Meillä saatiin diagnoosi keliakiasta varmaan aika lailla rankimman kautta. Oireina oli useiden kuukausien ajan turvonnut maha ja melko löysät kakat. Näihin ei vielä osattu reagoida edes mitenkään. Kunhan kyselin neuvolasta (ja tietty kaksplussalta...
), että onko normaalia - kuulemma on. Ehkä pojalla on olut tuo vaiva jo hyvin pienestä, mutta ei me siitä mitään tiedetty. Nuo mainitsemani oireet ovat kehittyneet tosi hiljalleen, eikä tuo just 2 vuotta täyttänyt ole mitenkään ilmaissut, että maha olisi kipeä tms.
Tilanne kärjistyi vähitellen, kun pojalle tuli korvatulehdus, ja siihen saatiin antibiottikuuri. Alkoi refluksioireet, jotka menivät lääkkeen (ja aluksi oksennukset korvatulehduksen) piikkiin. Poika oksensi n. kerran päivässä. Muutenkin välillä ruoka näytti nousevan ylös ja se maistui huonosti. Valittelin yleislääkärille ja samalla ilmaisin huoleni pojan muusta tilasta, kyselin jonkin imeytymishäiriön mahdollisuutta. Lääkäri oli sitä mieltä, että poikaa ei vaivaa mikään muu, kuin infektiot (korvatulehdus ei parantunut) ja saatiin uusi lääkekuuri. Oireet pahenivat edelleen ja kohta saatiin kolmas lääkekuuri (vaikka suurempi ongelma minun mielestäni oli tuo refluksi). Sen lääkäri sivuutti ja sanoi että lääkkeen sivuvaikutukset ovat ohimeneviä. Yritettiin sinnitellä niin kauan, että tulehdukset on saatu kuriin. Tässä vaiheessa olin varannut ajan lastenlääkärille, mutta ensimmäiseen mahdolliseen aikaan oli reilut pari viikkoa. Korvalääkärille varasin ajan, että tulisi varmuus edes korvien kunnosta. Korvalääkäri oli ensimmäinen, joka sanoi, että hänen mielestään pojan maha ei ole normaali. Asialle ei kuitenkaan tehty mitään ennen kuin päästiin vihdoin lastenlääkärille.
Hän kirjoitti lähetteen seuraavaksi päiväksi lastenpolille tutkimuksiin, ja sitten sitä mentiinkin vauhdilla tutkimuksesta toiseen. Tutkittiin sisäelimet ja muut. Todettiin, että suolisto ei "vedä" kunnolla ja se on nesteen turvottama, mutta syytä ei tiedetty, pelkäsivät jotain tukosta tai solmua suolistossa. Seuraavana päivänä lapselle päätettiin tehdä skopia, tähystää suolisto ja jos syytä ei löytyisi, poika leikattaisiin varmuuden vuoksi. Ja niinhän siinä kävi, että poika leikattiinkin, suolisto käytiin läpi, eikä mitään tukosta ollut. Nyt pojalla epäiltiin olevan joku outo virus. Palattiin kotiin yhä pahenevien oireiden ja kipeän leikkaushaavan kanssa odottelemaan tutkimusten tuloksia. Muutama päivä kotiutumisen jälkeen saatiin vihdoin verikokeiden tuloksia ja keliakia-vasta-aineet olivat koholla. Joitakin päiviä myöhemmin tuli koepaloista tulokset, ja ne eivät olleet kuulemma ihan tyypilliset keliaakikolle, mutta suolinukassa oli (ilmeisesti aika pahoja) vaurioita. Vielä odotellaan joitakin lisätutkimusten tuloksia, mutta en usko diagnoosin tuosta muuttuvan.
Meillä kummallakaan vanhemmista ei ole keliakiaa. Lähin sitä sairastava sukulainen on miehen täti. Muutenkaan poika ei kuulu mihinkään riskiryhmään, ja näin pienellä tuo vaiva on ilmeisesti todella harvinainen. Aika puun takaa tuo keliakia siis tuli. Vähitellen opetellaan elämään sen kanssa. Vielä on niin tuore diagnoosi, että oireet eivät ole vielä poistuneet. Veriarvotkin ovat vielä aika heikot.
Kaniini Minkälaisia oireita teillä on? Tuleeko viljoista välitön reaktio? Aika luonnollista, että epäilet ja hoidat keliakiaa jos lapsen isällä se on, mutta diagnoosi kannattaisi varmaan hankkia, että ei tule elinikäistä ruokavaliota ilman varmuutta siitä. Jos ruokavalio on jo käytössä, niin sitä ei voida käsittääkseni tehdä. Verikokeesta testataan siis vasta-aineet, ja diagnoosi varmistuu ohutsuolesta otettavalla koepalalla (lapsilla tapahtuu nukutuksessa). Sikälikin kannattaa, että alle 16- vuotiaat saa kelasta 85 e kuussa, jos keliakia on diagnosoitu.
Teillä on keliakian hoitokin jo selvää, kun perheessä on jo keliaakikko. Koetteko keliakian edelleen työläänä vai tottuuko siihen?