Muita tissuttelevia kotiäitejä?

Olen neljän lapsen yksinhuoltajaäiti - kaksi murrosikäistä (15 ja 12 v.) ja kaksi uhmaikäistä (3 ja 2 v.) - ja ollut kotiäitinä nyt noin neljä vuotta. Haluaisin tietää onko muita yhtä syntisiä kuin minä, eli sellaisia jotka ottavat arjen avuksi välillä pieniä hömpsyjä? Itsellä ainakin tuntuu, ettei pää pysyisi koossa ilman tuota reseptitöntä rauhoittavaa. Viinilasillisen tai kahden / terästetyn mehun avulla (huomaamattomasti mukista) tulee juuri sopivan välinpitämätön olo siitä että joutuu koko ajan luopumaan omista tarpeistaan. Oma aika alkaa iltaisin noin 22.30, jolloin yleensä on alettava hoitamaan kodin rästihommia (3-vuotias lopetti päiväunet vuosi sitten). Kuuden tunnin yöunet katkeavat vähintään kahdesti, kun pienet vuoron perään herättävät. (Alko auttaa myös jaksamaan liian vähäisillä yöunilla.) Kahdeksan maissa ylös ja välittömästi päivän rutiinien kimppuun: lasten hoitoa, kaupassa käyntiä, ruuan laittoa, tiskiä, pyykkiä, siivousta, ja samaa taas uudelleen.

Pikkuinen vaikutuksen alaisuus auttaa kestämään, ettei yhtäkään TV-lempiohjelmaa saa katsoa ennen yötä, ei soittaa rentouttavasti pianoa, lukea, käydä lenkillä, puhua puhelua rauhassa, ei tehdä käsitöitä (lapset sotkevat heti), ei istua tietokoneella ilman lisäkäsiä näppäilemässä, ei saa lähteä huoneesta ennen kuin on nukahdettu. On jaksettava joustaa ja torjua omat turhautumiset ja vieläpä ottaa vastaan jatkuvat uhmakohtaukset milloin kenenkin taholta.

Välillä olen tosi v.ntunut riittävän oman ajan, virkistyksen ja levon puutteeseen, kun sukulaiset ovat kaukana ja lasten isät ovat mitä ovat. (Joo, väärin tuli miehet valittua). Olen korkeasti koulutettu ja ihan älyllinen ihminen - ja silti - tai siksi - juon pieniä määriä silloin tällöin. Toisinaan on kyllä viikkojenkin pausseja, kun ei tule kaupoilla käytyä. Alko auttaa jaksamaan tällaisessa elämänvaiheessa. Kuka heittää ensimmäisen kiven? Olenko huono äiti? No, tiedän kyllä itsekin, että ajoittaisista raivareistani huolimatta en ole. Lapset ovat kalleimmat aarteeni, enkä heidän ansiostaan mitään valintojanikaan kadu.

 

Ei se tuo tissuttelu taida olla se varsinainen syy. Enemmän ehkä näkisin syynä sen oman ajan puutteen.
Muista että se että olet hyvä äiti alkaa sinusta itestäs!!! Et voi aina ja ikuisesti jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja revetä joka ikiseen paikkaan ja jne. Sinulla TÄYTYY olla omaa aikaa. Saat olla sen verran itsekäs, koska se loppujen lopuksi kääntyy lastesi ja perheesi parhaaksi. Saat olla äree, saat sanoo lapsille takaisin tyhjänpäiväisestä kiukuttelusta, saat organisoida ja tehdä asiat helpoiksi itsellesi. Millä tarkoitan sitä että isommat lapset auttamaan- samoin pienemmät. Mitä tekee 4 vuotiaana sitä tekee myös 14 vuotiaana- ja omaa aikaa sinun täytyy saada.
Ja siis omaa aikaa voi saada myös tukiperheen muodossa, tai entä kummit? Entä osittainen lasten päiväkotihoito? Entä vuoronperään pienimpien lasten hoito jonkun tuttavaperheen kanssa? Mutta jos väsymys on jatkunut jo kauan- muista että palautumiseenkin menee paljon aikaa....

 

Kiitoksia kommentoinnista. Joo, ihan varteenotettavia vinkkejä, joista moni on jo käytössäkin. Olen koittanut tutustua uusiin naapureihin, ja luoda juuri noita kaverisuhteita pikkulapsiperheisiin, ja hyvällä alulla on pari tällaista "leikkipaikkaa", joiden vanhempien kanssa voi vuorotella silloin tällöin. Isojen tyttöjen viikkorahan tienaamiseen on liitettävä enemmän hommaa ja auttamista, täytyy vain oppia olemaan itse tiukempi. Mutta ennen kaikkea iso muutos muutos tulee tammikuussa, kun pienet aloittavat päiväkodissa. Omaa aikaa jää silloin päivisin, ja myös työllistyminen on ennenpitkää tarkoituksena, ehkä yrittäjyyden muodossa. Päivätissuttelukin varmaan jää väkisinkin vähemmälle, kun on lapset autolla vietävä ja haettava. Parempaa uutta vuotta itselle ja muille!

 

Moi!
Mä en ole kotona ja lapsetki on koulussa (niinku mäki) päivät.
Mulle toi hermojuoma on olut. Mä otan oluen sillon tällön ja joskus muutaman enemmänki.
Saunaan mennessä se on ehdotonta ilolientä....
Että samassa veneessä ollaan