..samoilla linjoilla, mutta perää kyllä puheessasi on. Esim. eräs ystäväni, joka on perus narisija ja tottunut itsekkääseen elämään selaili koko esikoisensa odotusajan muotilehtiä ja kertoi, mitä oli milloinkin mistäkin putiikista vauvalleen hankkinut ja kertoi, miten aikoo vauvan kanssa käydä ostareissa pitkillä lounailla ja "ihanaa kun on kerrankin aikaa päivisin käydä kosmetologilla ja kampaajalla" Hänellä ei ollut mitään realiteettia vauva-arjesta ja sanoin jo tuolloin miehelleni, että lyön tonnin vetoa, että kun lapsi syntyy ja ystäväni huomaa, ettei elämä olekaan pelkkää shoppailua vauvan imeskellessä nyrkkejään desingn-vaunuissaan, tulee lapselle "koliikki", äidille masennus jne.
Ja näin kävi. Tämä "koliikki" tarkoitti sitä, että heti kun vauva inahti sängyssään, alkoi sen päiväinen ralli; lasta hyssytettiin, vatkattiin, laitettiin koliikkikeinuun (tai-mikä-ikinä-olikaan) ja äiti oli aivan loppu: "kun meillä on tää koliikki..." Sitten tuli masennus ja sitten kunnan perhetyöntekijä viikkaamaan pyykkejä ja hoitamaan vauvaa "koska mun on nukuttava päivisin, koska mun yöunet on jäänyt välillä 7 tuntiin ja sekin kahdessa erässä.."
Kyseinen tyyppi on justiinsa niitä, jonka lapsella "on NIIIIIN paha uhmaikä" ja "poikkeuksellisen kova korvakierre"
Surullista, että ihmiset ovat vieraantuneet lastenhoidosta niin, että jos lapsi ei nuku 12 h putkeen, ollaan burn outissa ja cipralex-kuurilla. Kuntosalille, kampaajalle, kasvohoitoon ja hierojalle täytyy päästä, kun pitää olla "omaa aikaa". .
Ap:lla siis joku pointti oli kirjoituksessaan!
ilmaisen vain vastakkaisen mielipiteeni. Voihan noita kuvailemiasi tapauksia olla, ja varmaan onkin, mutta edelleenkin: ei silloin ole kyseessä koliikki.
