Täällä kans yks. Aloin parikymppisenä pelkäämään sairauksia..tai sanotaanko näin että erästä tiettyä. Ihan sairaanloisesti.
Olin aina varma että minulla on se sairaus ja elin jo sairaan elämääkin yhdessä vaiheessa.
Sitten kun tulin raskaaksi nyt 23 vuotiaana niin rauhoituin tuon sairauden puolesta, mutta aloin pelkäämään kaikkia muita, varsinkin jotka aiheuttaisivat vauvalle pahaa: Erilaiset bakteerit, tulehdukset, toksoplasmoosi, listeria, vauvan sydämen vajaatoiminta jne...
Raskauden alussa en osannut iloita ennenkuin pääsin tarkistamaan ettei kyseessä ole tuulimuna tai kohdun ulkoinen.
En siis koskaan luota siihen että mulle vois käydä hyvinkin, voisinkin olla terve ja saada terveen lapsen.

Niin raastavaa, kun se odotusaikakin on ~9kk niin jännätä ja pelätä kaikkea mahdollista.
Tiedän jo sen ettei huoleni pääty mahd. terveen lapsen synnytykseen vaan sitten alkaa stressi siitä ettei vauvalla ole mitään orastavia (vakavia) sairauksia...
Mitenköhän tästä oikeesti pääsis eroon.