Tajusin äsken, että miehiä pitää jotenkin vajaina ja kykenemättöminä normaaliin käytökseen joten se kaikki paska ei satuta.
Esim. isäni on narsisti, alkoholisti, uhkaillut väkivallalla jne.
Koulussa lapsuudessa sain kuullla haukkumisisa silmälaseista, ja nörttiydestä ja hikipinkoilusta jne luokkani pojilta (jotka ehkä kateellisia minulle arvosanoista matikassa, en tiedä). Ei tuntunut miltään. Jotenkin pidin heitä automaattisesti vajaina. vajaaälyisinä. (ja olen pienestä pitjästä, jossa kaikki kävivät koulua samassa luokassa, moni oli oikeasti vähä-älyinen, ei ollut erityisluokkia). Eräs vajaaälyinen (kehitysvammaisen tasolla, mutta oli normiluokalla) esti kerran matikkakerhosta tullessani matkanteon. Olin pienikokoinen. Hento. Hän kaatoi minut lumihankeen kerta toisensa jälkeen. Oli isokokoinenn, vanhempi kuin muut luokkakaverini. Nousin, taas hän kaatoi minut. Oli ilta ja oli pimeä. Olin oikopolulla. Ehkä hän purki minuun jotain aggressioita joita hän saanut jonkun toisen ansiosta. Hän oli adoptoitu ja ehkä häntä kiusattiin luokan poikien taholta. Ehkä huono varhaislapsuus. En tiedä miten olisi lopuulta käynyt, ellei aivan sattumalta koulun rehtori olisi tullut sitä polkua pitkin. Tuo poika huomasi rehtorin kaukaa ja jatkoi matkaa ja niin tein minäkin. Koskaan en kenellekään maininnut asiasta.
Miehet eivät ole koskaan satuttaneet minua kuten toinen nainen voi satuttaa. Sulkemalla ulkopuolelle tai väheksymällä.
Tajusin, että jos leikin lasten kanssa barbeilla, niin lähes aina alkaa naurattaa kun otan siihen mieshenkilöksi jonkun pehmopossun. tästä tulee leikin tyhmyri, idiootti. Ja leikistä tulee hauska.
Olen yrittänyt kaikkeni, että otan sen pehmopossun ja se onkin joku tyhmä nainen. Mutta en pysty nauraa. Nauru ei tule. Ei samalla lailla spontaanisti kuin että nyt tää pelle täällä piereskelee.
