\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.08.2006 klo 12:23 uhhkfjd kirjoitti:
no siis en todellakaan tiedä teidän asioistanne tai tilanteista mutta kerronpa yhden valaisevan asian omasta elämästäni.
itselläni ei ole siis lapsia.
ystävälläni on nyt jo useampikin, mutta olen ihan alusta asti ollut heidän kanssaan aina silloin tällöin kun molemmat kiireiltä ehtii ja on sopiva aika.
itseäni kuitnekin suunnattomasti harmittaa, että ystäväni EI KOSKAAN lähde minnekään ilman lapsia.
tiedn että ne kuuluvat elämään mutta olisi kiva joskus ihan rauhassa keskustella asioista, ei siitä mitään tule kun koko ajan lapset huuutaa ja keskyttää.
on tullu itekin vähennettyä tuota käymistä valitettavasti....
hänellä ei ole sellainen mie joka hoitaisi lapsia, joten se nyt hiukan estää, mutta kai sitä nyt voisi kerran kuukaudessa edes käydä yksin jossain, vaikka kävelyllä
mutta ei...jo jotai 7 v mennyt aina lasten seurassa...
Sori nyt,mutta on ihan pakko tähän väliin sanoo...
Minäkin voisin sanoo omasta elämästäni sen verran,että:
Esim. meillä on 2 lasta,minä ja mieheni. Minä olen lasten kanssa kotona ja mieheni tietysti töissä. Koska minä en ole töissä,niin mieheni joutuu tekemään kaksin verroin töitä,jotta saataisiin maksettua kaikki laskut suhtkoht ajallaan ja hoidettua talolainat ym kulut.. Ja koska hän on töissä pitkään (lähtee aamulla kuuden - kahdeksan maissa ja tulee joskus illalla kahdeksan aikoihin kotio), niin minun täytyy hoitaa lapsen YKSIN.
Meillä on kyllä mummoja ja muita tuttuja, mutta kukaan ei suostu hoitamaan lapsiamme...ei juuri koskaan. Viimeksi mieheni äiti kävi meillä vuosi sitten vaikka asuu kilometrin päässä! Ja oma äitini asuu kaukana. Ja koska meillä on vian yksi auto ja mieheni sillä töissä,niin matkat ovat vaikea kulkea.
Tokihan minä tiesin myös että kun saimme lapsia,niin niissä sitten ollaan kiinni 24H ja ihania lapsia onkin...ja päivääkään en vaihtaisi pois,vaikka rankkaa on välillä ollutkin.
Kun on tämmöinen tilanne,niin sitä joskus toivoisi että edes ystävillä voisi olla ymmärrystä edes hippusen verran.
Ja juuri äidit tarvitsevat niitä ystäviänsä todella paljon.
Minulle ainakin on ystävät todella tärkeitä!!
Ja edes pieni hetki sen ystävän kanssa(olkoon sitten lapset mukana tai ei, niin..) on todella rentouttava hetki ja siitä tulee hyvä olo,kun on joku muu kuin lapset jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Ja kun tietää että on joku jolle voi purkaa ajatuksia ja murheita,joku joka kuuntelee. Omasta puolisosta kun ei aina saa sitä juttu kaveria, väsyneenä kun tulee töistä.
Tokihan ystäväsi voisi yrittää saada joskus lapset hoitoon,mutta koittaisit sinäkin ymmärtää,että se on joillekkin kovin hankalaa. Ei kaikilla ole niitä ihania mummoja ja vaareja joille voi aina jättää lapsen hoitoon kun siltä tuntuu.
Itse ainakin olen väliin kateellinen sellaisille tuttavilleni joilla on ne ihanat isovanhemmat jotka hoitaa lastenlastansa mielellään.
Kyllähän sitä vapaa-aikaa ja hengähdystaukoo toivoisi itse kukin, mutta aina ei voi saada mitä haluaa. :/