Muita joilla pinna kireällä koko ajan?

[NeitiNasu]

No ei ole ihme, jos olet hieman puhki... "saattaa mennä viikkokin etten poistu ees ruokakauppaan."

Mies lapsenvahdiksi ja sinä esim. kirjastoon lehtiä lukemaan, kauppaan, kahvilaan, pizzalle, kampaajalle, kosmetologillle tms.

Vitsi kun se olisi noin yksinkertaista. Ongelma on vaan sellainenkin, että vaikka kerran pääsiskin, se ei auta, ellei se ole jatkuvaa hoitoa. Ymmärtääköhän kukaan?

 

[Eims Baum]

Rupesin tuossa miettimään että mikähän mättää kun koko ajan tuntuu olevan pinna tiukalla? Suoraan sanottuna vetuttaa lähes tulkoon kaikki ja koko ajan.

Onkohan tästä nyt oikeesti kohta johonkin hermoparantolaan suunnattava, vai mitä hittoa pitäis tehdä... :/

Mulla yleensä kun on pms:n aika...tai sit jos on ollut liikaa Kotona ja "vain" Äitinä. Sit kun käy hieman tuulettumassa ja, heh, katsastamassa markkina-arvon, jaksaa taas...

 

[KullanMurutx4]

:wave: :ashamed:
en oikee tiiä mikä tai miks mut välillä sama tunne :/

 

[Kylkiluu]

Mulla... Mutta tiedän siihen syynkin: Univaje.

mulla on toisena syynä kans tää. kierre on vaan niin pirullinen. aamulla väsyttää muttei voi nukkua kun lapset on hereillä. sit unta kaipais iltapäivästä, muttei unet tietenkään silloinkaan onnistu ja kun ilta tulee niin kas.. ei nukuta. |O

Sinäpä sen sanoit.
3,5 kk:n ikäinen kuopus syö n kertaa yössä eikä sellaista pidempää unijaksoa saa nukuttua. Aamupäivästä väsymys on ankarimmillaan mutta nukkua ei tietenkään voi kun on tuo 2v8kk:n ikäinen esikoinen.
Iltapäivällä alkaa kiristää kunnolla. Väsyttää ja turhauttaa. Mutta kun lapset on illalla saatu nukkumaan, mua ei nukuta.

Pitäis vaan oikeesti mennä kasilta nukkumaan ton vauvan kanssa ja laittaa kiinnostavat ohjelmat nauhalle...

 

[nöppönen]

Mulla... Mutta tiedän siihen syynkin: Univaje.

mulla on toisena syynä kans tää. kierre on vaan niin pirullinen. aamulla väsyttää muttei voi nukkua kun lapset on hereillä. sit unta kaipais iltapäivästä, muttei unet tietenkään silloinkaan onnistu ja kun ilta tulee niin kas.. ei nukuta. |O

Sinäpä sen sanoit.
3,5 kk:n ikäinen kuopus syö n kertaa yössä eikä sellaista pidempää unijaksoa saa nukuttua. Aamupäivästä väsymys on ankarimmillaan mutta nukkua ei tietenkään voi kun on tuo 2v8kk:n ikäinen esikoinen.
Iltapäivällä alkaa kiristää kunnolla. Väsyttää ja turhauttaa. Mutta kun lapset on illalla saatu nukkumaan, mua ei nukuta.

Pitäis vaan oikeesti mennä kasilta nukkumaan ton vauvan kanssa ja laittaa kiinnostavat ohjelmat nauhalle...

meillä kyllä lapset nukkuu yönsä onneks, mut päikkäreitä eivät enää nuku. mä vaan en saa unta. :|

 

[HelloShitty]

vähäsen juu. viikko ollu polttamatta ja voisn tapaa jonkun edes jämän takia. :ashamed: |O ei..ku ei saa niin ei saa. :|

 

[Jaska-]

Rupesin tuossa miettimään että mikähän mättää kun koko ajan tuntuu olevan pinna tiukalla? Suoraan sanottuna vetuttaa lähes tulkoon kaikki ja koko ajan.

Onkohan tästä nyt oikeesti kohta johonkin hermoparantolaan suunnattava, vai mitä hittoa pitäis tehdä... :/

Mulla yleensä kun on pms:n aika...tai sit jos on ollut liikaa Kotona ja "vain" Äitinä. Sit kun käy hieman tuulettumassa ja, heh, katsastamassa markkina-arvon, jaksaa taas...

Tuota markkina-arvon katsastamista moni nainen harrastaa, jotenkin vastenmielistä minusta.

Aivan kuin ihmisen arvoa mitattaisiin suhteessa muihin tai että "moniko haluaisi minut vielä". :
Ap:lle töissä menee hyvin ja kotona kiukkuat miehellesi?

Ei sulla mene töissä hyvin silloin, käytät vaan kaiken energian siellä jaksamiseen , voisiko tämä olla mahdollista ?

 

[Onnellinen Villasukka]

no hiukan niinkun näin....tuskastuttaa ainainen sekaisuus ja jatkuva imuroimisen tarve joka ei tunnu edes poistuvan imuroinnilla! |O |O
sitten keräillään leluja lattioilta sata kertaa päivässä ja koitetaan lapsiakin opettaa niitä keräämään.
Ja muutenkin tekemättömiä töitä ulkona sekä sisällä niin paljon! |O

 

[hh]

Mulla oli, kun söin pillereitä. Olin aivan kamala! Nykyään olen ihan normaalisti joskus veettuuntunut, suurimman osan ajasta rento ja iloinen. E- pillereitä en pysty suosittelemaan kellekään..

 

[jill]

Mä aloin kokeilla sitä oriflamen wellness-juttua. En tiiä onko totta, mutta ihan kun olisin pirtsakampi!Mulla oli kans koko ajan väsy ja harmaa naama.

 

[Kimurantti]

:wave: Onneks pääsen pian töihin!!! =)

 

[Adelade]

No ei ole ihme, jos olet hieman puhki... "saattaa mennä viikkokin etten poistu ees ruokakauppaan."

Mies lapsenvahdiksi ja sinä esim. kirjastoon lehtiä lukemaan, kauppaan, kahvilaan, pizzalle, kampaajalle, kosmetologillle tms.

Siis kun yksinään en saa aikaiseksi lähteä, enkä ees "uskalla". :ashamed:
Pyydän aina ton esikoisen mukaan jos lähen kauppaan, tai sit ollaan koko perheellä menossa.

Ja toiseks, kun tuntuu ettei siitä yhestä kerrasta minkä kotoonta poistuu, tule kuin vihaiseks. Oikeesti, jos oon joskus ollu pitemmän aikaa poissa, vaikkapa ostoksilla (sen harvan kerran kun oon) niin jää vaan paha mieli kun tulee kotiin ja tietää ettei seuraavaa kertaa tule ihan heti. Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa...

Ja siks toiseks, mihin ihmeeseen mie ees lähtisin, kun autoo tarvii kaikkeen kulkemiseen ("ihmisten ilmoille" reilut 10km), eikä ylimääräistä rahaa mihinkään turhuuksiin (esim. ylimääräiseen ajeluun) ole. :/

 

[Bree]

Tääälllä :wave:

koko ajan joku asia ottaa päähän. Meillä on neljä tosi vilkasta lasta joista yksi on tutkimuksissa parhaillaan , en tiedä saako diagnoosia vai onko vain voimakas persoona hällä.
Mies on yrittäjä ja itse koitan opiskella. Koulumatkoihin menee päivittäin 130km ja koti on koko ajan sekaisin.

Ei varmaan ole ihme jos on pinna kireällä, mut harmittaa se silti itseäkin.

....ja takas läksyjen kimppuun..

 

[Adelade]

Tuota markkina-arvon katsastamista moni nainen harrastaa, jotenkin vastenmielistä minusta.

Aivan kuin ihmisen arvoa mitattaisiin suhteessa muihin tai että "moniko haluaisi minut vielä". :
Ap:lle töissä menee hyvin ja kotona kiukkuat miehellesi?

Ei sulla mene töissä hyvin silloin, käytät vaan kaiken energian siellä jaksamiseen , voisiko tämä olla mahdollista ?

Mitään markkina-arvoa mulla ole koskaan ollutkaan, joten sitä on turha lähtä ees katsastamaan...
Oon siis kotiäitinä, enkä oikeestaan kiukkua niinkään miehelle vaan lapsille. :snotty:
(mies on onnekseen päivät töissä, muuten sais varmasti oman osansa sekin)

 

[Saapasjalkakissa]

No ei ole ihme, jos olet hieman puhki... "saattaa mennä viikkokin etten poistu ees ruokakauppaan."

Mies lapsenvahdiksi ja sinä esim. kirjastoon lehtiä lukemaan, kauppaan, kahvilaan, pizzalle, kampaajalle, kosmetologillle tms.

Siis kun yksinään en saa aikaiseksi lähteä, enkä ees "uskalla". :ashamed:
Pyydän aina ton esikoisen mukaan jos lähen kauppaan, tai sit ollaan koko perheellä menossa.

Ja toiseks, kun tuntuu ettei siitä yhestä kerrasta minkä kotoonta poistuu, tule kuin vihaiseks. Oikeesti, jos oon joskus ollu pitemmän aikaa poissa, vaikkapa ostoksilla (sen harvan kerran kun oon) niin jää vaan paha mieli kun tulee kotiin ja tietää ettei seuraavaa kertaa tule ihan heti. Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa...

Ja siks toiseks, mihin ihmeeseen mie ees lähtisin, kun autoo tarvii kaikkeen kulkemiseen ("ihmisten ilmoille" reilut 10km), eikä ylimääräistä rahaa mihinkään turhuuksiin (esim. ylimääräiseen ajeluun) ole. :/

Ymmärrän täysin... Mulla on ollu muutama vapaapäivä ja pari vapaailtaakin tämän vuoden aikana. Mut silti olen ku persiille ammuttu karhu. Kaikki mättää,kaikki tökkii ja jos joku asia kehtaa vielä olla sujumatta niin armoo vaan sillekki.
Joskus sitä istuu illan pimennossa täällä ja pohtii (ihan rauhallisena) että voi jee... kylläpä piti taas turhasta raivota. Kunnes on taas aamu :ashamed:

 

[Bree]

käy vaikka uimahallissa kerran viikossa tai kirjastossa ?
Mulla on myös pitkä matka joka paikkaan (kylille 16km ja isompaan kaupunkiin 35km)
Käy lenkillä kotosalla, se parantaa mieltä tosi tehokkaasti myös =)

 

[Möppöläinen]

Juu, mun polla meinasi poksahtaa n. puol vuotta sitten. Huonosti nukkuva poika ja stressaava vuorotyö meinasi päästä niskan päälle. Kotona olin todella vaisu ja väsynyt, töissä taas räjähdin vähän väliä. Helpotti kummasti, kun aloin tekemään lyhennettyä työaikaa. Nyt elämä jo hymyilee ja tunnen olevani oma itseni. Nyt sen vasta tajuaa kuinka helkkarin väsynyt silloin olinkaan..

 

[mulish]

Onko sulla pieniä lapsia? Mulla on ainakin molempien lasten vauva-aikana ollut pinna "aika" kireellä, kun oli paljon yöheräilyä ja univelkaa. Nyt kun lapset nukkuu yöt aika hyvin, niin oon huomannut että itse jaksan iloita pikkuasioistakin ja ei enää suutu jatkuvasti.

2- ja 5-vuotiaat lapset. Ei ole yöheräilyjä ainakaan lasten takia.

Yhtenä "syynä" voisin kyllä pitää sitä, että oon koko ajan kotona. Ihan oikeesti, saattaa mennä viikkokin etten poistu ees ruokakauppaan. Vaikka epäsosiaalinen ja erakko olenkin, niin ei kait se pahaa tekis käydä vähä useammin ihmisten ilmoillakin. :ashamed:

Mulla oli niin kauan ku lähin ilta töihin ja pääsin pois kotoa. Siis toki olisin saanut lähteä mutta jotenki jumituin vaan kotiin.

 

[Adelade]

käy vaikka uimahallissa kerran viikossa tai kirjastossa ?
Mulla on myös pitkä matka joka paikkaan (kylille 16km ja isompaan kaupunkiin 35km)
Käy lenkillä kotosalla, se parantaa mieltä tosi tehokkaasti myös =)

Lenkillä mie oon päässy käymäänkin aina välillä, kun mies sattuu olemaan kotona.

Uimahalliin tarviis kaverin, yksin ei pysty. :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

[Adelade]

Siis toki olisin saanut lähteä mutta jotenki jumituin vaan kotiin.

Toi lause oli pakko lainata, tää on just niinkun mullakin. Mies monesti sanoo että mee johonkin, mut ei se ole niin helppoa kun vois kuvitella.
Hemmetti kun pitää olla tämmönen tupajumi, turhaa niin turhaa tämäkin. :headwall:

 

[mulish]

Siis toki olisin saanut lähteä mutta jotenki jumituin vaan kotiin.

Toi lause oli pakko lainata, tää on just niinkun mullakin. Mies monesti sanoo että mee johonkin, mut ei se ole niin helppoa kun vois kuvitella.
Hemmetti kun pitää olla tämmönen tupajumi, turhaa niin turhaa tämäkin. :headwall:

Mun miehellä meinas ihan hihat palaa sen takia kun en osannu lähtee mihinkään. Jotenki siihen kotona olemiseen vaan tottu. Alotin ton kotoo poistumisen ihan vaan sillä et läksin yksin kauppaan, voi että oli juhlaa
Ja nyt kun arki iltoina 4 tuntia töissä niin olenkuin aivan eri ihminen. Paljon virkeempi mieli =)

 

[NeitiNasu]

Mä käyn jo niissä iltatöissäkin, mutt ei ne enää tee sellasta vaikutusta: oon tehnyt niitä jo kolme vuotta. Niin että niistäkin on tullut sellasta arkipyöritystä vaan, eikä tuota enää samaa mielihyvää mulle mitä aiemmin. Normaalioloissa odottaisin lunta ja pakkasta, ja ottaisin kaverin messiin istumaan kylmää talvi-iltaa ja yötä jonnekin kuppilaan, mutta kun ei huvita tän näköisenä (raskaana ) mihinkään mennä. Oikein ketuttaa. Ja tammikuussa kun vauva syntyy, sitt heti ei taas voi eikä raaskikaan... toisaalta siitä vauvasta saa taas sellasen kivan pöhnän itselle, toivottavasti, että tuntuu kivalta olla kotona. Mutt juuri nyt tympii.

 

[Adelade]

Siis toki olisin saanut lähteä mutta jotenki jumituin vaan kotiin.

Toi lause oli pakko lainata, tää on just niinkun mullakin. Mies monesti sanoo että mee johonkin, mut ei se ole niin helppoa kun vois kuvitella.
Hemmetti kun pitää olla tämmönen tupajumi, turhaa niin turhaa tämäkin. :headwall:

Mun miehellä meinas ihan hihat palaa sen takia kun en osannu lähtee mihinkään. Jotenki siihen kotona olemiseen vaan tottu. Alotin ton kotoo poistumisen ihan vaan sillä et läksin yksin kauppaan, voi että oli juhlaa
Ja nyt kun arki iltoina 4 tuntia töissä niin olenkuin aivan eri ihminen. Paljon virkeempi mieli =)

Pitäs miunkin vissiin harjoitella tuota kotoa poistumista, ettei sitten tuu kauhee kulttuurishokki kunhan töihin meen.

Nyt on kyllä ihan semmonen fiilis että nää "ongelmat" on ihan vaan miun pään sisällä. Ja sekin vielä että pitäs opetella relaamaan vähän, ei kait se maailma siihen kaadu jos ei aina jaksa yrittää täysillä...

 

[mulish]

Kyllä sinäkin olet oikeutettu omaan aikaan =)
Mä karkaan ens viikolla jopa yöksi kotoa pois Saa muksut 5v, 2v ja 8kk nauttia iskän seurasta.