"miiuli"
Tai edes pienessä hiprakassa?
Tuntuu olevan niin kovin tavallista että vanhemmat (tai toinen vanhemmista) tissuttelevat viikonloppuisin lasten hereillä ollessakin. Kesäisin ainakin grillatessa, tuntuu joillakin perheillä kuluvan alkoholia aika reippaastikin. Enkä nyt tarkoita yhtä tai kahta olutta tai siideriä, vaan sen verran että henkilön kuitenkin huomaa juoneen.
Itse olen perheestä, jossa äiti ei koskaan juonut, mutta isä joi muutaman kerran kuukaudessa aina humalaan asti. Ei kuitenkaan mitään räkäkännejä vetänyt, mutta selkeästi humalassa oli kuitenkin. Vaikka isäni ei koskaan ollut aggressiivinen humalassa, päin vastoin leikki ja hassutteli kanssani enemmän, niin silti muistan nuo viikonloput jotenkin ahdistavina. Pelkäsin aina milloin se viikonloppu taas tulee, kun isi juo ja kun hän kaupasta tuli kaljat mukanaan, kävin aina salaa laskemassa ne ja mietin että kuinkahan humalaan isi noista taas tulee Monesti muistan itkeneeni itseni uneen ja pelänneeni, vaikka en tarkalleen edes tiedä mitä. Näin jälkeenpäin ajatellen, ei mitään pelättävää olisi ollutkaan, hyvät vanhemmathan minulla on, mutta eipä sitä lapsi silloin ymmärtänyt. Kai se rakkaan ihmisen muuttunut persoona jotenkin pelotti.
Itse en halua että omat lapseni joutuisivat koskaan kokemaan sitä samaa ahdistusta, jota itse koin lapsuudessani.
Ei me silti mitään absolutisteja olla, vaan kyllä mekin välillä käydään vähän tuulettumassa. Sitä varten hankitaan lapsenvahti, tai sitten käydään juhlimassa erikseen. Lapsia on hoitamassa selvä aikuinen, eikä humalassa esiinnytä lasten nähden.
Tuntuu olevan niin kovin tavallista että vanhemmat (tai toinen vanhemmista) tissuttelevat viikonloppuisin lasten hereillä ollessakin. Kesäisin ainakin grillatessa, tuntuu joillakin perheillä kuluvan alkoholia aika reippaastikin. Enkä nyt tarkoita yhtä tai kahta olutta tai siideriä, vaan sen verran että henkilön kuitenkin huomaa juoneen.
Itse olen perheestä, jossa äiti ei koskaan juonut, mutta isä joi muutaman kerran kuukaudessa aina humalaan asti. Ei kuitenkaan mitään räkäkännejä vetänyt, mutta selkeästi humalassa oli kuitenkin. Vaikka isäni ei koskaan ollut aggressiivinen humalassa, päin vastoin leikki ja hassutteli kanssani enemmän, niin silti muistan nuo viikonloput jotenkin ahdistavina. Pelkäsin aina milloin se viikonloppu taas tulee, kun isi juo ja kun hän kaupasta tuli kaljat mukanaan, kävin aina salaa laskemassa ne ja mietin että kuinkahan humalaan isi noista taas tulee Monesti muistan itkeneeni itseni uneen ja pelänneeni, vaikka en tarkalleen edes tiedä mitä. Näin jälkeenpäin ajatellen, ei mitään pelättävää olisi ollutkaan, hyvät vanhemmathan minulla on, mutta eipä sitä lapsi silloin ymmärtänyt. Kai se rakkaan ihmisen muuttunut persoona jotenkin pelotti.
Itse en halua että omat lapseni joutuisivat koskaan kokemaan sitä samaa ahdistusta, jota itse koin lapsuudessani.
Ei me silti mitään absolutisteja olla, vaan kyllä mekin välillä käydään vähän tuulettumassa. Sitä varten hankitaan lapsenvahti, tai sitten käydään juhlimassa erikseen. Lapsia on hoitamassa selvä aikuinen, eikä humalassa esiinnytä lasten nähden.