenkaan oikeesti halua olla mun seurassa". Näin jälkeen päin tajuan joissain tilanteissa tuon asenteen olleen syynä siihen, ettei seuraani ole oikeasti haluttu. Annoin ihmisten kävellä mun yli, koska en pitänyt itseäni minkään arvoisena.

Sitten elämässä posahti oikeen kunnolla, kituutin pari vuotta ja itkin joka päivä. Olin ihan paska. Parempi kun ois auto ajanu yli. Sitten hakeuduin psykiatrille. Nyt alkaa kolmas vuosi kuntouttavassa kelan terapiassa. Olin eka mielialalääkitystä vastaan, mutta on siitä ollu apua.

Nyt mä oon mielestäni tasapainoinen, itseeni jopa tyytyväinen terveellä tavalla, terveellä tavalla myös itsekäs. Melkeinpä ihaninta on se, että mulla on unelmia! Se unelmien puute oli masennuksessa kamalinta.

Kirjoitin tämän rohkaisuksi. Ehkä löysit ajatuksissa samaa, ehkä et. Kannattaa koittaa kaikkensa, että pääset elämän syrjään täysillä kiinni. Mulla se lääkitys ja terapia ja ystävien ja sukulaisten tuki oli se voimanlähde, jonka tarvitsin. Sitten on energiaa ja motivaatioita miettiä, mitä haluaa tehdä ja mikä tekee juuri itsen iloiseksi.

 

[halo]

no just.
meitä on täällä runsaasti sitten samanlaisia.
mutta ei nuo ole epäonnistumisia kyllä, en usko ettet missään pärjää.

alamäki ei tosiaan jatku loputtomiin, mutta se voi tuntua siltä kyllä.
ei ole mitenkään varmaan, ettei valo kajastaisi putken päästä, miksi olisi.

se kyllä kiinnosti eniten tuossa aloituksessasi, että etkö ole edes lapsena ollut mistään asioista kiinnostunut. Musiikki, lukeminen, piirtäminen, urheilu, onko jotain asiaa ollut silloin

 

[ap]

Lapsuus.. samalta tuntunut sieltä asti. Aina yksin ja yritän vaan selvitä. Kun en jaksa. Itken vaan kun pitää nousta tekemään ruokaa tai muuta. Äitini mulle sanoi teini-iässä, että parempi kun olis saanut keskenmenon kun mua odotti. Sitä mäkin toivon todella hartaasti. Mulla ei ole mitään.

 

[Guuggu]

ei ole mitään ni aattelit sitten että internetin keskustelupalstalta sitä jotain löytyis? kyllä nyt tarvittais sitä klooria geenialtaaseen..

katoin genitaali-altaaseen

siis katsoin että siinä luki niin. En katsellut mihinkään genitaali-altaisiin....

 

[halo]

selvä tämä,
mutta kysymys kuuluu nyt vieläkin, että oliko sulla sellaista jotain asiaa mitä tykkäsit eniten tehdä lapsena, olitko sporttinen, ulospäinsuuntautuva, omissa maailmoissasi viihtyvä vai mitenkä.
tosiasia on, jos ei pysty tykkäämään itsestään niin sellaista voi opetella myöhemminkin. ne terapiatkin käsittääkseni paljon koostuvat tuollaisesta, että saadaan vähitellen sitä käsitystä itsestä muutettua realistisempaan suuntaan