Muita synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneita??? kakkonen-toistuiko???

[syksyn aurinko]

onko muita synnytyksenjälkeisen masennuksen kokeneita, itselläni oli erittäin vakava masennus =o

mutta nyt kun tyttö on jo vuosi ja kaksi kuukautta, ja voin nyt hyvin, niin mielessäni laukkaa usein jajatus "mitä tapahtuu jos toista haluaa" joku kaunis päivä, niin onko teillä muilla uusiutunut se helvetti, vai menikö kaikki paremmin toisen kanssa, entä lääkitys tai muut?

haluaisin seuraavan lapsen myötä tuntea onnea jo sieltä synnytyksestä saakka, toisin kuin tässä ensimmäisessä =(

 

[vieras]

Mulla oli esikoisen kohdalla aika syvä masennus, joskaan en lääkitystä tms. apua hakenut. Pelkäsin sitten neljä vuotta myöhemmin, että kuinkahan kakkosen kohdalla käy. Yllätys oli suuri ja hykerryttävä, kun nautin vauvasta ja arjesta, ilman pienintäkään merkkiä alakulosta. Myöskään kolmosen kohdalla en kokenut masennusta. On se siis mahdollista

 

[ap]

Mulla oli esikoisen kohdalla aika syvä masennus, joskaan en lääkitystä tms. apua hakenut. Pelkäsin sitten neljä vuotta myöhemmin, että kuinkahan kakkosen kohdalla käy. Yllätys oli suuri ja hykerryttävä, kun nautin vauvasta ja arjesta, ilman pienintäkään merkkiä alakulosta. Myöskään kolmosen kohdalla en kokenut masennusta. On se siis mahdollista

kiva kuulla, mä olin niin ahdistusnut viimesellä kuulla raskaana että halusin vaan kuolla, se tunne oli jotain ihan hirveetä, ja samalla tuntii syyllisyyttä ettei sitten loppuje lopuksi tuntenut mitään tätä ihanaa olentoa kohtaan. o en ole sen jälkeen lukenut mitään lehtiä enkä uskonut mihinkää äitiyden ihanuus juttuihin, siihen lapseen kasvaa se kiintymys ja rakkaus, ei se synny heti kun vaavin näkee =(

mulla oli vähän liian elokuvalliset ne mun odotukset, toisen kohdalla toivon että kaikki menisi hyvin loppuun asti ja tuntisi onnen hetkiä siis heti sen synnytyksen jälkeen, mulla oli tosiaan vielä kiireellinen sektio ja ilman miestä paniikissa sen synnytyksen koinm kun mies ei päässyt edes leikkaus-saliin, kaikki meni niin sanotusti pieleen mitä oli odottanut, kiitos sinulle kuka sanoo että on mahdollista muitten lapsien kohdalla tuntea sitä iloa ja hämmennystä =)

 

[äitix 2]

Minulla oli keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus esikoisesta. Pelkäsin myös sinun tavoin uusiutuisiko masennus kakkosen kanssa. Lopetin masennuslääkkeet esikoisen ollessa 1,5v ja aloimme toivomaan toista . Aloin syömään myös e-epa nimisiä kalaöljy kapseleita, kun olin lukenut että auttvat masennukseen ja ehkäisevät sitä. Kakkosen synnyttyä en sairastunut uudelleen. Vaikkakin kaksi ekaa päivää vastasyntyneen kanssa kotona meni itkien kun pelkäsin että masennun taas. Kolmas päivä meni loistavasti ja sen koommin en ole masentumista ajatellut. Tiedä sitten onko kalaöljystä ollut apua. Edelleen niitä syön muistakin terveydellisistä syistä.

 

[ap]

Minulla oli keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus esikoisesta. Pelkäsin myös sinun tavoin uusiutuisiko masennus kakkosen kanssa. Lopetin masennuslääkkeet esikoisen ollessa 1,5v ja aloimme toivomaan toista . Aloin syömään myös e-epa nimisiä kalaöljy kapseleita, kun olin lukenut että auttvat masennukseen ja ehkäisevät sitä. Kakkosen synnyttyä en sairastunut uudelleen. Vaikkakin kaksi ekaa päivää vastasyntyneen kanssa kotona meni itkien kun pelkäsin että masennun taas. Kolmas päivä meni loistavasti ja sen koommin en ole masentumista ajatellut. Tiedä sitten onko kalaöljystä ollut apua. Edelleen niitä syön muistakin terveydellisistä syistä.

minullakin lääkkeet vielä käytössä ja nyt sain uuden työn ja tunnen taas iloa ilman että täytyy kokoajan kytätä niitä kaameita muistoja ja pakkoajatuksia, ne olivat pahimmillaan kun tyttö syntyi =(

mutta joo toivoa näyttää siis olevan, itse llä on jotenki sellainen pieni vauvakuume, mutta järkevästi ajatellen haluan kyllä lapsille ainakin kolme-neljä vuotta ikäroa jos luoja suo lapsen sitten myöhemmin?

toivotaan että pääsisin eroon pian myös lääkkeistä, mutta olen ollut "terveenä" vain vähän aikaa =/
nyt vaan uskaltaa ekan kerra ajatella toista, ehkä se on jo paranemisen merkki? =) Kiitos

 

[vieras]

Esikoisesta ei tullut masennusta, toisesta tuli keskivaikea masennus. Kolmannesta taas ei tullut.

 

[Ennariina]

Ekasta oli masennus, johon pian sain mielialalääkkeet ja unilääkkeet. Lopetin lääkityksen melko piakkoin muutaman kuukauden käytön jlk. Pelkäsin toisen ja kolmannen raskauden kohdalla suunnattomasti iskeekö tuo peikko taas, mutta ei niin käynyt.

 

[ap]

muita"

 

[säästöpossu]

kun esikoinen syntyi olin masentunut, oli aika syvä masennus mutta pääsin siitä yli ilman lääkkeitä (kävin aina välillä neuvolassa juttelemassa ja auttoi jonkun verran, meillä oli aivan ihana neuvolatäti). Nyt kuopus on 10kk enkä ole masentunut, kaiken mitä tein "väärin" esikoisen kanssa, tai kaiken mitä tein silloin kun hän oli vauva, olen nyt tehnyt toisin ja on mun mielestä auttanut.
Tietysti välillä on ollut vaikeata ja välillä on itkettänyt väsymyksestä ym mutta on mennyt nopeasti ohi, sama olotila mikä mulla oli kun esikoinen oli vauva ei ole ollut nyt ollenkaan.

 

[säästöpossu]

Lisään vielä että esikoisen vauva-aikana en tajunnut itse että olin masentunut, tai että oli niin syvä masennus, mies sanoi mulle melkein joka päivä että oon masentunut ja että mun pitäisi hakea apua ja miehen takia kävin aluksi neuvolassa juttelemassa. Vasta nyt kun kuopus syntyi ja huomaan miten onnellinen olen ja miten paljon jaksan tehdä olen tajunnut miten masentunut olin silloin kun esikoinen syntyi.

 

[ap]

mä kyllä tiesin kokoajan että kaikki ei ole hyvin , mulla oli pahassa muistissa vuoden takainen unettomuusjakso joka laukesi siten uudelleen loppuraskaudessa, no siitä se alamäki alkoi. Siihen saakka olin onnesta sekaisin raskauden tuomasta hehkusta yms. mutta ei , se ahdistus oli oikeasti niin vakavaa että en enää tiennyt miten olisin halunnut olla tässä elämässä, tietty järkevä ihminen kun olen niin elin silti siinä suossa vaan yulevaa lapseani varten . Mutta tunnen edelleen syyllisyyttä ja kateutta kun en tuntenut niitä elokuvatuntemuksia lastani kohtaan, siitä suurta pakahduksen tunnetta esikoista odottaen, mutta nyt ymmärrän että rakkaus ei synny tod. heti, vaan ajan kanssa.

Olen äärimmäisen onnellinen tuosta ihanasta ihmislapsesta, ja siitä tyytyväinen että tyttö nukkunut alle 3 kk 12 h yössä ja edelleen, eli väsymys ei ole ollut mulla mukana laspen tullen, ainoastaan se ahdistus.

Kiitos kaikille jotka rohkaisee omilla tarinoilla toivomaan kakkosta joskus =)

 

[ap]

nostan

 

[ap]

---

 

[upsiskeikkaa]

huhuilee

 

[Mammukka]

Esikoisen jälkeen pitkä, noin parin vuoden masennusjakso. Toisen lapsen jälkeen vain normaali, lyhytkestoinen baby-blues. Toisella kertaa olin valmistautunut jonkinlaiseen romahdukseen, mutta eipä sitä onneksi tullutkaan.

 

[Eestlanna Savanna]

Toistui kyllä ja pahempi on tullut,mutta kaikki on kiinni myös elämän tilannesta

 

[AnniHelena]

Ekan jälkeen tuli lievä sjm, selvisin muutaman kuukauden lääkityksellä (sitalopraami ja nukahtamislääke tarv.) ja juttelin tk:n psyk. sh:n kanssa. Oli muitakin stressitekijöitä samaan aikaan lapsen syntymän lisäksi eli asunnon myynti ja muutto, joiden käytännön jutuista mun piti melkein kaikki yksin järjestellä pienen vauvan kanssa, koska mieheni ei puhu suomea. Lisäksi vauva valvotti kovasti ja huusi vatsavaivojaan 3 ekaa kuukautta.

Nyt toisen kanssa ei ole ollut yhtään mitään masennusoireita. Aivan ihanaa aikaa ollut .)

 

[v]

Molempien jälkeen tuli, tila johtui unenpuutteesta ja hormonitoiminnan vähyydestä.

 

[ap]

uusiutuminen on aika varma juttu varmaan, mutta toiviottavasti ei tule....

 

[ap]

.