Muita joilla vasta yksi taapero

iemel Ymmärrän! ei niitä lapsia oo tarkotettu liukuhihna työnä tehdä.. ehkä se sanonta "pitäiskö esikoiselle tehdä leikkikaveri" on vaan niin yleinen ettei sitä sanaa ajatella loppujen lopuksi niin perinpohjaisesti..

 

Poikani tulee 1½ vuotta kohta puoliin, eikä toista muksua ole tiedossa vähään aikaan. Toki tietenkin pientä vauvakuumeilua on varsinkin minulla ollut jo pitemmän aikaa, mutta järki sanoo että ei vielä, odotetaan vielä hieman että poika kasvaa ja pahin uhmis menee ohi. :/ Ei oikein miehenikään lämpene ajatukselle toisesta taaperosta (hän kun enemmänkin kuumeilee autojen perään tällä hetkellä), kun esikoinenkin on vielä meidän silmissämme ihan vauva.

 

Meillä pikkumies 1v2kk ja silloin tällöin on ollut ohi menevä vauvakuume, tai ainakin mielessä pyörinyt, että nyt vai myöhemmin saisi pikkuveli tai -sisko tulla (jos on tullakseen). Toistaiseksi olen sillä kannalla, että ei vielä...sanoo järki ja tahto, vaikka tunne sanookin ehkä muuta ja vaikka mies kyllä olisi jo valmis siihen, että toinen saisi tulla. Itse olen ainut lapsi ja olen tietyllä tapaa kaivannut ainakin nuorempana, että minulla olisi sisarus tai sisaruksia, vaikka hyvin tietysti olen ilmankin pärjännyt ja leikkikavereita lapsuudessa ja ystäviä vanhempana on riittänyt, arvostan sitä. Välillä kun olen todella väsynyt arjen pyörittämiseen olen saattanut todeta miehelle, että meille sitten riittää yksi lapsi...tai kun joku tuttava on kysynyt, että ollaanko ajateltu toista heti perään vai myöhemmin, niin on tehnyt mieli sanoa juurikin se, että mikä sääntö se on että pitäis lisää haluta, tai mitäs jos me haluammekin vain yhden lapsen?? Mutta totuus tosiaan kuitenkin on, että kyllä minä lisää pienokaisia haluaisin ja pojallemme sisaruksen.
Minäkin kyllä ymmärrän todella hyvin, jos/kun joku ei halua kuin yhden lapsen, kaikkien oma valintahan se on ja ei siihen pitäisi olla mitään sanavaltaa sukulaisilla tai muilla.

 

Meillä yksi taapero täällä :wave: Poika on 1v6kk. Meillä on ollut tämä vuosi aivan kaamea. Poika kärsii refluksista ja valvottaa välillä vieläkin, sairaalassa hypätty ja sensellaista. Olin ihan varma jokinaika sitte että seuraavaa lasta harkitaan vasta 10 vuoden päästä Mutta meillä tilanne on se että ei suunnitella elämää yhtään eteenpäin....mennään vaan ja katotaan. Kyllä me toinenkin haluttais, mutta en yhtään tiedä että milloin on senaika. Nyt on alkanut olemaan pojan kanssa vasta helpompaa kun nukkuu jotenkuten ja on vilkas ja ihana vesseli. Nautitaan nyt tästä

 

Täälläkin yksi taapero (2v3kk) eikä oo tulossa toista vielä pitkään aikaan... Vähänkö ärsyttää kun kysellään/vihjaillaan et millois se toinen, eikö se ois jo aika. Enköhän itse/miehen kans olla parhaita määrittelee mikä se "paras" ajankohta on...
Mä haluan nauttia nyt tuosta yhdestä täysillä :heart:

 

Olin tehnyt edellisessä ( piiitkässä ) suhteessa päätöksen silloisen siippani kanssa ettemme tee lapsia. ( Niin, niitähän tosiaan tehdään ihan tosta vaan...) Noh, elämä meni sitten niin että tulimme siihen tulokseen että parempi erota. Olin aivan varma että ikisinkkuna = vanhanapiikana olen koko loppuelämäni. Vielä mitä! Nyt on ihana mies ja suloinen viikari, 1v.1kk. !!!

Olen ikionnellinen tilanteestani, miehestäni ja tästä yhdestä lapsesta. Toisestakin olemme kyllä puhuneet, ainoa vaan se että ikää alkaa itsellä olla suht´ runsaasti mittarissa. Toisin sanoen asialla alkaa olla hieman hoppu. Jaksaminenkin mietityttää, enpä tästä ainakaan nuorru... Voi siis olla että toinen tulee jos on tullakseen tai sitten ei.

Meille ei kukaan onneksi vihjaile "leikkikaverista", tarmoa vaan kaikille teille jotka joutuvat uteluihin vastailemaan. En ole ikinä ymmärtänyt mikä antaa ihmisille oikeuden kysellä näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Toki suurin osa ei varmaan tarkoita sillä sen enempää mutta kuitenkin.

 

Poika 1v 2kk, äiti 33v. Kesällä olis tarkotus alkaa yrittää sisarusta. Poika vielä kevään ja kesän kotihoidossa, elokuussa päiväkotiin ja äiti taas töihin, mutta siellä ei toivottavasti siis ehtisi olla kovin kauan... :heart:

 

Jopas sattui; samansuuntaiset suunnitelmat täällä kuin kissaemollakin: äiti 35 v. ja tyttö 1v 2 kk ja viimeistään kesällä aatosta että sisarus saa tulla jos on tullakseen. Itse tosin hoitovapaalla kunnes tyttö 3 vuotta. Joskus ajattelimme ettei haluttaisi lapsia ollenkaan mutta niinpä vain on mieli muuttunut, samoin kun sittemmin ajattelimme että yksi riittää... Mutta niin tässä kuin muissakin asioissa; kukin omalla itselle sopivalla tyylillään. Miehellä (37 v.) ja itsellä alkaa jo ikä tulla vastaan niin ei kovin kauaa ehdi odotella sisarusta. Ja ehkä osansa asiassa on silläkin että tyttö on koko ajan ollut helppohoitoinen tapaus. Toisesta ei koskaan tiedä että suodaanko moista lahjaa edes puhumattakaan millainen on temperamentiltaan. Toisaalta sehän lapsukaisissa niin ihanaa onkin; yksikään päivä ei taatusti ole samanlainen!

Vihjailtu on sisaruksesta ja se kieltämättä ärsyttää, mutta olen jättänyt vihjailut omaan arvoonsa ja yritän itse olla syyllistymättä samaan.