Muita väsyneitä äitejä?

Kiinnostaisi tietää, miten te muut kotiäidit jaksatte päivittäistä arkea? Itsellä on tänään(kin) päivä, että tuntuu kaikki kaatuvan päälle, siis lähinnä tuntuu pää hajoavan huushollin pyörittämiseen. Päivästä toiseen saa siivota perheenjäsenten jälkiä + omiaan. Kaikki mitä just on tehnyt, on taas samat hommat kohta edessä. Tuntuu että olisi helpompaa kun olisi töissä! Parin kuukauden päästä työt kutsuukin ja suoraan sanoen odotan ihan innolla. Tiedä sitten kuka silloin tekee kotihommat?? Mies kyllä auttelee välillä esim. pyykinpesussa (lähinnä vain viikonloppuisin), mutta joskus saa kuullla sitäkin kommenttia, että "kyllähän sä olisit voinut tehdä, kun oot päivät kotona". Pojallakin tuntuu olevan joku 1-vuotisuhma kun kaikesta kiukutellaan ja menee hermot ja sekös parantaa tätä omaa olotilaa lisää. Mulla tuntuu olevan välillä jo ylivoimaista jaksaa olla yhden lapsen kanssa kotona, niin mitenkähän koskaan jaksan olla useamman. Toiveissa kuitenkin olisi joskus toinen lapsi...mies olisi jo heti valmis, mutta mulla ei kyllä ole havaittavissa minkäännäköistä vauvakuumetta.

Nostan kyllä hattua äideille, jotka hoitavat useampaa lasta kotona ja kotia! Ymmärrän kyllä jos tämä mun valitukseni kuulostaa turhalta tms., mutta tänään on vaan olo, että pää hajoo. Tiedän, että oloni on varmastikin viim. illalla taas parempi, kun saa miehellekin avautua ja varsinkin jos saisin itsestäni kiinni ja laittaisin pojan hoitoon ja lähtisin ulos syömään tms. Monesti vaan tuntuu, että ei jaksa edes sitä, tai on jotenkin saamaton ja sitten tulee jo etukäteen huono omatunto, jos suunittelen jotain omaa tekemistä, siis muuta kuin ulkoilua tai jumpalle menoa, pois pojan ja miehen luota.

Ehkä mua ei ole luotu kotiäidiksi...viime yönä näin jopa unta, että olin palannut töihin ja mulla oli siellä tosi kivaa. Vaikka tiedän, että samaan työpaikkaan palatessani ei mene varmaan viikkoakaan kun on jo työstressi päällä, eikä se niin kivaa taas olekaan...ties vaikka sitten iskisi taas vauvakuume :).

No mutta eiköhän tämä ollut tässä tällä erää.

 
Täällä yksi :wave:

Voin kertoa että ei se yhtään helpommaksi muutu kun työt alkaa :headwall: Mutta: mieli on ainakin mulla paljon virkeämpi kun saan käydä töissä. Aloitin heinäkuussa työt, poika oli silloin 1v6kk. Ja olen kyllä nauttinut joka hetkestä! Mua ei tosiaankaan oo luotu ainakaan yhden lapsen kotiäidiksi, mutta jos lapsia ois useampi, ois ehkä mielekkäämpää kun touhuavat myös keskenään. Ja varsinkin tuo 1v oli tosi hankala vaihe! Poika on vielä niin pieni, että mitään "oikeeta" tekemistä ei vielä voi tehdä ja kuitenkin haluaisi tehdä koko ajan jotain.. Yritä siinä sitten keksiä tekemistä.. Mulla on myös kova tarve päästä joka päivä johonkin ulos talosta ja kun asutaan aivan pohjoisimmassa lapissa melkein keskellä eimitään niin lähteminen on aina vähän työn ja tuskan takana. Mutta suosittelen sullekin, että menkää jonnekin joka päivä, vaikka kahville johonkin kauppareissun yhteydessä. Minäkin ensin ajattelin, etten voi tuota meidän rasavilliä poikaa viedä mihinkään ihmisten ilmoille mutta hoksasin sitten, että sehän on vain asennekysymys! Niimpä otin paljon leluja mukaan ja evästä pojalle ym ja niin istuttiin monet kerrat kahvilassa ja minäkin sain vähän virikettä :ashamed:

Sitä paitsi: mitä enemmän on poissa kotoa, sen vähemmän tarttee siivota =) Oon huomannu, että kotitöiden määrä jonkun verran vähenee kun ollaan töissä ja päiväkodissa. Ruokaa ei syödä kuin kerran joten astioita tulee päivässä vähemmän ym... Joten kyllä se siitä.

Toivottavasti jotakin tästä oli hyödyllistäkin vuodatusta :ashamed: Mutta et todellakaan ole ainoa, jonka pää meinaa hajota välillä! Nytkin oon kotona kipeän pojan kanssa ja täytyy sanoa, että melko haastavaa olla koko päivä sisällä :kieh:

Jaksamista arkeen! Ai niin, se, että otat omaa aikaa vaikka jumppaan tai vaikka vain kahvitteluun kavereiden kanssa ei todellakaan ole pois perheesi hyvinvoinnista, päinvastoin!! :hug:
 
Ei se aina ole helppoa olla kotiäiti..meillä kotona vipeltää 2v6kk vanha uhmaikäinen poika joka pistää välillä melkein joka asiassa vastaan,huutaa,lyö,heittäytyy kaupan lattialle makaamaan ym. sekä melkein 1-v tyttö jolla on pientä eroahdistusta ja saattaa itkien tulla perässä jos menen toiseen huoneeseen :/ Tytöllä on nyt vielä joku imurin pelkäämis vaihe ja kauhea huuto alkaa heti,kun näkeekin koko laitteen...Ja mies tekee usein 16 tuntista työpäivää ja haluaa että pidän kodin siistissä kunnossa :kieh: Kodinhoito/lastenhoito apua ei juuri herunut vaikka oli jonkin aikaa työttömänäkin..Eli joudun tekemään kaiken yksin..hoitaa kodin,pyykit,lapset ja ruuanlaiton aamupaloista iltapalaan asti koko porukalle. Silti välillä saa kuulla,kun "päivät pitkät lorvailet täällä kotona" -tyylisiä kommentteja mieheltä :kieh:

Silti sitä vaan jaksaa touhuta ja touhottaa täällä kotona,kun silloin tällöin saa mummojen ansiosta vapaa viikonlopun ilman lapsia. Ja siitä nautin hyvällä omalla tunnolla =) Loppujen lopuksi olen mielummin kotiäiti kuin että menisin töihin :D Koska töihin mennessä kaikki kotihommat odottaisi kuitenkin minua täällä kotona..meillä kun ei tunneta tasa-arvoista kotitöiden jakoa...

Tuohon edelliseen lisäten..onhan se haastavaa olla koko päivä kotona..itselläni ei ole ajokorttia ja kaikki kahvilat ja kaverit ovat vähintään 12 kilometrin päässä joten kotona joudun olemaan lähes poikkeuksetta,kun mies tekee pitkää päivää...Kaksi lasta on ollut myös hyvä juttu ainakin näin pienellä ikäerolla. Touhuavat paljon keskenäänkin omassa huoneessa vaikka välillä saa toimia erotuomarina,kun isoveli kiusaa pienempää. Mutta paljon on tuoneet iloa toisilleen =)
 
Joo sitähän ne jotkut sanoo, kuten sinäkin JoonanÄiti, että useamman lapsen kanssa ois vähän helpompaa juuri kun olisi sitä ikäistänsä seuraa, eikä roikuta vaan äitin lahkeessa.

Kyllähän se neuvolantätikin jo silloin kun poika oli ihan pieni sanoi mulle monet kerrat, että ottaisin vaan omaa aikaa ihan oman jaksamiseni vuoksi, ja muiden. Ehkä minä itse olen syyllinen tähän olotilaani, kun en ehkä tarpeeksi ota sitä omaa aikaa...

Joo tuossa pihassa kyllä seisoo mun auto, mutta laiska oon ollut sillä mihinkään lähtemään pojan kanssa päivisin ja vaikka lähimpään kahvipaikkaankaan ei olisi pitkä matka! Mun ois kieltämättä helpompi lähteä, jos olisi joku ystävä jonka kanssa lähteä, mutta he ovat onnellisesti kaikki töissä. Se on kyllä ihan totta, että kun keksii jotain muuta tekemistä poissa kotoa, niin nuo kotihommatkaan ei ahdista. Nytkin päätin, että olkoon roskat lattialla ja keittiö sekaisin...siivoan kun jaksan, tai sitten mies siivoaa viim. kun töistä tulee tai joskus. Tosin voi olla, että kun pääsen tästä kiukustani ja väsymyksestäni ohi tämän päivän aikana, niin voin taas innollakin ruveta imuroimaan ennen kuin kukaan muu ehtii :).
 
vielä lisään...

...voihan sinne kahville mennä yksinkin! Minä ainakin tosi usein saan tyydytystä jo siitä, että oon pojan kanssa kahdestaan kahvilla, katselen ihmisiä ja mietin, minkälaista elävää he elävät, siinä mulla huvitusta :LOL: Mutta toki ymmärrän, että kaverin kanssa se vois olla kivempaa.. Ei muuta ku auto alle ja menoksi! Silloin kun vielä asuttiin kylällä eli palvelut oli lähellä käytiin joka päivä muuten vaan pojan kanssa vaunuttelemassa ja aina jotain pientä shoppailtiin, käytiin kirpparilla ainakin. Ja kun oli joka päivälle joku "missio" niin silloin siitä selvisi. Esim. "tänään täytyy imuroida" tai "käydään kirjastossa" tai mitä milloinkin.

Juu ja yks asia vielä tuli mieleen: mulla liittyi noi ahdistavimmat hetket pms-oireisiin, ettei sulla vaan ois samaa? Vai meneekö tunteet laidasta laitaan jatkuvasti? Ite huomasin kun muutaman kuukauden oloani seurailin, että pms-oireiden aikaan maailma oli kaikista pahin paikka, ja kun sen hyväksyin, alkoi mennä hieman paremmin.. :p
 
Täällä on kans yksi äiti, jolla hajoisi pää, jos kotona pitäisi olla. Ei minua ole luotu kotiäidiksi taloustöitä tekemään. Onneksi meidän poikakin (nyt 1.5v) taitaa pitää kovasti päiväkodista. Siellä ei tarhantätien mukaan aika käy pitkäksi.

Kotona olin 7kk ja kyllä minun piti suunnitella itselleni tekemistä joka päiväksi, yleensä lähdin pitkälle vaunuretkelle (kauppakeskukseen, keskustaan tai anopille). Isäntä viihtyi kotona 2.5kk, mutta hänen työhinpaluun syynä oli enemmän raha.

Kotona siivoaminen oli silloin ja on nytkin yhteinen juttu: kumpikin maksaa siivoojan laskut puoliksi ja tiskit/pyykit/kodin korjaukset/yms hoidetaan sovitusti yhdessä. Meidän muksu on ehkä perinyt isänsä pikkutarkkuuden ja hyvin kouluttamalla saamme varmaan hänet hoitamaan kodin askareet. :LOL: Ainakin murut kannetaan avuliaasti roskikseen sekä paperit ja pahvit kierrätyslaatikkoon. Joskus menee vähän muutakin sinne samalla... Mun elämänkatsomukseen ei kuulu perinteiset sukupuoliroolit, jossa nainen on kotona ja hoitaa kodin. Tasa-arvo se pitää olla ja vaimo onkin meillä talonmies...
 
Täällä :wave: ! Kuulostaa ennemmän, kuin tutultta! Hienoa Daisy, että kirjoitat asiasta tänne! Tuntuu, että tämä niin monelle meistä kotiäideistä tuttu tunne jää "julkisuudessa" aivan liian vähälle huomiolle. Meillä juuri samanlainen tilanne, kuin sinulla, kotoa löytyy myös juuri tuo 1vee uhmatahtotaapero!? Ja välillä päivät eivät tosiaankaan suju. Tuossa pms-oireilussa voi olla perää, pitääpä alkaa seuraamaan! Jätä Daisy ihmeessä lapsi miehen kanssa kotiin ja mene iltaisin kaverin kanssa jonnekin tai vaikka yksin kauppaan, tmv! Se todella auttaa, ainakin minua. Kyllä olisi pää hajonnut aikoja sitten, jos en iltaisin tai vkloppuina välillä pääsisi jonnekkin! Voimia :)
 
Juu, kyllähän se oma olo tuntuu joskus aika väsyneelle ja ahdistavalle...Mulla on täällä kotona seurana tosi pahasta uhmasta kärsivä neiti 2vee 1kk...Hyvinä päivinä asiat sujuu kivasti ja neiti on oikein tyytyväinen eli ihana, mutta sit ne huonot päivät...Hermo on välillä kireällä, mutta sit osaa ainakin arvostaa tosi paljon noita hyviä päiviä. Välillä väsyttää niin ettei aivot raksuta ja pää humisee tyhjää, mutta jotenkin sitä vaan aina jaksaa ja selviää päivistä :p
 
Hmm... minä "selviydyn" ottamalla aika rennosti eli teen kotitöitä juuri sen verran kun jaksan ja viitsin, onneksi minua on siunattu miehellä joka ei koskaan huomauttele kotiaskareista vaan jos häntä jokin asia häiritsee hän menee ja tekee sen itse. Nyt kun vauvaväsymys alkaa helpottaa innostun joskus oikein pitämään kodin siistinä. Mutta jos saisin siihen nalkutusta ei se olisi ollenkaan mukavaa. Mies myös hoitaa pojan pesuja, vaipanvaihtoja tms. kunhan minä huomautan siitä hänelle :saint: Joskus jos tuntuu että seinät kaatuu päälle pakkaan pojan autoon ja lähdemme vaikka kaupoille, se on meille aina iso retki joka vie puoli päivää =)
 
Väsymys vaivaa, mutta se johtuu vaan siitä etten ole kohta vuoteen nukkunut kunnon yöunia. Raskausaikana nukuin huonosti ja nyt 3 kk vauva syö kolme kertaa yössä. Muuten kyllä viihdyn kotona vauvan ja 2 v 4 kk pojan kanssa. Minusta oli paljon rankempaa käydä töissa ja hoitaa pojan hoitoon viennit sekä sieltä haut, kun olin tuossa välissä töissä pojan ollessa 1 v 2 kk - 1 v 11 kk. Mutta emmehän me kaikki onneksi olekaan samanlaisia.
 
Hoidan kotona 1 v 4kk tyttöämme ja välillä seinät tuntuu kaatuvan päälle ja väsynyt olen. Ei kuitenkaan johdu yöunien puutteesta enää, tyttö kun nukkuu jo läpi yöt, mutta olen raskaana mikä väsyttää välillä, toinen lapsi syntyy alkuvuonna. Tuttua minullekin on tuo, että päivästä toiseen siivoan toisten jälkiä, kuuntelen kiukuttelevaa esiuhmakasta ja viihdyttää pitäisi tyttöä 12 tuntia päivässä. Tytön nukkuessa päikkäreitä en yleensä itse tee mitään, eli sen ajan olen päättänyt pyhittää itselleni. Lueskelen silloin lehtiä, lepään sohvalla, olen netissä tms...Nim. SantaMarian kommentti oli kuin omasta elämästäni eli nykyään teen kotihommia sen verran kuin jaksan ja viitsin ja koitan tehdä niitä aina yhdesssä tytön kanssa, koska tykkää olla äidin pikku apulainen.

En koe olevani mikään kotiäiti-ihminen, mutta en kuitenkaan vaihtaisi tätä aikaa mistään hinnasta työelämäänkään, tämä aika elämästä on kuitenkin kovin lyhyt kun lapset ovat pieniä eikä sitä aikaa takaisin saa. Lisäksi teen 3-vuorotyötä, joka on erittäin hektistä tällä hetkellä omassa työpaikassani (hoitoala), ennemmin olen siis kotona vielä, kyllä sitä ehtii töissä vielä itsensä polttaa loppuun myöhemminkin.

Parasta on kun isä välillä (viikonloppuna tai iltaisin) hoitaa tyttöä ja pääsen tuulettumaan ulos, kavereita tapaamaan tai shoppailemaan - tämän jälkeen jaksaa aina kummasti taas päivät kotona tytön kanssa. :) Uskon että tulevaisuudessa tulen olemaan vielä väsyneempi, kun vauva syntyy, mutta itse olen päättänyt tämän tieni kulkea ja lapseni hoitaa kotona ainakin pari vuotta vielä!

Jaksamista kaikille äideille! :hug:
 

Yhteistyössä