Muita väsyneitä työssäkäyviä äitejä?

[tired mother]

Eli olen siis todella väsynyt äiti, ja kiinnostaisikin tietää, onko meitä muita. Tai onko tämä epänormaalia vai normaalia...? Meillä on 3- ja 6- vuotiaat lapset.
Eli tässä päivänkulku arkena:
7.30 ylös, aamupala ja lapset päiväkotiin
9-16 töissä
16-17 lapset kotiin ja syönti (ruoka on valmiina, mies laittanut)
17-18 pikkukakkonen (itse makaan sohvalla)
18-19 joko galaxi (jos olen ihan raato) tai sitten ulkoilua
19-20.30 iltapuuhat, pesut ja syönnit (itse siivoan keittiön, pesen pyykkiä, järjestelen)
21.00 lapset sängyssä.

Nukahdan joskus yhtäaikaa kuin lapset, mutta toisaalta olen iltaihminen, joten saatan katsoa sitten telkkaa 21-23 ja mennä nukkumaan. Makaan vain sohvalla. Aina tuntee olevansa tosi väsynyt, energiat ei tunnu riittävän mihinkään. Iltaisin ei pääse liikkumaan, koska mies tekee iltatyötä. Viikonloppuna liikun molempina päivinä. Meillä käy siivoja kerran kahdessa viikossa, muuten ite siivoilen pahimipa.

Työssä olen skarppina. Teen intensiivisesti töitä kokoajan ilman kahvitaukoja tai rupatteluja, syön noin 20-30 minuuttia yhden maissa. Rakastan työtäni ja teen sitä mielelläni. Mutta mehuja ei sitten jääkään enää juuri kotiin...

Onko muita väsyneitä äitejä? Miten selviätte? Esim. itseni ei tarvitse tehdä juurikaan viikolla ruokaa ja joka toinen viikko käy vielä siivoja. Silti voimat on poissa.

 

["vieras"]

Ehkäpä sä olet masentunut. Itse ainakin teen HUOMATTAVASTI pitempään päivää, ja toisinaan olen väsynyt, mutta ihan normaalia. PÄÄSÄÄNTÖISESTI siis jaksan hyvin, ja illalla kuuluukin jo väsyttää.

 

[tired mother]

En mä taida masentunut olla, koska jaksan tehdä töitä hymyssä suin eikä mulla ole mitään aihetta masennukseen. Itse olen miettinyt, että viekö työ kaikki mehut. Vaatii intensiivistä keskittymistä ja paljon tiedonhankintaa. Mitä teet itse työksesi? VAihoin tähän työhön, koska aiemmassa oli mielestäni liikaa palavereja yms. ,mutta nyt tämä väsymys pistää mietteliääksi...

 

[tired mother]

Huomasinpa muuten, että ei ehkä paras mahdollinen aika laittaa tällaista aloitusta: äidit on varmaan töissä ehkäpä nostan tämän viikonloppuna.

 

["vieras"]

Mä olen talouspäällikkönä yksityisellä sektorilla. Vastuullani siis KAIKKI talousasiat... mm. reskontran hoito, palkanlaskenta ja kirjanpito tilinpäätöksineen. Ei siis mitään ihan helppoa hommaa tää munkaan työ. Työaika 8-16 + tietty kiireiseen aikaan joutuu tekeen pitempää päivää ja viikonloppuja.

 

[tired äiti]

Hienoa! Toivottavasti joku väsynytkin äiti vastaa, kun otsakkeessa heitä kuulutin
ihan vertaistuen mielessä... sinänsä tämän palstan mukaista, että kun joku kokee olevansa väsynyt, niin toinen käy hehkuttamassa, miten kovasti hän jaksaa painaa pitkää päivää eikä yhtään väsytä...

 

["Minttu"]

No hei, väsynyt äiti täälläkin. Meillä yksi nelivuotias uhmaikäinen tyttö. Töissä on juuri tapahtunut koko konsernia koskeva muutos joka teettää kaikilla kamalasti töitä ja hermojen kiristymistä. Alkuun tein ylitöitä mutta tyttö alkoi oireilla joten lopetin. Herään aamuisin 5:50, mies jo lähenyt kuudeksi töihin. Hoidan ensin itseni "kuntoon" sitten tytön herätys vähän ennen seitsemää ja hoitoon noin 7:30. Siitä työpaikalle kahdeksaksi. Olen assistentti ja hoidan myös siinä asiakaspalvelua ja olen aina "kiinni puhelimessa". Työpaineiden kasvaminen on saanut minut henkisesti todella väsyneeksi kun työ ei enää ole sitä mitä haluan tehdä. Motivaatio siis nollilla. Iltapäivällä sitten kotiin tai kauppaan, tytön hakee joko minä tai mieheni. Minä yleensä hoidan kaikki kotityöt ja ruoan laiton (tosin tähän tulossa muutos koska olen murtumispisteessä kaiken paineen alla) Miehellä sellainen työ että joutuu soitosta keikoille usein vapaa-ajallakin. On siis johtotehtävissä. Kotitöihin menee suurin osa illasta ja kun on uhmaikäinen pieni lapsi, voi yksinkertaisen asian tekemiseen hänen kanssaan mennä tuntikin. Kun on henkisesti valmiiksi jo väsynyt, ei meinaa aina jaksaa pitää kiinni niistä periaatteista mitä tytölle haluaisi opettaa. Kun neiti vihdoin saadaan nukkumaan, ei jaksa enää mitään muuta kuin kaatua sänkyyn.

Avioliittomme rakoilee ja tuntuu että minulle ei jää yhtään omaa aikaa. Unohtelen asioita, olen aina vähän kuin kahden asian välissä. Paljon jää asioita kesken kun en muista mitä olin tekemässä äsken. Tätä tapahtuu siis jo töissäkin. Tätä se nykyaika on, tuntuu että on paljon työttömiä ja ne jotka ovat töissä, saavat vaan lisää hommia hoidettavaksi. Ei mitään järkeä Eniten ehkä ahdistaa juuri se, että aina oletetaan olevan tavoitettavissa. Ei tavallaan meinaa päästä karkuun kiirettä ellei oikeasti lähde jonnekin korpeen tai lukitse itseään työpaikan vessaan...eniten siis haluaisin edes joskus kokonaisen vapaapäivän VAIN itselleni. Saisi vain olla, tekemättä yhtään mitään. Nyt olen tämän päivän juuri sairaslomalla erään kirurgisen pienen operaation takia, mutta pakko sanoa että tämä hiljaisuus täällä kotona on rauhoittavaa.

Joten vaikka mainitsit että sinun ei tarvitse tehdä ruokaa aina eikä siivotakkaan niin silti voi olla väsynyt. Me ollaan niin erilaisia. Oletko myös miettinyt voisiko sinulla olla joku vitamiinin puutos tms?. Itse olen sairastellut nyt todella pitkän aikaa ja verikokeissa kävikin ilmi että on raudanpuutostas sekä d-vitamiinitasoni pelottavan matala. Nyt popsin sitten vahvoja vitamiineja ja olen jo huomannut että alkaa vähän hellittää tämä kamala väsymys. Tsemppiä sinne! Itse toivon että kevät toisi taas tullessaan lisävoimaa arkeen

 

["vieras"]

Mulla meinaa kanssa välillä usko loppua tän puuhan kanssa, mutta kyllä sitä yleisesti jaksaa melko hyvin. Mietin tässä vaan, että saatko tarpeeksi vitamiineja ravinnosta, entä rautaa?

Mulla arki on seuraavanlainen:
6:00 herätys, aamutoimet ja lapset (2v ja 3v) kuntoon
7:10 lähdetään kohti päiväkotia
8-16 töissä (vaativaa toimistotyötä)
16:30 haen lapset päiväkodista
16:45 kotiin, ruuan laittoon ja kun ruoka valmis niin syödään
17:30 --> leikkiä, pikkukakkosta, ulkoilua tai kauppareissu jos tarpeen
19:30 iltapala, iltatoimet ja muksut sänkyihin klo 20
20 --> pyykkien lajittelua, kodin järjestelyä seuraavan päivän ruuan valmistelua jne. Hetken istahdan sohvalle, kunnes menen nukkumaan klo 22.

 

["Kolmen äiti"]

Eli olen siis todella väsynyt äiti, ja kiinnostaisikin tietää, onko meitä muita. Tai onko tämä epänormaalia vai normaalia...? Meillä on 3- ja 6- vuotiaat lapset.
Eli tässä päivänkulku arkena:
7.30 ylös, aamupala ja lapset päiväkotiin
9-16 töissä
16-17 lapset kotiin ja syönti (ruoka on valmiina, mies laittanut)
17-18 pikkukakkonen (itse makaan sohvalla)
18-19 joko galaxi (jos olen ihan raato) tai sitten ulkoilua
19-20.30 iltapuuhat, pesut ja syönnit (itse siivoan keittiön, pesen pyykkiä, järjestelen)
21.00 lapset sängyssä.

Nukahdan joskus yhtäaikaa kuin lapset, mutta toisaalta olen iltaihminen, joten saatan katsoa sitten telkkaa 21-23 ja mennä nukkumaan. Makaan vain sohvalla. Aina tuntee olevansa tosi väsynyt, energiat ei tunnu riittävän mihinkään. Iltaisin ei pääse liikkumaan, koska mies tekee iltatyötä. Viikonloppuna liikun molempina päivinä. Meillä käy siivoja kerran kahdessa viikossa, muuten ite siivoilen pahimipa.

Työssä olen skarppina. Teen intensiivisesti töitä kokoajan ilman kahvitaukoja tai rupatteluja, syön noin 20-30 minuuttia yhden maissa. Rakastan työtäni ja teen sitä mielelläni. Mutta mehuja ei sitten jääkään enää juuri kotiin...

Onko muita väsyneitä äitejä? Miten selviätte? Esim. itseni ei tarvitse tehdä juurikaan viikolla ruokaa ja joka toinen viikko käy vielä siivoja. Silti voimat on poissa.

Kyllä arki vie minusta aikalailla mehut. Tässä esimerkki minun peruspäivästä

5.50 herätyskello soi
6.20 autolla junalle + junamatka työpaikkakunnalle
7.30 töissä
15.30 junalla kotiin
16.40 lasten haku päiväkodista
17.00 iltaruoan laitto
17.30 ruoka-aika
18 jälkeen tiskiä, pyykkiä, lasten harrastuksiin kuskaamista jne
20.00 lasten iltapala
20.30 lapset nukkumaan, jos joudun menemään kuopusta nukuttamaan nukahdan helposti itsekin
Muuten menen itse nukkumaan n 22

Samaan aikaan miehen päiväaikataulu on seuraava
n klo 7 lasten herätys, esikoiselle aamupala ja pienemmät valmiiksi päiväkotia varten
klo 7.50 lasten vienti päiväkotiin
töissä n klo 9-17
kotona n 18
ja osallistuu myös lasten iltatouhuihin ja kotitöihin.

 

["vieras"]

Hienoa! Toivottavasti joku väsynytkin äiti vastaa, kun otsakkeessa heitä kuulutin
ihan vertaistuen mielessä... sinänsä tämän palstan mukaista, että kun joku kokee olevansa väsynyt, niin toinen käy hehkuttamassa, miten kovasti hän jaksaa painaa pitkää päivää eikä yhtään väsytä...

No minä ainakin yritin tuoda esiin sen että oletko kenties masentunut, tai olisiko muiden esiintuomaa vitamiinien puutosta tms.
En siis tarkoittanut hehkuttaa omaa jaksamistani, kuten sanoin, olen itsekin välillä väsynyt. Ehkä siis ymmärsit väärin/toin huonosti esiin tarkoitukseni!
Pahoitteluni!
Mielestäni kuitenkin päiväsi kuulostavat suhteellisen "helpoilta" joten voiko noin suuri väsymys olla ns. normaalia?

 

["Rohmu"]

Jos viikolla ei pääse ollenkaan liikkumaan/ulkoilemaan, niin ei ihme, että väsyttää. Itse jätän nykyisin auton kotiin ja olen ruvennut kävelemään edestakaisin työmatkat, koska lapsi on jo koululainen eikä häntä tarvitse kuskailla hoitopaikkaan. Siinä kummasti virkistyy mennen tullen ja tulee hyötyliikuntaa...
Ja töiden & syönnin jälkeen ei kannata jämähtää sohvaan! Myös painonpudotus voisi auttaa, jos on niitä liikakiloja Toivotaan, että kevään ja valoisuuden myötä väsymyskin vähenee.

 

[Lilii lisänimetön]

Minäkin koen usein olevani väsynyt, uupunut arkeen. Joskus syynä on ihan vain huonosti nukkuminen, joskus puutuminen, tylsistyminen, loman tarve.

Itse herään 6.30
Mies vie lapset hoitoon
Haen lapset klo 16 jälkeen
Sitten iltasysteemit kuten ap:lla.

Minusta tuo kaikki on ihan "normaalia", teen mielestäni jopa melko lyhyttä työpäivää.

Meillä helpolttaa se, että lapset viedään päiväkotiin aamupalalle. Kuulostaa pieneltä, mutta on todella iso apu arjessa.

 

[HoitoonVaan]

[QUOTE="Rohmu";25769929]Jos viikolla ei pääse ollenkaan liikkumaan/ulkoilemaan, niin ei ihme, että väsyttää. Itse jätän nykyisin auton kotiin ja olen ruvennut kävelemään edestakaisin työmatkat, koska lapsi on jo koululainen eikä häntä tarvitse kuskailla hoitopaikkaan. Siinä kummasti virkistyy mennen tullen ja tulee hyötyliikuntaa...
Ja töiden & syönnin jälkeen ei kannata jämähtää sohvaan! Myös painonpudotus voisi auttaa, jos on niitä liikakiloja Toivotaan, että kevään ja valoisuuden myötä väsymyskin vähenee.[/QUOTE]

Se on nii totta, ulkoilua ja liikuntaa tarttis!! Ylipaino ja liikkumattomuus vie voimat, ja keväällä kun auringon määrä lisääntyy niin moneen iskee sen takia väsymys. Mutta musta on ihanaa että kevät tulee ja illatkin on valoisia, ja pääsee mettään. Mie kun en viiti ihan autoo töihin mennessä jättää kun kestäs viitisen tuntia kävellen matka.

 

["Sanna"]

Ihan normaalilta kuulostaa.

Meillä on herätys klo 5.50 ja nukkumaan lapset menevät klo 18.30 - 19.00. Lapset ovat 4 v ja 6 v. Itse menen nukkumaan klo 21-22.

Viikolla on pakko hoitaa pyykit, ruokahuolto (einekset ahkerassa käytössä) ja tiskit. Kaikki muu siivous jää viikonloppuun. Meillä mies osallistuu myös lasten ja kodinhoitoon. Silti olen aina niin väsynyt iltaisin, että lötkähdän vain TV:n ääreen lasten mentyä nukkumaan. 2-3 kertaa kuukaudessa pakotan itseni käymään jumpassa.

Voisitko ap laittaa lapset vaikkapa puoli tuntia aikaisemmin nukkumaan?

 

["mä kans"]

No, mä katsoin sun esimerkkipäivää, ja mulle tuli myös ekana mieleen joku vitamiininpuutos, masennus tms. mikä aiheuttaisi tuon väsymyksen. Mulla ei useinkaan ole arjessa tuota pikkukakkosen löhöilyaikaa, vaan painan kotitöitä siinä kohtaa, että ehdin illalla levähtää ennen nukkumaanmenoa. Mun päivä:

- ylös klo 6. Laitan itseni kuntoon ja teen eväät töihin.
- lapsi herää n. klo 6.40 yhtäaikaa miehen kanssa. Mies vie koiran ulos, minä puen ja ruokin lapsen - tai toisinpäin. Lähdemme töihin ja hoitoon klo 7.15-7.30 välillä, ollaan molemmat töissä klo 8-16 välinen aika, välillä ylitöitä
- lapsi hoidosta jommankumman toimesta klo 16.30, toinen vie koiran lenkille.
- ruoka on valmiina edelliseltä päivältä, eli syödään.
- pikkukakkonen lapselle, aikuiset syö ja teemme seuraavan päivän ruuan valmiiksi 1-2 kertaa viikossa. Tehdään isoja satseja ruokaa kerralla
- pyykinpesu, tiskikoneen täyttö.
- lapsen iltapala ja iltatoimet klo 18.30 -> ja lapsi nukkumaan n. klo 19.30-20.
- "omaa aikaa" klo 20-21 kun lapsi on suht hiljaa, ennen kuin menen nukkumaan n. klo 21.

En koe että olisin väsynyt. Alkuun olin, kun en ollut ihan tällaiseen tottunut kotonaollessa, mutta kun olen nyt yli vuoden jo ollut töissä niin arki sujuu ihan ok. Oletko vasta aloittanut työt vai miten tuo arki on muodostunut noin rankaksi ja väsyttäväksi? Ulkoiletko, harrastatko tarpeeksi liikuntaa?

 

[tired mother]

Joo, ehkä voisi olla vitamiinin puutos. Miten sitä voisi tutkia? Minusta on tyhmää syödä vitamiineja, jos ei edes tiedä, mitä pitäisi syödä... Itse olen moneen kertaan pohtinut, että varmasti on joku puutostila. Tänään mietin, olisiko se proteiini... En syö muita vitamiineja kuin D-vitamiinia... ja liikuntaa pitäisi tietysti saada viikollakin, mutta se ei ole vain mahdollista. Masentunut en ole, koska masennus ei varmaankaan ajoittuisi vain iltaan, vaan näkyisi töissäkin. Myöskään lomilla ja viikonloppuina en koe väsymystä, joten tutkinpa masennuksesta on kyse, koska masennus ei varmaankaan osaisi valikoida aikaa, eikö sitä olisi koko ajan down...

itse ajattelen, että se on lähinnä työ, joka mehut vie. Siis rakastan työtäni ja teen sitä niin intensiivisesti, koko sydämellä ja lisäksi se on älyllisestikin vaativaa. olen siis tutkija. Aiemmin tein sosiaalisempaa työtä, mutta pyysin siirtoa, koska tyhjänpäiväiset kokoukset veivät tuntitolkulla aikaa ilman ,että mitään olisi päätetty... Olen tullut tähän työhön melko vasta, joten varmasti energiaa menee sopeutumiseenkin.

 

[Keittiönoita]

Milloin palasit työelämään? Eli oletko ollut vasta vähän aikaa töissä kuopuksesi jälkeen? Milloin väsymystä alkoi ilmetä?

Mulla on jo aikuiset lapset, mutta muistan hyvin, miten aikoinaan olin töiden jälkeen usein ihan romuna. Varsinkin ekat puoli vuotta töihinpaluun jälkeen. Vaikka tilanne vähän helpottikin, mulle iskee aina marraskuussa kamala väsymys, joka jatkuu huhtikuulle asti. Edelleenkin, vaikka lapseni ovat jo aikuisia.

 

[Mep]

Vähintään C ja D vitamiineja pitää syödä. Jälkimmäisen imeytyminen on hyvinkin yksilöllistä; arvon voi mittauttaa vaikka työterveydessä. Toiset syö 100mikroa päivässä saadakseen tarpeeksi, jollekin riittää suositusten mukaan.

Ota myös kalanmaksaöljyä.

Hapen puute eli ulkoilun puute väsyttää kenet vaan.....

 

[tired mother]

Töihin palasin jo viime vuoden alussa. En silloin tätä väsymystä tuntenut. Nyt kun alan asiaa miettiä, niin tämä väsymys liittyy kyllä työnkuvan vaihdokseen... Ihan innolla tähän tartuin ja täysillä teen, mutta kaipa sitten olen tehnyt liian täysillä. Ehkä tämä tosiaan kevään myötä tasaantuu, kun totun tähän ja opin asettamaan itselleni rajat vaatimusten suhteen. Toisaalta olen niin innoissani työstäni, että annan kaikkeni. Kotona sitten lapset kärsii? Kyllä on työäidin elo vaikeaa. Kiitos muuten kommenteista, jotenkin näen itseni nyt selvemmin.Ja miksi se tuntuukaan lohdulliselta, etten ole ainoa!

 

["susax"]

Henkisesti vaativat jaksot töissä kyllä imevät mehut tehokkaasti. Itse ainakin huomasin työelämässä ollessani (olen nyt ollut kuuden vuoden jälkeen 1kk äitiyslomalla), että mitä tiukempia projekteja töissä, sitä naatimpi iltaisin. Ihan oikeasti koti ollut kuin hävityksen kauhistus ja olen vain jaksanut kiroillen sohvalta tuijotella villakoiria nurkissa. Kun ei ole paljon asiakasprojekteja, päivärytmi säännöllisempi, jaksaa välillä ihan normaalilta kuulostavaankin elämään.
Normipäivä olisi mulla ollut
6:00 herätys, oman itsen laitto
06:45 lasten herätys
07:25-35 lähtö kotoa (päiväkotiin/eskariin lähdettiin aikaisemmin, kouluun myöhemmin, lapset voi vaan jättää kadulle ja kipittävät koululle, samaa matkaa kuitenkin mennään)
8-16 työpäivä
16:20-40 kotona, riippuen mistä lapsia on haettu
19:30 iltapala ja iltapuuhat, 20:30 lapset sängyissään
Itsellä on ilta sitten mennyt joko kotipuuhissa tai lasten kanssa ulkoillessa / harrastuskuskailussa aktiivisempina jaksoina, zombijaksoina taas ihan vaan selviytyessä.
Jos on työmatkoja, sotkee ne tietenkin ihan koko pakan...

 

["leena"]

kuulostaa tutulta ap:n teksti.

miten ihan yleisesti, milloin olet ollut lomalla viimeksi, kevät väsymys on aika yleistä, voiko olla jo?
jokainen me koemme väsymyksen hyvin eri tavalla. jollekin yksi huonosti nukuttu yö tekee todella pahan väsymyksen ja vitamiininpuutos kuulostaa näin keväälä ihan mahdolliselta.

nyt olen hoitovapaalla mutta kun lin ekan jälkeen työelämässä päivänä olivat todella kiireisiä. ja illat lapsen kanssa ja kaaduin nukkumaan klo 21. tätä on sis ilmeissti luvassa ensi syksynä taas.... mietityttää kovasti. olen vielä vaihtamassa tehtäviä vielä vastuullisempaan... huh huh!

otahan ihan monivitamiini kuuri ja pari päivää vapaata, vaikka ylitöistä. kertyykö? pitkä viikonlopu varmasti vähänn helpottaa.

 

[työssäkäyvä yh - äiti]

Varsinkin pimeään aikaan olin myös tosi väsynyt ja muutaman kerran muistan makoilleeni sen pikku kakkosen ajan. Muuten en oikein ehdi. Olen YH, tyttö 2v ja meillä koira. Kun olin tytön kanssa kotona, koin sen juuri noin uuvuttavaksi kuin kuvaat olotilaasi. Nyt jaksan paremmin, työ antaa vastapainoa ja yksi ilta vapaata pari tuntia omissa menoissa. Vaikka olisin halunnut lapselleni perheen, voin toisaalta olla tyytyväinen siihen että tytön isän käydessä tyttöä kattomassa saan muutaman tunnin aikaa käydä kaupassa, koiran kanssa lenkillä, muuten vain vetelehtiä ostoksilla tms. Ja se ulkoilu, se on tärkeää. Hyvää kevättä!

 

["vieras"]

Minä, minä! Vuorotyötä tekevä äiti täällä. Meillä on kolme lasta, joista 2 vaatii säännöllisen lääkityksen ja diabeetikko työllistää jopa yöllä. Jäisin niin mielelläni kotiin, olen täysin poikki ja umpiväsynyt. Koen, että sen jaksa paneutua mihinkään, että arki on yhtä selviämistä, ehtimistä, väsymystä ja yrittämistä.

En enää voi karsia tekekemisiä, mies tekee paljon kotihommia, meillä on hyvä suhde jne.. Silti olen ihan katkipoikki. Meillä on erittäin levottomat ja vilkkaat lapset. Taloudellinen tilanteemme on huono, joten töitä pitää tehdä. Kun pääsisin jotenkin tästä oravanpyörästä. Meillä ei ole ketään apuna arjessa. Isovanhemmat ei ole mukana arjessa millään tapaa.

 

[yh]

vuorotyötä. aamuvuoropäivinä herätys klo 5.00 nuorin lapsi päiväkotiin klo 6:00, kotiin klo 15 jälkeen kauppa-asiat, ruoka lapsille, siivousta, tiskausta,vahtia että läksyt tulee tehdyksi jne..
Iltavuorot kestää 22.00 asti jolloin nuorin lapsi on hoidossa ja vanhemmalle pitää järjestää hoitaja kotiin. Viikonloppuisin myös lapsille hoito järjestettävä kun mulla on töitä. en ole väsynyt, mutta usein stressaantunut tästä jatkuvasta hoidon järjestämisestä ja myös kotitöistä sekä taloudellisista ongelmista. jaksamisia kaikille!!

 

[******]

Väsynyt täälläkin. Rakastan työtäni mutta siinä on se kurja puoli, että se on kolmivuorotyötä.
Olen usein ihan "raato" mutta yritän vaan lähteä lenkille ja syödä ns. oikein niin jaksan paremmin