Muita jotka eivät ole halunneet kuin yhden lapsen?

ja olet tosi tyytyväinen tilanteeseen. Onko muita samassa tilanteessa?

 

Taas näitä ketjuja...
Olen tyytyväinen yhden lapsen äiti. Ei kestäis hermot, terveys eikä elämäntapa useampaa.

 

Ei ole. Halusin kaksi.

 

Kyllä. Toista olen haaveillut mutten synnytys vaan adoptio mielessä.

 

Kaverillani on vain ykis lapsi, koska sanoo että on tyytyväinen elämäänsä nyt, eikä kaipaa siihen muutosta. Itse kahden lapsen äitinä olen välillä ajatellut, että ehkä olisi itse pitänyt tehdä samoin, kun jaksaminen ei meinaa välillä riittää. Tosin en tietysti koskaan luopuisi tuosta kuoluksesta nyt kun se on olemassa <3

 

yksi on ja siihen jää, ensinnäkin ikuinen raskautumiskielto ja ei kestäis kyllä psyykekään...

 

yksi on ja siihen jää, ensinnäkin ikuinen raskautumiskielto ja ei kestäis kyllä psyykekään...

MIksi tuo kielto? Ei tietty tarvitse vastata jos et halua, mutta mietin vaan että mistä tuollainen voi tulla.

 

yksi on ja siihen jää, ensinnäkin ikuinen raskautumiskielto ja ei kestäis kyllä psyykekään...

Nyt tulin uteliaaksi, miksi on ikuinen raskautumuskielto? Kerro jos haluat.

 

Täällä myös tyytyväinen yksilapsinen perhe. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, joten voihan olla että muutaman vuoden päästä tuntuu siltä että tiimiin sopisi vielä yksi, mutta en ikinä ala "hankkimaan" toista lasta siksi että esikoiselle tulisi sisarus, enkä etenkään millään standardi 2v -ikäerolla.

 

ensin mäkin ajattelin että olisin tyytyväinen vaan yhteen... vaan sitten tapasin pariskunnan jonka ainokainen oli kuollut...Jos nyt lapsen menetys on hirveää tietysti aina, niin mietin, että miten kamalaa se sitten olisi kun se ainokainen vanhempien maailman napa kuolis... Ja mitkä paineet sillä yhdellä lapsella on täyttää vanhempien kaikki odotukset..

 

Tai siis toistaiseksi näin. Lapsi täyttää kohta 3 eikä ainakaan lähiaikoina ole toista suunnitteilla.

Meillä syinä ihan se, ettei psyyke kestäisi kakkosta (ainakaan vielä), ja elämässä on nyt paljon muitakin epävarmuustekijöitä. Pienellä ikäerolla en koskaan tekisi lapsia. Ei se sovi kaikille.

 

ensin mäkin ajattelin että olisin tyytyväinen vaan yhteen... vaan sitten tapasin pariskunnan jonka ainokainen oli kuollut...Jos nyt lapsen menetys on hirveää tietysti aina, niin mietin, että miten kamalaa se sitten olisi kun se ainokainen vanhempien maailman napa kuolis... Ja mitkä paineet sillä yhdellä lapsella on täyttää vanhempien kaikki odotukset..

Ei todellakaan niin järkevää pohtia että entä jos se ainokainen kuolee. Entä jos ne sisarukset kuolee yhtäaikaa - ihan yhtä järjetöntä etukäteen pelkäämistä.

 

Olisin halunnut vaan yhden lapsen. Tein sen vaan väärän miehen kanssa, erosin, rakastuin uudestaan. Mies halusi lapset. Joten minulla on nyt kaksi. Ja ovat rakkaita ja ihania, mutta en olisi kuin yhden halunnut.

 

[QUOTE="noh";26190745]Ei todellakaan niin järkevää pohtia että entä jos se ainokainen kuolee. Entä jos ne sisarukset kuolee yhtäaikaa - ihan yhtä järjetöntä etukäteen pelkäämistä.[/QUOTE]

no eipä niin järkevää kyllä,,...mutta tunnustettakoon tässä että olen myös yhden omista lapsistani joutunut hautaamaan siis esikoiseni. Eli kait mä vaan muka hyvinkin loogisesti ajattelin että harvemmin sattuu sellaisia kaikki kuolee kerralla..

 

MIksi tuo kielto? Ei tietty tarvitse vastata jos et halua, mutta mietin vaan että mistä tuollainen voi tulla.

endometrioosin takia, edessä täysremontti isona leikkauksena ja mahdollinen kohdunpoisto...

 

Miksi tehdä toista, kun ensimmäisestä tuli täydellinen?

Näin vastaan uteliaille, jotka kyselevät, että koska toinen. No toista ei tule terveyssyistä, remissiossa oleva sairaus uusii todennäköisesti raskaudesta/synnytyksestä. Sen verran harvinainen sairaus, että en kerro mikä se on. Mieluummin olen yhdelle lapselle terve äiti kuin kahdelle lapselle erittäin vakavasti sairaana oleva äiti.

 

Ei, en tosiaan oikein usko, että olisi muita, jotka ovat halunneet vain yhden lapsen. Aika erikoista.