Muita joilla mies ei innostu vauvahaaveista?

[kultasiipi83]

Pakko saada nyt tätä kirjoitettua johonkin. Olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt 5 vuotta ja isompia ongelmia ei koko aikana ole ollut. Minä olen pian 29 ja mies täyttää tänä vuonna 30. Molemmilla opiskelut hoidettu, vakityöt ja mulla yhtenäistä työsuhdetta takana jo 6 vuotta.

Mulle on nyt iskenyt ihan älytön vauvakuume. Ajattelen vauvoja lähes koko ajan ja mietin vain, kuinka aikaa koko ajan kuluu hukkaan. Ensimmäisen kerran taisin ottaa vauva-asiat miehen kanssa puheeksi tuossa 1,5 vuotta sitten. Keskustelu ei silloin ainakaan tuottanuttanut tulosta ja mies heitti asian pikemminkin leikiksi ja ajattelin tuolloin, että antaa homman olla hetken aikaa. En haluaisi painostaa tässä asiassa ja mahdollisen lapsen pitää olla molempien toivoma.

Emme ole naimisissa tai edes kihloissa, koska tässäkään asiassa vihjailut eivät ole tuottaneet tulosta. Viime aikoina olen jopa aika suoraan kysellyt, että koska olis meidän vuoro hommata sormukset, mutta mies ei saa mitään aikaiseksi.

Eilen otin taasvauva-asian puheeksi ja mies ei kokonaan tyrmännyt ajatusta, mutta tuntuu keksivän aina jotain syitä, miksi ei ole vielä oikea hetki. Kuitenkaan mitkään niistä syistä eivät mielestäni oikeasti ole sellaisia, että ne estäisivät lapsen hankinnan. Eiköhän lapsen kanssa nyt pari vuotta kaksiossakin pystyisi olemaan. Mun mielestä nuo on vain järjestelykysymyksiä...

Olen välillä tosi surullinen tästä asiasta, varsinkin kun ympärillä olevat tutut ja ystävät ovat vauvakuumeaikanani saaneet monia ihania lapsia. Kyselyitä meidän suuntaan tulee myös aina välillä ja satuttaa, kun en voi sanoa asian todellista laitaa. Esim. anoppi vihjailee perheenlisäyksestä tosi usein ja kohta tekisi mieli kertoa, mistä kiikastaa. Toisaalta en haluaisi asettaa miestäni ikävää tilanteeseen, enkä varsinkaan kertoa vauvan yrityksestä koko maailmalle.

Tiedän, että mieheni ei vihaa lapsia ja suhtautuu esim. siskonsa lapsiin tosi kivasti. Ehkä pelkää vain, ettei "osaa" tms. ja että omaa aikaa ei jää yhtään. Jotenkin vaan tuntuu, että onhan siinä melkein vuosi sille "omalle ajalle" ennen kuin vauva syntyisi, jos nyt jättäisimme ehkäisyn pois...

Mies on kotona viihtyvää sorttia, eikä hänellä ole ihmeemmin aikaavieviä harrastuksiakaan. Siksikin ihmettelen, miksi vauva ei saisi tulla...

Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia/olleita ja miten olette asiassa edenneet?

 

[kultasiipi83]

Virhe napsahti tuohon ikään, täytän siis 28 tässä piakkoin...

Vaikka eipä täältä taida kohtalotovereita löytyä....

 

[tiuhti_]

oletteko puhuneet miehesi kanssa näistä asioista seurustelun alussa? haluaako miehesi ylipäätänsä lapsia tai naimisiin? nämä asiat ratkaisee aika paljon

minulle ei suoranaisesti ole noin radikaalia omakokemusta, mutta on jotain kumminikin mies aikoinaan perusteli mulle näin kun otin asian ensi kertaa puheeksi, "minä en vielä jaksaisi sitä kokoaikaista huolta toisesta", eli tarkoittaen sitä että saa jatkuvasti olla huolissaan onko toinen oikeasti terve, onhan kaikki hyvin yms.. ja mieheni ei vaan ollut vielä valmis sitoutumaan tulevaan isoon muutokseen vaikka eihän ehkäsyn poisjättö tarkoita sitä automaattiseti että 9kk päästä tulee jo tulokas! ja ei hänelläkään enää baarielämä kiinnosta, toki on harrastuksia ja muuta

mutta oikeesti, ainakin minä näin mieheni perustelut hyvinä, jos ei vaan yksinkertaisesti ole valmis, niin ei ole valmis, ei siihen auta itku tai painostus tai elämäntilanteen hyvien puolien luettelo ja syyt miksi juuri nyt olisi hyvä aika! ja ei siihen edes minusta tarvitse mitään "syytä" esim. että on vakituinen työ yms., raha asiat kunnossa... eli minusta syy on jo se, että ei tahdo lasta vielä elämäänsä vaikka puitteet ja muut olisi kunnossa.

meillä on nyt 1 vuosi yritystä takana, ja tosiaan en painostanut miestäni, en puhunut asiasta tai kiukutellut, toki kyselin välillä vaivihkaan että josko olis pikkukaveri tervetullut! ja eräänä päivänä mies tokaisi, "mikäs siinä tulee jos on tullakseen"! se toki on kehkeytynyt jo yritykseksi kun ei ole lasta kuulunut tulee jos on tullakseen meiningillä..

meillä puhuttiin asiasta kun suhde muuttui vakavaksi, ja molemmat tiedettiin että tahdotaan lapsia ja naimisiin, kihloissa ollaan, lapsen yritystä tosissaan vuosi takana ja naimisiin menosta ollaan puhuttu

ja tottahan se on, lapsi sitoo kamalasti ja omia menojaa joutuu rajoittamaan kun lapsi on pieni! ja lapsi tuo paljon muutoksia elämään, kaikille osa-alueille! vaikka tykkääkin olla kotona ja ei ole harrastuksia ja aikaa vieviä menoja, tulee taloon uusi tulokas, jonka myötä tulee uusia menoja ja tekemisiä ja valvottuja öitä ja se muuttaa kotielämää valtavasti, olet oikeasti sidottu johonki, etkä enää voikkaan lähteä kaljalle noin vaan... eli kyllä se elämä muuttuu! eikä minusta tällaisille asioille voi antaa "aikarajoitusta", koska se hetki, jolloin lapsi on tervetullut, tulee kun on tullakseen.

mun neuvoni olisi, että anna miehellesi aikaa miettiä asioita! jos hän ei kokonaan tyrmännyt asiaa, hän todennäköisesti lapsia haluaa, mutta hänelle ei aika vaan nyt ole sopiva älä kiukuttele, se painostaa vaan miestäsi, ja juu, helppohan se on sanoa, kun jotain niin kamalasti haluaa niin toki tulee suru puseroon kun toinen ei olekkaan asian kanssa samalla aaltopituudella ja sitä tulee kiukuteltua sitten! mutta parisuhde on kahden kauppa, ja silloin tulisi kunnioittaa kummankin päätöksiä ja haluja, ja se merkitsee myös sitä, että miehesi tulisi kunnioittaa myös sinun halujasi ja kertoa rehellisesti sinulle haluaako hän lapsia ja mitä hän ylipäätänsä haluaa elämältä, että uskooko miehesi onko tunne väliaikainen vai pysyvä, haluaako hän lapsia jne.. mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että miehesi haluaa lapsia, mutta haluaa, että myös kaikki käytännön asiat kuten asunnon koko on hallinnassa jo ennen kuin lapsi on tuloillaan ja edes suunnitteilla

eli oman projektisi voisit aloittaa siitä että ehdotat miehelle näiden käytännön asioiden muutosta, jotka häntä vaivaavat, koska ne voivat häntä oikeasti vaivata olematta tekosyitä! avita miestäsi niissä! esim. se isompi asunto! miehet, niinkuin naisetkin ovat joskus aikaansaamattomia otuksia, jotka kumminkin tahtovat ensin ajatella kaikkien parasta. siitä sitten pikkuhiljaa asiat varmasti alkaa loksahtelemaan paikoilleen!

en tiedä oliko tää huono neuvo, ja olinko liian "tökerö" mutta vaikeaa sanoa asiaansa näin kirjoittamalla, toivottavasti ymmärrät pointtini!

 

[LeenaT]

Meillä oli samantyylinen tilanne. Ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta yhdessä, ei olla kihloissa eikä naimisissa. Molemmilla vakiduunit ja oma kämppä on. Olin vuosien varrella välillä vihjaillut lapsiasiasta miehelle, tuloksetta. Mies oli aina kuitenkin sanonut haluavansa lapsia mutta ei vielä. Viime loppusyksystä meni hermot. Aloin kysellä asiasta ihan tosissani. Selvisi, että miestä pelotti. Ei osannut tarkkaan nimetä mitään yhtä asiaa mikä pelotti, mutta lähinnä kai se vastuu ja miten pärjää jne. Yritin painottaa miehelle, että ei meillä tule asiat olemaan mitenkään eri tavalla vuoden tai parinkaan päästä. Ja tottakai se voi pelottaa, sehän on normaalia. Painotin myös, että siinä saattaa mennä aikaa ennenkuin oikeasti saa lapsen, vaikka kuinka yrittäisi. Sovittiin että katsellaan asiaa uudestaan vähän myöhemmin (tai siis mies sopi), että jos vaikka sitten kun mä oon saanut paperit ulos koulusta.
Sanoin miehelle, että ok, mutta joka tapauksessa pillereitä en enää syö. Siinä vaiheessa oli jo viimeinen liuska menossa. Että saa sitten mies huolehtia ehkäisystä. Niinhän siinä sitten kävi, että mies pääsi yllättämään mut täysin! Ei käytetty mitään ehkäisyä. Olin aluksi ihmeissäni, kun mies ei ollut puhunut mitään ja pitikin ihan kysyä että kai hän tietää mitä seuraamuksia asialla voi olla. Ja hän oli tietoinen. Oli kuulemma miettinyt asioita. En vieläkään tiedä tarkkaan mikä hänen mielensä muutti. Ekan oviksen aikaan hän olisi jo halunnut kuuluttaa koko maailmalle että me yritetään vauvaa.
Mun neuvoni on, että anna miehen miettiä rauhassa. Mutta niin kuitenkin, että mies muistaa asian. Pelkkä ajan kuluminen ei auta, jos mies ei oikeasti mieti asiaa vaan jotain ihan muita juttuja.
Tää tuntuu olevan melko yleistä. Oma äitinikin on sanonut, että jos hän ei olisi meidän isää aikoinaan vähän painostanut, niin ketään meistä lapsista ei olisi olemassa.

 

[kultasiipi83]

Kiitos vastauksista. Ihana kuulla, että muillakin on ollut näitä hitaasti eteneviä miehiä...

En vain tosiaan haluaisi painostaa asiassa, koska tiedän, että jos tarpeeksi jankuta, niin mies suostuu. Haluan vain olla varma, että suostuu siksi, että lapsen oikeasti haluaa, eikä siksi että minä haluan...

Tuntuu vain välillä, että olen odottanut jo tarpeeksi. En usko, että mies epäröi meidän suhteen kanssa, vaan enemmänkin varmasti miettii sitä, mitä suhteelle käy, jos tähän lapsi ilmestyy...

 

[tiuhti_]

pakko vielä sanoo yksi juttu musta tuntuu, että mitä enemmän näitä asioita miettii, ja asian "varjopuolia", eli esim. yöheräämiset yms.. niin sitä todenmukaisempi kuva on perheestä ja sitä paremmin parisuhde kestää vauva-arjen, kun alusta alkaen kuvitellaan asiat niin, ettei se ole pelkkää ruusulla tanssimista! koska sitä se ei varmasti ole kokoaikaa, suhde on koetuksella kun väsyttää yöheräämisten takia ja oikeesti elämä muuttuu kertaheitolla kun oikeesti olet vastuussa toisesta koko ajan ja kiinni siinä!

tää on musta tosi henkilökohtanen kysymys ja jokainen tekee eritavalla, mutta itse koin oman tapani hyväksi! meinaan itse en ole kykeneväinen painostamaan toista sellaiseen mitä ei tahdo tai pelkää, ainakaan uhkaamalla ehkäisyn poisjätöllä, koska musta se ei ole reilua toista kohtaa! mutta jokainen taplaa omalla tyylillään!

 

[LeenaT]

Niin no toi lapsiasia ei ollut ainut syy miksi jätin pillerit pois. Puhe oli vain pillereistä, en painostanut menemään ilman ehkäisyä. Pillereistä oli tullut kaikenlaisia henkisiä sivuvaikutuksia enkä halunnut sellaisia hormooneja enää ahtaa itseeni.

 

[mymosa]

Meillä mies on ollut aina sitä mieltä, että meille lapsi tulee ja toki mulla jo kaksi aiempaa on, joten on tullut lapsiarki rytinällä. Ja olen heti tutustuessa sanonut, että yhden haluaisin vielä.

Sitten kävi aikalailla samalain kun Leenalle, halusin jättää pillerit pois, koska ne niillä oli vaaranan aiheuttaa veritulppaa ym, mies ei halunnut, että syön. Joten jätettiin ehkäisy pois, ei mieskään sitten halunnut käyttää mitään ja sanoi, että vauva saa tulla jos tullakseen

En lähtisi painostamaan, mutta keskustelisin siitä haluaako mies ylipäänsä ikinä lapsia ja etten itse ainakaan halua olla kovin vanha esikoista saadessani.

tsemppiä