Muita ns. viikkoleskejä...? Esim rekkamiesten vaimot..

Miten te jaksatte..?
Meillä isäntä tehny nyt noin kaks kuukautta reissuhommia, on suunnilleen kolme yötä ajoissa ja kaks-kolme yötä kotona..
Meillä on 2-vuotias tyttö ja minä olen raskaana rv 16.. Miten tää tuntuu niin helkkarin hankalalta...??
Jos mies ei vastaa puhelimeen silloin kun soitan tulee inhottava olo.. Ei ehkä niinkään voi sanoa että epäillyttää, mutta ehkä vähä huolestuu..

Tuleeko tää olemaan aina samanlaista..?

 

Täällä kans yks kenen äijä ajaa rekkaa.Nyt on yövuoro menossa.Iltapäivällä/illalla lähtee ja aamulla tulee.Nukkuu lähes siihen asti kunnes taas joutuu lähtemään.Eipä siinä paljoa kerkee näkyilemään. :/ Aamuvuorolla sit lähtee joskus aamulla ja tulee illalla milloin sattuu jeeeeeee. |O Onneks kuitenkin on niitä vapaitakin sitten.

 

Me ollaan oltu yhdeksän vuotta miehen kans yhdessä
ja tänä aikana lapsia siunaantunut useampi.
Mies paljon reissuhommissa, lähtee sunnuntai-iltana tai maanantai-aamuna ja kotiutuu perjantai-iltana. En ole kyllä vieläkään tottunut
"leskiaikoihin". Välillä mies on viikot kotona, kun tekee töitä tässä lähellä.
Ja silloin elo tuntuu luksukselta. Nuo välimatkat mitkä mies kulkee saa mut pelkäämään. Siis aina mietin että jos joutuu johonkin onnettomuuteen tms. Mies joutuukin aina soittamaan kun pääsee perille työpaikalle ja ilmoittamaan moneltako lähtee pe kotiinpäin ja suunnilleen kotiintuloajan.
Väliin oma jaksaminen on kyllä niin ja näin. Varsinkin jos menee kaksi tai useampi yö peräkkäin huonoilla unilla. Tai jos lapset kipeinä tai muuta ekstrahommaa täällä kotona.

 

Minä oon yhdeksän vuoden aikana tottunut, joka toinen viikko menee samaan tapaan kuin Pintelin kirjoitti, yöt ajossa ja päivät nukkuu. Eipä kerkeä riitelemään ainakaan
Päivävuoroviikolla onkin vain pari työpäivää, yövuoroista tulee niin paljon tunteja.
Yksi kaveri kirosi kun sen ukko jäi pois Saksan hommista että menisi takaisin, saisi joskus olla rauhassakin

 

Mulla nykyisin mies lähtee sunnuntaisin ja palaa to-iltana tai perjantaina. Rekkaa siis ajaa. Ihan hyvin sitä jaksaa ku on pakko. Vaikka joskus väsyttää ja tympii ku joutuu kaiken yksin hoitamaan. Mutta onhan siinä ne hyvätkin puolet. On omaa aikaa. Ja siinä se sitten olikin.. :headwall: Mutta nyt sillä on onneksi aina viikonloput vapaat, jolloin sillä on päävastuu lapsen hoidosta. Itse kun teen 3-vuorotyötä, niin yhteiset vapaat on välistä aika vähillä. Keskimäärin joka kolmas viikonloppu siis nähdään. Ja miehen työn takia asumme viikot eri paikkakunnilla. Ja meillä vain yksi lapsi eikä toista tule.

 

Nuo rekkamiehet eivät kuin ole pettäjiä kaikki , niillä juuri tuo maine,ja niitä ne juuri ovatkin,itse en semmoista ukkoo ottaisi

 

Miten te jaksatte..?
Meillä isäntä tehny nyt noin kaks kuukautta reissuhommia, on suunnilleen kolme yötä ajoissa ja kaks-kolme yötä kotona..
Meillä on 2-vuotias tyttö ja minä olen raskaana rv 16.. Miten tää tuntuu niin helkkarin hankalalta...??
Jos mies ei vastaa puhelimeen silloin kun soitan tulee inhottava olo.. Ei ehkä niinkään voi sanoa että epäillyttää, mutta ehkä vähä huolestuu..

Tuleeko tää olemaan aina samanlaista..?

vastaus sinullekkin pettäjiä ovat,seikkailunhaluisia miehiä,seksii ym hakevat , tää totuus vaik mikä ois

 

en ole vielä mut kohta olen "viikkoleski" ja en ainakaan viel osaa ottaa paineita siitä..lasten/kodinhoito on pääasiassa mun harteilla ollut aina joten toisaalta olen helpottunut et nyt saan olla yksin ja ei se yks makaa sohvalla :-/ et rasittavampaa on se jos toinen ei auta vaikka on läsnä ku et ei läsnä ollenkaan, mut voihan se olla et mieli muuttuu..meidän muksut on "siinä iässä" eli uhmaako toinen sit on ni voip ola et meteliä mökissä ainakin on

 

:wave: Lähtee sunnuntaina ja tulee perjantaina, jos tulee...

Ihan tähän on tottunut ja ns. kausiluonteista tämä on nyt. Alkoi nyt toukokuussa ja jatkuu kenties tammikuuhun asti..., viimeksi oli syyskuu - helmikuu välillä...

Ja aina joskus kun mies lähtee, niin oikein huokaisee helpotuksesta, kun välistä tuntuu, että tulee tänne vaan sekoittamaan meidän rutiinit :ashamed: . Tosin on mieskin välillä ihan pihalla asioista täällä...

 

Mun mies reissaa joskus on toimistolla useemman kuukauden, joskus sit reissuja on jatkuvalla syötöllä. Reissujen pituudet riippuu kohteesta eli pituus vaihtelee päivästä neljään viikkoon.

Pitkät reissut vaikuttaa enemmän eli kun on matkustus päiviä niin mä vahdin netistä lentokenttiä onko tietyt koneet aikataulussa eikä mikään vaan oo pudonnu ja kotiin kun tulee niin joutuu yleensä pari päivää muistutteleen että enää et oo hotellissa.

Lyhyet reissut eli maksimissaan 5 päivää menee siinä sivussa.

Tähän on tottunu enkä mä muusta tiedäkkään, kun aina toi on reissannu. Vällillä sitä nauttii siitä kun saa ihan itte päättää kaikesta, mutta joskus kaipaa kyllä toista vastuuta jakamaan.

 

leskejä...? :-0

 

On ihanaa kun mies on kotona, mutta toisinaan parempi että on poissa. Esim nyt: jos olisi ollut yön siellä missä piti, me oltais saatu tää päivä heti aamusta käyntiin, nyt vaan ootellaan että iskä herää eikä tässä odottelussa ole mitään ideaa kun samantien se taas lähtee kun tuolta nousee..

Kaikkeen tottuu, mutt öitäni mä en nuku vieläkään kunnolla kun mies on pois. Kesällä paremmin, nyt kun tulee pimeä on hankalaa.

 

leskejä...? :-0

Niinpä, mä inhoan tätä sanontaa. :x

 

leskejä...? :-0

 

Meillä on 16 vuotta eletty säännöllisen epäsäännöllistä elämää. Mies on aina tehnyt vuorotöitä, ensin taksissa viikonloppuisin yövuoroja, jotka venyi jopa 16 tuntisiksi toisinaan ja nukkui sitten saman verran suunnilleen päälle. Nyt on tehnyt kymmenisen vuotta neli/kolmivuoroa, joten kyllä sitä puolileskeksi tai epäviralliseksi yh:ksi itseään vähän väliä tekisi mieli tituleerata. Joskus on tuntunut että tähän ajan myötä tottuu, mutta varsinkin kun pieniä vauvoja tullut perheeseen niin ne ajat on vuoro/epäsäännöllistä työtä tekevän puolison kanssa aika raskaita jos ovat muillekin, 8-16 toimistoaikana työtä tekevien isien perheissä.

 

Miten te jaksatte..?
Meillä isäntä tehny nyt noin kaks kuukautta reissuhommia, on suunnilleen kolme yötä ajoissa ja kaks-kolme yötä kotona..
Meillä on 2-vuotias tyttö ja minä olen raskaana rv 16.. Miten tää tuntuu niin helkkarin hankalalta...??
Jos mies ei vastaa puhelimeen silloin kun soitan tulee inhottava olo.. Ei ehkä niinkään voi sanoa että epäillyttää, mutta ehkä vähä huolestuu..

Tuleeko tää olemaan aina samanlaista..?

vastaus sinullekkin pettäjiä ovat,seikkailunhaluisia miehiä,seksii ym hakevat , tää totuus vaik mikä ois

no tuota joo... sitten varmaan niin....

ei vaan... meillä on ainakin silleen, et kun on lastaus tai purku niin silloin ei isännällä ole puhelinta mukana (varsinkin nykysessä ajohommassa)... toki sitä huolestuu jos ei esim. moneen tuntiin saa kiinni mut yleensä tietää, että kun ei vastata niin on pois autosta...

lähes kuusi vuotta elettiin niin et mies viikot reissussa nyt käy sit kotoa töissä... siinäkin on oma sopeutumisensa, välillä tuntuu et vois lähteä vähän pidemmäksi ajaksi töihin... yksinäistähän se aikaisemmin oli mut kaikkeen tottuu...

 

Meillä ei olla koskaan öitä poissa, mut joka päivä tekee senkin edestä duunia.. Aamulla lähtee 6 jälkeen ja illalla tulee siinä 19-20 maissa, joten vähän keritään riitelemään tai näkemään.. Lapset ja koti jää mun harteille, raskasta se välillä on mut jotenki sitä vaan jaksaa..

 

Me ollaan oltu yhdeksän vuotta miehen kans yhdessä
ja tänä aikana lapsia siunaantunut useampi.
Mies paljon reissuhommissa, lähtee sunnuntai-iltana tai maanantai-aamuna ja kotiutuu perjantai-iltana. En ole kyllä vieläkään tottunut
"leskiaikoihin". Välillä mies on viikot kotona, kun tekee töitä tässä lähellä.
Ja silloin elo tuntuu luksukselta. Nuo välimatkat mitkä mies kulkee saa mut pelkäämään. Siis aina mietin että jos joutuu johonkin onnettomuuteen tms. Mies joutuukin aina soittamaan kun pääsee perille työpaikalle ja ilmoittamaan moneltako lähtee pe kotiinpäin ja suunnilleen kotiintuloajan.
Väliin oma jaksaminen on kyllä niin ja näin. Varsinkin jos menee kaksi tai useampi yö peräkkäin huonoilla unilla. Tai jos lapset kipeinä tai muuta ekstrahommaa täällä kotona.

Meillä juuri samanlainen tilanne. Mies lähtee sunnuntai iltana tai maanantai aamuna töihin ja tulee perjantaina päivällä tai yöllä. Joskus on viikollakin yöt kotona jos työt on lähempänä.

 

Meillä mies yleensä viikon pois kerrallaan, ajaa rekkaa ympäri Suomen. Siihen on niin tottunut, että tuskin sitä osais olla niin et mies ois jossain 8-16 duunissa ja illat kotona
Mulle se on vaan asennekysymys, kyllähän sitä vois heittäytyä marisemaan, et miten tätä jaksaa mutta kun ei se auta niin olkoon. Ja jaksaahan monet yh-äiditkin ja heillä se mies ei tule kotiin edes viikonloppuna!
Tosta pettämisestä voin todeta, että meillä ainakin miehen ajoreissut on sen verran raskaita, että liikenevä aika menee nukkumiseen ei p***miseen B)

 

Mä oon yleensä yksin lasten kanssa kun miehellä muissa kaupungeissa töitä. Hyvin siihen on tottunut.

 

Meilla oli vuosikausia niin, etta mies asui lentokoneissa enemman kuin kotosalla. Tyo vei milloin minnekin asiantuntijakeikalle. Vuodessa oli n 200 pv poissa kotoa,yleensa viikonloput menivat matkustaessa tai toissa. Lahto keikalle saattoi tulla myos todella lyhyella varoitusajalla.

Nyt onkin sitten kova totutteleminen siihen, etta mies onkin suurinpiirtein joka paiva kotona iltasella. Se oli se suurin syy, etta tanne Sinkkilaan muutettiinkin. Kohta tilanne muuttuu sen verran, etta Etela-Korea alkaa tulla mukaan kuvioihin ja sinne suuntaan on sitten reissua ainakin kerran kuussa n viikko kerrallaan

 

Reissumies meilläkin, 1-6 viikon reissuja tekee pitkin maalimaa. Viikon reissut eivät tunnu missään, mut 2 viikon jälkeen alkaa pinna kiristyä. Itekin vuorotyötä ja pitkää päivää tekevänä lastenhoitojärjestelyt on välillä tuskallisia järjestettäviä, mutta luojan kiitos ihanan anopin olemassaololle! Arjen sujuminen tuntuu lastenleikiltä silloin harvoin, kun mies pitemmän pätkän kotona. Vastuunkantajaa kyllä välillä kaipaan.