Muita joilla vaikeuksia tunnistaa kasvoja?

[kopke]

Suorastaan kasvosokeita tai ihmisiä joilla on lieviä senkaltaisia oireita?

Itselläni on näitä lieviä oireita. Jos ihmisessä ei ole hyvin selkeitä ja erikoisia piirteitä tunnistaminen on toisinaan vaikeaa, erityisen jos tapaan hänet tilassa jossa normaalisti emme näe. Elokuvien ja tv-ohjelmien seuraaminen on välillä tuskaa kun en tahdo erottaa roolihahmoja millään toisistaan. Näyttelijät tuntuvat olevan kaikki samasta mallista veistettyjä.

Jos muita tälläisiä on, mietin millaisia ihmisiä pidätte komeina tai kauniina? Itse olen huomannut viehättyväni erikoispiirteisistä ihmisistä, joidenkin maun mukaan suorastaan rumista Kasvoista, jotka ovat hyvin uniikit, usein melko kirveelläveistetyt. Usein on jokin piirre, jota muut pitävät erityisen rumana, ehkä iso tai murtunut tai muuten erikoinen nenä, ja itse näen sen miellyttävä.

Kun katson kuvia miehistä, jotka yleisen mielipiteen mukaan ovat suorastaan jumalallisia, näen kyllä kasvot joiden tiedän olevan "komeat" mutta en itse saa tavallaan noista piirteistä mitenkään kiinni tai näe niitä kovin ihmeellisinä. Ne ovat vain geneeriset kasvot jotka unohdan heti kun käännän katseeni.

 

[oon kuullu]

olen joskus lukenut moisista ihmisista en kuitenkaan henkilokohtaisesti tunne ketaan
Oliver Sacks kirjottaa jossain kirjassaan sellaisiata ihmisista.

 

[ullpullulla]

Täällä yksi! Minulla on todettu keskivaikea prosopagnosia eli kasvosokeus. Vaikeuksia ei ole tunnistaa perheenjäsenten, lähisukulaisten tai jokapäivä samassa paikassa tapaamieni ihmisten kasvoja mutta esim. jos tapaan työkaverini jossain ihan muualla, tunnistan että olen kasvot nähnyt jossain mutta en osaa sanoa kuka ko. henkilö on. Voisin kirjoittaa tästä ummet ja lammet mutta totean nyt vain, että vaiva on sosiaalisesti hyvin invalidisoiva - monet ihmiset pitävät minua ylimielisenä koska en tervehdi heitä. En halua jokaikiselle tapaamalleni kertoa agnosiastani. Olen opetellut sellainen yleishymyn, jonka leväytän kun näen (ehkä) tutut kasvot jossakin ja jonka vastapuoli pystyy lukemaan joko tervehdykseksi tai vain satunnaisen ohikulkijan ystävälliseksi hymyksi. Mieheni kanssa meillä on sopimus, että hän aina esittelee esim. omat työkaverinsa minulle tyyliin "olette tavanneet mutta esittelen nyt kuitenkin", jolloin minä pääsen pälkähästä, kun en kuolemaksenikaan muuten muista ko. henkilön nimeä tai "asemaa".

 

[ullpullulla jatkaa]

...Ja itsekin pidän kasvoista, joissa on joku erikoispiirre, koska sen avulla minun on huomattavasti helpompi painaa mieleen ko. henkilön nimi ja paikka, johon hän liittyy.

 

[vieras...]

Itselläni on sen verran paha vaiva, että kun jouduin hakemaan lapseni ensimmäisen kerran yksin päiväkodista iski pakokauhu kun kaikilla oli siniset rukan kurahaalarit enkä tunnistanut omaa lastani kasvoista. Katsoin ensin väärää lasta ja olin menossa hakemaan sitä kun oma oli takin liepeessäni kiinni huutamassa äitiä.
Minua tämä invalidisoi paljon koska kaikki naapurit jne. on tuntemattomia. Tervehdin kaikkia jotka tulee kotipihalla vastaan kun en tiedä onko naapuri vai ei.

 

[Add]

Minulla on. Pidemmän ajan jos on näkemättä sisaria niin saatan erehtyä. Opiskelin aikoinani alaa jossa 80% opiskelijoista oli 19-22 vuotiaita tyttöjä. Saman näköisiä, painoisia jne. Ei ollut helppoa.

Erotan kyllä kasvonpiirteet, mutta ihmiset kuuluvat johonkin ulkonäkökastiin/olemuskastiin näitä en keskenään erota aina