muita joilla masennus uusinut

[minä]

4v söin lääkkeitä, ja masennuksen piti olla jo mennyttä aikoja sitten. no lääkkeet jätettiin pois lääkärin ohjeen mukaan. 3kk ilman lääkkeitä ja nyt joutuu aloittamaan uudestaan. syy: masennus uusi. ollut stressiä kurssin takia ja lopputulos on masennus.

eli takas pohjalle taas. Huoh

 

[Aamuäree]

:wave:

 

[ap]

:wave:

kauan ehdit olla ilman lääkkeitä?? miten jaksoit taas kaiken uudestaan?

 

[Amp2]

Vittukun pääsis tästä edes ekan kerran eroon! Voimia aplle :hug:

 

[Aamuäree]

Ilman lääkkeitä en ole ollut :|

Nyt vaihdetaan reseptiä ja kokeillaan josko muhun sais vähän potkua toisella tropilla.
Hetken verran tuntui jo ihan ihmismäiseltä mutta nyt alkaa taas pohjamudat olla tuttuja.

Typerää. Enkä mä jaksaiskaan.

 

[viiras]

Minä.. Mulla ei ollu ekassa jaksossa lääkitystä. Sitten kului 7vuotta ok ja sairastuin uudelleen silloin sain lääkkeet joita söin vajaat 2vuotta, sitten taas pari vuotta ok, mutta aloitin lääkityksen uudelleen kun tuli kaikkea stressaavaa. 1,5v lääkitystä ja nyt ollut ilman taas 2v. Toisen raskaan jakson jälkeen totesin vain itselleni että kyseessä on "ominaisuus" tai krooninen sairaus jossa on vaan pitkiäkin parempia jaksoja ja sitten tulee taas huonompia.
Nykyään osaa jo itse tunnistaa merkit hyvin, ettei tilanne pääse ryöstäytymään käsistä.

 

[hmmI]

itse näkisin hienon tilanteen tutkiskella oliko mitään mihin voisin itse tarttua ja ennaltaehkäistä sitten kun seuraavan kerran lääkkeiden purku olisi ajankohtaista. mutta mä olenkin tällänen tylsä pöytälaatikkoanalyytikko

ja joo, ulkoinen stressi johon ei voi vaikuttaa yhdistettynä lääkkeiden lopettamiseen on huonompi homma.

voimia ja aurinkoa kaikille asioidensa kanssa painiville =)

 

[vieras]

4v söin lääkkeitä, ja masennuksen piti olla jo mennyttä aikoja sitten. no lääkkeet jätettiin pois lääkärin ohjeen mukaan. 3kk ilman lääkkeitä ja nyt joutuu aloittamaan uudestaan. syy: masennus uusi. ollut stressiä kurssin takia ja lopputulos on masennus.

eli takas pohjalle taas. Huoh

Oletko muuten käynyt terapiassa? Mulla toisella masennusjaksolla terapia auttoi tosi paljon. Terapeutti pystyi vahvistamaan olematonta itsetuntoani ja löysin itseni ja uskalsin pikuhiljaa olla oma itseni, se auttoi parhaiten. Lisäksi sain keinoja joilla pystyin kontrolloimaan omaa pahaa oloani ja tulkitsemaan sitä paremmin, siksi en ole tarvinut lääkitystä, vaikka minullakin opiskelu on tässä viimeisen 3 vuoden aikana ollut todella stressaavaa.

 

[hmmI]

niin, ja olen ollut vuosia masentunut. mutta syy onkin krooninen fyysinen sairaus eikä puhtaasti aivokemiallinen masennus. (ja lisäksi muutama isompi vastoinkäyminen elämässä)

lääkkeitä olen käyttänyt lyhyissä jaksoissa, enkä halua enää niitä koska sopivaa ei ikinä löytynyt ja jotenkin osaan kyllä nousta 'suosta' jos mitään ihan kamalaa minusta riippumatonta ei tapahdu jatkuvalla syötöllä.. paniikkikohtaukset ovat ainoa mihin aion lääkityksen pyytää, kunhan se on ajankohtaista taas. tiedän että niitä alkaa vielä joskus tulla.

 

[ap]

4v söin lääkkeitä, ja masennuksen piti olla jo mennyttä aikoja sitten. no lääkkeet jätettiin pois lääkärin ohjeen mukaan. 3kk ilman lääkkeitä ja nyt joutuu aloittamaan uudestaan. syy: masennus uusi. ollut stressiä kurssin takia ja lopputulos on masennus.

eli takas pohjalle taas. Huoh

Oletko muuten käynyt terapiassa? Mulla toisella masennusjaksolla terapia auttoi tosi paljon. Terapeutti pystyi vahvistamaan olematonta itsetuntoani ja löysin itseni ja uskalsin pikuhiljaa olla oma itseni, se auttoi parhaiten. Lisäksi sain keinoja joilla pystyin kontrolloimaan omaa pahaa oloani ja tulkitsemaan sitä paremmin, siksi en ole tarvinut lääkitystä, vaikka minullakin opiskelu on tässä viimeisen 3 vuoden aikana ollut todella stressaavaa.

olen käynyt terapiassa. ekan masennuksen aikana, ja sen jälkeenkin olen ollu ajoittain yhteydessä mielenterveys toimistoon.
nyt taas alkaa uusi terapia jakso. nyt arveli että voi olla että en tule toimeen ilman lääkkeitä ollenkaan. aika kuulemma näyttää..

 

[ap]

up

 

[vieras]

Hei älä ihan oikeesti kanna huolta siitä vaikka joutuisit syömään lääkkeitä lopun ikääsi, se on murheistasi pienimpiä. Paraneminen vaatii aikaa, ja se on välillä tosi pitkästyttävää, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Kuten jo aiemmin sanoin on helpompi suhtautua koko juttuun kun hyväksyy sen "ominaisuutena". Aika aikaansa kutakin, ja onneksi välillä elämä on myös ihan kivaa.
Sinullakin on varmasti paljon asioita joista iloita. Jos sinulla on perfektionistisia piirteitä niin koita hyväksyä myös se ettet voi osata kaikkea, se riittää että olet yrittänyt parhaasi ja - SE TODELLAKIN RIITTÄÄ!