Muita, jotka jo alussa menneet kokonaan korvikkeen turvin?

Meillä poika 3 viikkoa ja alusta asti menty korvikkeella ja pakko myöntää, että käy vähän luonnon päälle :/ Mutta kun sitä omaa maitoa ei tule, niin ei tule. Pumppaamalla saan joskus 10 -20 ml tulemaan, jonka sitten sekoitan korvikkeen joukkoon. Mutta jotenkin tunnen heikkoina hetkinä epäonnistumisen tunnetta, kun en pysty vauvaani imettämään :ashamed:

 

Et ole yhtään sen huonompi kun muutkaan! :hug:
Meidän sällille tisu ei kelvannut yrityksistä huolimatta millään, pumppailin vähän aikaa ja sit siirryttiin kokonaan Nannille, kun maidon tulo vaan loppu.
Itse olen asian kans jo sinut, mutta kauan se kesti mullakin. Itsesyytökset olivat valtavat, mutta asialle ei vaan voi mitään. :hug:

 

Sama täällä :wave:

Syyllistän itseäni vieläkin tosi paljon, nyt on tosin jo kolmas samanlainen tapaus, että imetys ei yksinkertaisesti onnistunut.. Poika on nyt kohta 6vkoa myöskin. Sairaalassa imetin ja vielä kotonakin reilun vkon, kunnes poika kieltäytyi syömästä rinnasta, huusi vain. Tässä oli kyllä syynä oma typeryyteni, kun menin pulloa tarjoamaan, että olisi sitten helpompi käydä kauppareissuilla jne, kun isäntä vahtii vauvaa..

Ensimmäisen ja toisen kanssa yksinkertaisesti sattui niin jumalattomasti, että luovutin.. Ensimmäisen kanssa tuli vielä rintatulehduskin..

Nannilla kasvoi kyllä kaksi ihanaa ja tervettä lasta, ja tuskin ainoita ovat, joten turhaan itseämme syyllistämme tästä.

Mutta et ole ainut :hug: =)

 

Älä tunne yhtään huonommuutta!! Kyllä ne lapset kasvaa korvikkeellakin! En ymmärräsitä kun nykypäivänä on se käsitys että hyvä äiti imettää pitkään! Hyvä äiti voi olla niin monella muullakin tapaa, lapsi (eikä äiti) ei siitä yhtään huonommaksi tule jos korviketta syö!

Huh, tulipas saarna.

Itse päätin jo raskausaikana, että vaikka maitoa ei tulisi, niin en ole silti yhtään sen huonompi äiti. Sitä vartenhan korvikkeet on tehty!

Meillä tyttö oli imetyksellä koko sairaala-ajan, sekä kotona pari päivää, kunnes vain huusi eikä nukkunut. Annoin vähän korviketta ja siitä se lähti: sain itselleni korvikkeen avulla tyytyväisen vauvan! :heart: Yritin imettää aina ennen pulloa, mutta pikku hiljaa vauva huomasi kuinka paljon helpommin pullosta saa maitoa ja nyt kaksi viikkoa tyttö on syönyt vain korviketta ja hyvin kasvaa! Pari viimeistä "imetysviikkoa" tyttöä en siis imettänyt kuin 1-2kertaa päivässä, silloinkaan tyttö ei suostunut imemään kuin max. 5min/rinta.

Sanon vielä: Olet varmasti hyvä äiti, älä syyllistä itseäsi! Kyllä se siitä :hug:

 

Meidän vauva ei ole koskaan rintaa saanutkaan, eli korvikkeella on ollut syntymästään saakka. Minä joudun perussairauteeni syömään sellaista lääkettä jonka kanssa ei saa imettää.

Silti alussa teki pahaa kun ei voinut imettää, kun vauva selvästi tiesi että tissistä kuuluisi saada ruokaa ja maitoakin tuli estolääkityksestä huolimatta :ashamed:

Hyvin on tyttö korvikkeellakin kasvanut ja terveenä ollut. Ei se imettäminen kenestäkään parempaa äitiä tee :hug:

 

Anteeksi, mutta minusta naiset on kummallisia kun me tehdään jostain varsinkin äitiyteen liittyvistä asioista niin maan isoimpia asioita. Eiköhän se lienee tärkeintä, että vauva saa ruokaa ja kasvaa tuli se sitten rinnasta tai pullosta se ruoka. Miksi ihmeessä me syyllistetään itseämme kaikella mahdollisella?

säästytpähän rintatulehduksilta ja voit vauvan jättää huoletta isille hoitoon ja yölläkin voi joku muukin välillä syöttää ja esim.kaupungilla pulloa voi tarjota missä vain jne. Tässä muutama hyvä puoli pulloruokinnasta.

Sama juttu on alatie vastaan sektiokeskustelu... hoh hoijaa (mulla muuten kokemusta molemmista, ja voisin sanoa, että sektio oli parempi kokemus minulla, mutta ei riidellä siitä )

Terveisin mamma, joka tuntee kaikesta mahdollisesta syyllisyyttä, vaikka maitoa riittää hyvin kaksostenkin imetykseen

Ole ylpeä äitiydestä imetit tai et, se ei sinun arvoa äitinä heikennä!Ihan sairasta sillä väsyttää itseään, jos se ei onnistu.

:hug:

 

Mulla alkaa jo helpottamaan syyllisyydentunne.
Multa kiellettiin imetys ja jouduin ottamaan maidonnousunestopillerin. Harmittihan se ihan älyttömästi. Itkin öisin syöttäessäni vauvaa, kun tisseistä valui maito kastellen paidan, enkä vaan saanut sitä lapselleni antaa.


Lastenlääkäri luennoi mulle sairaalassa siitä, miten korvike on nykyään aivan yhtä hyvä kuin äidinmaito. Joskus aikoinaan se oli kamalaa sotkua.

Imetystukiryhmän aktiivijäsenkin tuli minua rauhoittamaan esim. allergioista sun muista. Hänen jokainen lapsensa on todella allergisia vaikka on imettänyt kaikkien oppien mukaan. Piti kanssa korviketta aivan vastaavana tisumaidon kanssa, kunhan vauva saa läheisyyttä ja lämpöä. Ja sitähän tietenkin meidän mussukat saavat siinä missä muutkin. :heart:

Koita olla huolehtimatta, et todellakaan ole yksin, meitä on monta! :hug: Kurjalta se tuntuu ja välillä itkettääkin, mutta eikös se vaan todista että olet hyvä ja huolehtiva äiti.

 

Täälläkin kohtalotoveri... sairaalassa imetin, joskin huonolla menestyksellä, ja joka kerta tarvitsin apua lastenhoitajilta, että sain pojan imemään. Huuto oli joka kerta mahdoton, eikä aina avusta huolimatta onnistunut. Kotona ei sit enää onnistunut, kun ei mulla noita ylimääräisiä käsiäkään ollut =)

Ajattelin sitten että ekan lapsen kanssa kaikki on muutenkin haastavaa, ilman että itketän vauvaa ja otan kauhean stressin imetyksestä... pumppailin niin kauan kuin maitoa tuli, mutta pianhan se lopahti,jotenka korvikkeeseen siirryttiin ja hyvin on mennyt!

Vielä tuosta itsensä syyllistämisestä... mulla ainakin kaikki lähipiirin ihmiset automaattisesti olettaa että imetän. Kun sitten paljastuu että annan korviketta niin katsovat suu auki ja mun täytyy selitellä miksi niin teen! Ehkä tuollainenkin voi aiheuttaa hieman syyllisyydentuntoa
Mun siskokin kysyy joka kerta kun sen näen, että joko sä nyt olet imettänyt? Hohhoijaa....

 

Nämä viestit jo ehkä toistavat itseään, mutta kaikki sanat toivottavasti lohduttavat. Minä yritin imettää alussa, mutta rinnanpäät ovat niin pöljän malliset, että oli pakko koettaa rintakumin kanssa. Se taas oli hirveää sähläämistä ja lapsonen vain hermostui, kun kumi tipahteli yms. Maitoa ei missään vaiheessa tullut runsaasti ja lisämaitoa annettiin jo laitoksella. Nyt poika on jo 5 kk ja iloinen on ja terve. Hihkuu vain kun näkee maitopullon, eli eipä kovin traumaiselta tunnu... Tsemppiä! Luulen että lähes kaikki naiset haluaisivat imettää, mutta tasan ei käy onnen lahjat...

 

Tervetuloa Korvikemutsit-foorumille juttelemaan pulloruokinnasta http://www.phpbbplanet.com/korvikemutsit/