Tilanpuute on tietty hankala ongelma. Kierrätystä kannattaa harrastaa: meilläkin suuri osa tytön vaatteista ja leluista on tutuilta lapsiperheiltä käytettynä saatuja. Pieneksi jääneet odottelevat vielä varastossa mahdollista pikkukakkosta, mutta sen jälkeen kyllä lähtevät kaikki kelvolliset taas kiertoon.
Muuten en ole siivoamisesta stressiä ottanut. Ehkä se johtuu nuoruuden opiskelijakommuunivuosista, mutta minulle on itsestään selvää, että en ole yksin vastuussa kodin siisteydestä. Kerran viikossa imuroin ja luutuan, päivittäin lakaisen murut keittiöstä ja pyyhin ruokapöydän. Mies tiskaa, yhdessä pestään pyykit. Kaksivuotiasta tyttöä olen opettanut pienestä pitäen huolehtimaan omista jäljistään. Yhdessä kerätään lelut ennen nukkumaan menoa. Välillä noin pienellä toki jää työ kesken, mutta sitten muistutan taas. Tyttö osaa viedä vaipan roskiin, erottaa biojätteen tavallisesta, ja vie myös likaiset vaatteensa pyykkiin, jos vain muistuttaa.
Opettakaa lapset tekemään kotitöitä - pienenä se käy mukavasti leikin varjolla, ja pieni lapsi on ylpeä, kun hän saa tehdä asioita äidin apuna. Sitten vanhempanakin lapsi tietää, että osa töistä kuuluu hänelle. Sama juttu miehen suhteen, sovitaan tarkasti, mitkä tehtävät kuuluvat kenellekin. Jos tehdään selkeä, yhteinen sopimus, että mies imuroi kahdesti viikossa, niin sitten pidetään sopimuksesta kiinni.