Muita syksyllä töihin palaavia?

[leevi]

Ennekin olen tätä asiaa tänne tilittänyt... siis syyskuussa olisi paluu työpaikalle edessä. Uusi työ, no oikeastaan pitkälti samantyylistä kuin vanhakin, mutta uudella osastolla ja uusien asioiden parissa.

Välillä on positiivinen asenne ja tuntuu, että ihan kiva saada itselleen taas jotakin "omaa" touhua - kotona olo kun on meikäläisen laiskistanut ihan täysin niin henkisesti kuin fyysisesti (älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä nauttinut täysillä pojan kanssa kotona olosta, mutta en vaan ole 1,5 vuoteen saanut itsestäni irti kerta kaikkiaan mitään harrastuksiin tms. liittyen).

Mutta vähän väliä on morkkista pojan (1v 9 kk) päiväkotiin menosta...että miten se tulee sujumaan ja ehdimmekö enää ollenkaan viettää aikaa yhdessä. Tunteeko poika, että hylkään hänet? Tälläkin hetkellä kun on tosi äitiriippuvainen, kukaan muu ei saa tehdä mitään hänen kanssaan kuin "äittä".

Onko kukaan muu palaamassa työelämään, kun lapsi alle 2v? Tai kokemuksia?

 

[tytön äiti]

Olen menossa töihin opiskelun jälkeen. Onhan se iso muutos niin lapselle (täyttää kohta 2 v) kuin minullekin. Uusi työ jne. Onneksi mies on kotona ainakin aluksi, ettei ihan kaikki mene uusiksi. Eli tyttö ei ole menossa tällä hetkellä päiväkotiin. Mutta kyllä silti tuntuu pahalta, kun olen 10h/päivä pois kotoa tai enemmänkin.. :\|

 

[Wounded Knee]

elokuun alussa palailen töihin,kuopus 1v4kk.

 

[Nella]

palailen töihin lokakuussa ja silloin tyttö 1v3kk. Kyllä välillä hirvittää, että mitä siitä tulee ja kuinka väsynyt sitä on aina kun saa yhden päivän menemään. Meillä heräillään yhä öisin ja työni on aika rankkaa...onneksi on mahdollisuus jäädä vielä uudelleen hoitovaaalle, jos menee ihan elämä sekaisin. Lapsi menee päiväkotiin ja se ei oikeastaan hirvitä, sillä on niin innoissaan aina toisista lapsista =)

 

[minttu-82]

\

Ennekin olen tätä asiaa tänne tilittänyt... siis syyskuussa olisi paluu työpaikalle edessä. Uusi työ, no oikeastaan pitkälti samantyylistä kuin vanhakin, mutta uudella osastolla ja uusien asioiden parissa.

Välillä on positiivinen asenne ja tuntuu, että ihan kiva saada itselleen taas jotakin "omaa" touhua - kotona olo kun on meikäläisen laiskistanut ihan täysin niin henkisesti kuin fyysisesti (älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä nauttinut täysillä pojan kanssa kotona olosta, mutta en vaan ole 1,5 vuoteen saanut itsestäni irti kerta kaikkiaan mitään harrastuksiin tms. liittyen).

Mutta vähän väliä on morkkista pojan (1v 9 kk) päiväkotiin menosta...että miten se tulee sujumaan ja ehdimmekö enää ollenkaan viettää aikaa yhdessä. Tunteeko poika, että hylkään hänet? Tälläkin hetkellä kun on tosi äitiriippuvainen, kukaan muu ei saa tehdä mitään hänen kanssaan kuin "äittä".

Onko kukaan muu palaamassa työelämään, kun lapsi alle 2v? Tai kokemuksia?

Tämä teksti oli melkeen, kuin minun suusta, paitsi että poika on silloin 1v 6kk... Siis sopi yhteen minun työhönmenoni kanssa, aivan osaston vaihtoa myöten!

Toisaalta ajattelen tämän työhönpaluuni myös siltä kannalta, että se tuo vaihtelua kaikille. Poika oppii toimimaan ryhmässä, ja oppimaan hieman erossa äitistä ja isistä. Äiti saa kaipaamaansa vaihtelua arkeen (ja tietysti rahaa), ja samalla sitten taas kerättyä uutta intoa olla taas uudestaan kotona, mikäli uutta perheenlisäystä siunaantuu. Sitten siinä on myös se hyvä puoli, että ku minulla ja miehelläni on molemmilla osittainen vuorotyö (ei kuitenkaan yövuoroja), niin isi ja poikakin saavat olla enemmän kehdestaan, ku äiti on töissä.

Nyt ainakin tämä ratkaisu tuntuu mielestäni hyvältä, saa nähä tuntuuko enää kun on ollut vähän aikaa taas töissä... Täytyy kyllä myöntää, että tottakai työhön paluu jännittää, nimenomaan lapsen kannalta, mutta täytyy vaan ajatella, että kyllä se pärjää, eihän siinä muu auta! =)

 

[Lillielli]

Ihan samoja ajatuksia täälläkin.. Aloittelen työt ens viikolla ja tyttö nyt 1v5kk. Tuntuu hirveältä viedä tyttö vieraalle hoitoon (perhepäivähoitoon) kun ei tiedä miten siellä kaikki lähtee sujumaan. Alku on varmaan hankalinta sekä äiskälle että tyttärelle. Ikävä on varmasti molemminpuolinen.. Mullaki vielä uus työ niin pitäs siihenki pystyä keskittyyn...
Ja kuinka ne illat sitte meneekään nopeasti!! Kun kotiin tulen töistä, on ruuanlaitot ym ja kohta pitääki lapsi laittaa nukkumaan
Toisaalta on mukavaa lähteä töihin ja uskon että kunhan alkuvaikeuksista päästään niin kaikki sujuu ihan hyvin. Toivotaan...
Ja toisaalta mietin että sainpahan näinkin pitkään olla kotona. Nyt on tyttö kuitenki paljon itsenäisempi kuin esim puolivuotta sitten. Osaa jo sanoa millon haluaa ruokaa, millon väsyttää jne..
Olis ollu vielä vaikeampaa viedä tyttö hoitoon heti äippäloman loputtua. Mutta ei se vaan helppoa oo nytkään. Hyvä kuulla että muillaki samoja ajatuksia!

 

[vierailija_]

Moi,

Olen palannut töihin toukokuussa jolloin poika oli 11kk. Kesän aikana poika oli 3 eri hoitopaikassa kun suurin osa hoitajista oli lomalla. Nyt syksyllä poitsu menee perhepäivähoitoon. Aluksi oli aivan kauhuissani ja sydäntäni riipi pelkkä ajatuskin hoitoon viemisestä mutta nyt olen pelkästään tyytyväinen että poika vietiin hoitoon. On oppinut niin paljon uusia asioita hetkessä ja nauttii muiden lasten kanssa leikkimisestä. Het kerralla tuli iso ja reipas poika! Tosin on sairastellut paljon enemmän mutta eipä tuo tunnu menoa haittaavaan. Suosittelen kaikille vaikka tuntuukin äidistä hirvittävältä ajatukselta aluksi

 

[leevi]

Kiitos vastauksista, huojentavaa aina kuulla, että toisillakin on samoja ajatuksia ja tilanteita kuin itsellä...

Yritämme tehdä alkuun niin, että minä vien pojan siinä 8.30 aikoihin ja isovanhemmat hakevat aikaisemmin (välipalan jälkeen) pois. Teen myös näillä näkymin nelipäiväistä viikkoa käyttäen lomapäiviä niihin poissaolopäiviin. Katsotaan sitten miten lähtee sujumaan, elän siinä toivossa, että poika viihtyisi hyvinkin ainakin yleensä tuntuu nauttivan, kun on toisten lasten seurassa, mutta aina se katse hetken päästä hakeutuu äitiin ja tuttu "äittä" kajahtaa ilmoille :'(

No, olen myös ajatellut, että jos elämä muuttuu yhdeksi h.elvetiksi, että lapsen päivät on itkua täynnä ja hän selvästi kärsisi päiväkodissa olosta (siis pitkällä aikavälillä, alkuhankaluuksiahan on aina odotettavissa) niin sitten täytyy miettiä tilanne uudelleen.

Työhän oli ennen lasta tärkeämmällä sijalla elämässä, nyt se on vain rahantulon lähde ja ehkä parhaimmillaan mukavaa touhuilua päiviin...

Ironista on, että minun ei olisi mikään pakko mennä töihin. Saisin talousasiat kyllä järjestymään vielä joksikin aikaa. Tämänkin takia olen tässä miettinyt, että onko töihinpaluussa mitään järkeä? Ja haluanko oikeasti sitä? En ihan oikeasti edes tiedä mitä haluan...yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

Toivottavasti kaikki järjestyy ja ratkaisuni osoittautuu oikeaksi. Jokin ääni sisälläni valitettavasti vaan sanoo aika ajoin, että olen hullu, kun lähden töihin vaikkei olisi ihan pakko ja annan muiden hoitaa tuota ihanuutta, joka tällä hetkellä pinnasängyssä nukkuu onnellista unta :'(

 

[Noniin]

meillä poika meni hoitoon heti äippäloman jälkeen viime syksynä (yksityinen perhepäivähoitaja) ja minä töihin. Hyvin on mennyt kaikki ja pojasta on tullut todella sosiaalinen tapaus. Mä ainakin kannatan että lapset hoitoon ja itse töihin, niin se on tehty ennenkin eikä meistä mitään hirviöitä ole tullut Nyt viikon päästä poika menee päiväkotiin, koska entinen hoitaja lopetti. Odotan innolla miten tämä vaihto menee, varsinkin kun ollaan kuukausi oltu lomalla. Mutta onneksi siellä on muita lapsia niin ei ne meitä vanhempia muista enää kun ovi menee kiinni =) =)

 

[hanne]

Hei Leevi, tuli mieleen että kannattaa kysyä kelasta että saatko osahoidontukea jos teet neljäpäiväistä viikkoa vaikka se menisikin lomapäivistä, ei se paljon ole mutta jotain kumminkin eli 70e/kk. Luultavasti ei saa mutta ei kysyvä tieltä eksy.

Osahoidontukeen on oikeutettu henkilö joka vakituisen kokoaikaisen työnsä muuttaa osa-aikaiseksi korkeintaan 30h viikossa lapsen hoidon vuoksi.

 

[muumimamma75]

Ihan samoja mietteitä täällä kuin ap:lläkin, vaikka palailen töihin vasta ensi vuoden alussa jolloin pojalla ikää 2 v 1 kk. Mikään pakko ei taloudellisesti olisi töihin vielä mennä, mutta koska ajatuksissa olisi alkaa vuoden vaihteessa yrittelemään pikkukakkosta niin tuntui hyvältä ajatukselta palata töihin vähäksi aikaa. Saa hieman vaihtelua kotonaolemiseen ja kerättyä rahaa seuraavaa mahdollista kotiinjäämistä varten. Olen kyllä viihtynyt kotona todella hyvin mutta en välttämättä haluaisi olla monta vuotta putkeen kotona...
Pojan hoitoon vieminen tuntuu kyllä pahalta- olemme olleet niin tiiviisti kaksistaan eikä poika ole ollut erossa vanhemmistaan montaa tuntia kerrallaan, että hirvittää miten hoidossa sujuu. Perhepäivähoidossa on toki pieni ryhmä ja huomiota poika varmasti saa riittävästi sielläkin.
Hoitoonmeno on tietenkin taas yksi luopumisen paikka äidille, mutta elämä on luopumista! Täytyy vaan suhtautua positiivisesti ja eihän se lapsi mihinkään katoamassa ole, vaan hoitoon menossa. Itselläni on vielä lyhyet työpäivät eikä töitä koskaan viikonloppuisin, joten siinä mielessä tilanne näyttää valoisalta!
Tsemppiä meille kaikille töihinpalaaville äideille!

 

[Paavo-Riikka]

Ens viikolla alkaa työt ja pojalla 1,5v hoito. Vähän hirvittää, että miten meillä molemmilla sujuu... Kovasti on pojalla nyt sellainen vaihe, että äitiäitiäiti, joten voipi olla että itku tulee. Me kyllä harjoitellaan yhdessä eka viikko, niin että tulee vaan yhtenä päivänä muutama tunti, kun poika on yksin hoidossa. Paitsi jos menee heti tosi hienosti, niin saa toki jäädä yksin leikkimään vaikka heti ekana päivänä. Katsellaan miten käy. Miten muut... jätättekö ekana päivänä vaan hoitoon koko päiväksi vai harjoitteletteko jotenkin. Kuinka monta kertaa käytte "tutustumassa" ennen kokonaista hoitopäivää. Meillä olisi tarkoitus tokalla viikolla olla jo muutama kokonainen päivä. Toivottavasti ei ole pelkkää huutoa!

 

[minttu-82]

Mää aloitan työt 1.9 ja se on perjantai. Samalla viikolla käydään alkuviikosta tutustumassa tarhaan. Keskiviikkona ja torstaina saa jo jäädä muutamaksi tunniksi ja perjantaina onkin jo "oikea" hoitopäivä. =)

 

[all day long]

Minulla työt alkaisi 1.8 ja tyttö ei ihan 1v ja 1kk kerkeä täyttää.
Kyllä kauhistuttaa ja hirvittää aivan vietävästi. Mutta niin. Toisaalta se taitaa olla meille kaikille ihan hyvä ratkaisu, ehkä.
Tyttö on minussa todella kiinni, niin on ehkä parempi että ei olla sitten kuin paita ja peppu. Ensimmäisen kuukauden mun töihinmennessä saa olla kotona, isovanhemmat hoitaa ja mies jää lomalle. Sitten pehmeä lasku pph:lle että käy muutaman tunnin päivässä ja sitä rataa. Uskoisin tän olevan hyvä systeemi (ainakin itselleni vakuutan kovasti )
Ja kun on asuntolainat ja muuta maksettavana, ei sitä tuolla kotihoidontuella pitkälle pötkitä. ja itse olen sellainen tekevä ihminen, että tavallan töitäkin jo kaipaa. Vaikka kyllä mä oisin vielä, edes pikkiriikkisen, voinut kotonakin olla...

 

[Lillielli]

Teillä monilla on mukavan pehmeä alku lapselle hoidossa. Meiän tyttö menee hoitoon ens tiistaina eka kerran ja on heti koko päivän siellä.. Olispa tosiaan ollu mahdollista eka päivinä olla vaikka vaan muutama tunti hoidossa! Tutustumassa toki käydään etukäteen.

 

[Pinokkio]

Töihin palataan lokakuussa. Tietoa en vielä ole saanut paikasta, joten se nyt jännittää päälimmäisenä vaikka hiipii jo nuo muutkin edellä mainitut tunteet pintaan.

 

[kettu]

Työt alkavat elokuussa. Mies jää kotiin vuodeksi hoitamaan tyttöä. Jännittää kovasti, etenkin, kun on vielä muutto toiselle paikkakunnalle ennen työn alkua...

 

[leevi]

Kyllä me yritämme tehdä päiväkodin aloittamisesta mahdollisimman pehmeän laskun. Nyt (pk:n ollessa kiinni) olemme käyneet siellä pihalla leikkimässä ja poika tunnistaa päiväkodin, huomioi aina ohi ajaessa paikan.

28.8. alkaa virallisesti. Kyseisellä viikolla olen itse vielä lomalla, joten pikku hiljaa tunnin - muutaman tunnin jaksoissa koko viikko. 4.9. sitten aloitan itse työt.

 

[mami]

:wave: