Muita joiden mentävä töihin, vaikka pieni vauva?

[rietas]

[QUOTE="vieras";28462470]Sen takia kun ne on niin kamalan söpöjä. 8)[/QUOTE]

Ai niin ja eniten varmaan siks, kun muiden äitien asenne ja mielipide sinua kohtaan on niin ihanan suvaisevaista ja ystävällistä, että sitä vaan on pakko hankkia lapsi tähän äitipiiriin päästäkseen :heart:

 

[jrp]

Minusta aika hassua tuon irinan kaltaisissa kommentaattoreissa on, että heille ns. "Money is not an issue". Luulen, että aika moni palstalaisista asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten todellisuus aika eri ihan jo lähtien siitä, paljonko kuukausittain tarvitaan rahaa asumiseen. Ei meille, kahden pienituloisen ei perittyä- tai saatua rahaa, ole mahdollista jättäityä käytännössä elämään yhden tuloilla ja hoitaa kuukausittaisia velvoitteita.

Ja todellisuudessa myös todella monet kuitenkin asuvat myös tässä pk-seutulla ja aika monet hoitavat lapsia kotona kh-tuella ilman puolison megatuloja.... Musta on yhtä hauska, että heti vedetään peliin se "pk-seutulla on kaikki niin kallista"- kortti. Ei ne isot tulot vaan pienet menot Ja mitä itse olen seurannut, niin aika monesti se taloudellinen pakko on juurikin enemmän "pakko"

 

[kotiäitinä jo pitkään]

jos jäät kotiin:, saat kotihoidontukea. Ehkä kuntalisääkin. Asuntolainasta voi maksaa pelkkiä korkoja. Itse olen ollut vuosia kotona, enkä vie alle 3 vuotiaita hoitoon. Jos menee töihin niin ei jää aikaa lapsille.

 

["vieras"]

Meillä ei ollut edes taloudellista pakkoa viedä lapsi päikkyyn ollessaan 1v2kk-ikäinen, mutta mulle riitti jo kotonaolo ja töihin sitten läksin. Osa-aikaisena tosin, 3pv viikosta. Tulipahan jotain tekemistä aivoillekin ja mukavampaa se on omat rahat tienata, kuin pummilla elellä. Ja kotonaolokin alkoi maistua ihan eri tavalla, pikkukakkosen laitan samanikäisenä hoitoon ja teen muutenkin samat valinnat.

 

["vieras"]

jos jäät kotiin:, saat kotihoidontukea. Ehkä kuntalisääkin. Asuntolainasta voi maksaa pelkkiä korkoja. Itse olen ollut vuosia kotona, enkä vie alle 3 vuotiaita hoitoon. Jos menee töihin niin ei jää aikaa lapsille.

Osa-aikaisena kun aloittaa työt, niin ihan hyvin jää aikaa lapsillekin. Suosittelen kaikille

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462512]Eiköhän tässä nyt ole kyse niistä, jotka ei halua oikeasti hoitaa omaa lastaan. Eikä niistä, jotka hylkää lapsensa.

Sunko mielestä työssäkäyvät vanhemmat hylkäävät oman lapsensa, kun vievät hoitoon? Oletkohan nyt ihan kartalla? [/QUOTE]

Oletko itse? En väittänyt mitään tuollaista, vaan että ei todellakaan ole mitenkään ennenkuulumatonta, etteikö muka olisi vanhempia, jotka laittaa lapset hoitoon nimenomaisesti siksi, ettei oma pää kestä sitä kotona oloa ja lastenhoitoa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462644]Oletko itse? En väittänyt mitään tuollaista, vaan että ei todellakaan ole mitenkään ennenkuulumatonta, etteikö muka olisi vanhempia, jotka laittaa lapset hoitoon nimenomaisesti siksi, ettei oma pää kestä sitä kotona oloa ja lastenhoitoa.[/QUOTE]

No kenen pää kestää vuosien kotonaoloa? Hyvän äidinkö? Huonot menee töihin?

En näkis työssäkäyviä äitejä sen huonompinakaan, vaikka eivät kotonaoloa kestäisikään. Jotkut meistä vaan vaativat älyllisiä haasteita muustakin kuin Seuran ristikoista.

 

["mimosa"]

Esikoinen meni 1v2kk, oli rankkaa, mutta välttämätöntä. Kht on todella pieni, meillä olis laskujen jälk jääny 100e elämiseen...toista kertaa en kuitenkaan halua niin tehdä joten nyt jäänkin opintovapaalle kuopuksen ja esikon kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462670]No kenen pää kestää vuosien kotonaoloa? Hyvän äidinkö? Huonot menee töihin?

En näkis työssäkäyviä äitejä sen huonompinakaan, vaikka eivät kotonaoloa kestäisikään. Jotkut meistä vaan vaativat älyllisiä haasteita muustakin kuin Seuran ristikoista.[/QUOTE]

No jos on mies, voi tehdä töitä silloin kun mies on vapaalla, tai keksiä jotain muuta älyllistä sivupuuhaa. Surkeeta jos koko elämän anti on vain työelämän saralla...

Ja ei välttämättä tartte olla edes vuosia, niinkuin sanottu, jo puolivuotta lisää tekisi lapselle hyvää. 1,5 vuotiaan valmiudet päivähoidossa pärjäämiseen on jo paljon paremmat kuin 1 v. VAUVAN. Koska sitä ne siellä pk:ssa on, pikku vauvoja.

 

["jenni"]

[QUOTE="vieras";28462414]Suomen maassa on mahdollisuus jättäytyä kotiin hoitovapaalle edes puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, jos vaan itse on valmis vähän tinkimään elintasosta. 1 veen ja 2 veen välillä on jo suuri ero.[/QUOTE]

Mä kallistun samaan suuntaan, eli monen pakko on todellakin vain "pakko", kun ei haluta tinkiä mistään materiasta tai mukavasta elämästä lapsen takia. On kyllä varaa matkustaa kuukaudeksi Aasiaan vauva kainalossa, mutta sitten kummasti onkin yhtäkkiä rahallisesti niin tiukkaa, niin tiukkaa, että on pakko tuupata lapsi hoitoon viimeistään 1-vuotiaana.

Onhan se mielenkiintoista, että tupakkaan, rakennekynsiin tai harrasteautoon laitetaan rahaa samaan aikaan, kun on "pakko" mennä töihin, mutta kukin tietysti tyylillään...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462735]No jos on mies, voi tehdä töitä silloin kun mies on vapaalla, tai keksiä jotain muuta älyllistä sivupuuhaa. Surkeeta jos koko elämän anti on vain työelämän saralla...

Ja ei välttämättä tartte olla edes vuosia, niinkuin sanottu, jo puolivuotta lisää tekisi lapselle hyvää. 1,5 vuotiaan valmiudet päivähoidossa pärjäämiseen on jo paljon paremmat kuin 1 v. VAUVAN. Koska sitä ne siellä pk:ssa on, pikku vauvoja.[/QUOTE]

Mun työ on arkisin klo 8-16, mies silloin myös töissä. Vai mitä töitä tarkoitit? Kutoa sukkaa?

Ja sanoinko, että koko elämän anti on työelämän saralla? Jotkut meistä oikeasti nauttivat työstänsä, olemme olleet fiksuja ja kouluttautuneet ja hankkineet itsellemme erinomaisen uran, josta ei haluta kovin pitkää aikaa jäädä syrjään. Olis kamalaa, jos olis niin arvoton työpanos ettei ketään kiinnosta vaikka olisin vuosikausia himassa. Mun poissaolon taas huomaa vaikken montaa kuukautta kh-tuella edes ollut äitiysloman päälle. Niin ja mun ala myös kehittyy jatkuvasti, vuosien poissaololla mun tiedot vanhentuu niin paljon, että sekin kyllä huomataan eikä viitsi vuosien opiskeluakaan heittää hukkaan.

Onneksi on osa-aikatyön mahdollisuus

 

[BootyPeppi]

Esikoinen on ollut 7kk kun jatkoin koulua. Pakko oli kun muutoin olisi mun paikka mennyt sivu suun.

 

["vieras"]

[QUOTE="jenni";28462762]Mä kallistun samaan suuntaan, eli monen pakko on todellakin vain "pakko", kun ei haluta tinkiä mistään materiasta tai mukavasta elämästä lapsen takia. On kyllä varaa matkustaa kuukaudeksi Aasiaan vauva kainalossa, mutta sitten kummasti onkin yhtäkkiä rahallisesti niin tiukkaa, niin tiukkaa, että on pakko tuupata lapsi hoitoon viimeistään 1-vuotiaana.

Onhan se mielenkiintoista, että tupakkaan, rakennekynsiin tai harrasteautoon laitetaan rahaa samaan aikaan, kun on "pakko" mennä töihin, mutta kukin tietysti tyylillään...[/QUOTE]

Jos on kuitenkin siellä töissä jo, niin miksi ei saisi ostaa rakennekynsiä tai harrasteautoja? Pitäiskö kuitenkin jatkaa näennäisen köyhää elämistä? Sun ja muiden köyhien kotimammojen takia, joilla on kynnet leikkaamatta ja tukka likainen, ylipitkä permis kun ei ole varaa parturiin? Kun uhrataan kokonaan oma itsensä?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462767]Mun työ on arkisin klo 8-16, mies silloin myös töissä. Vai mitä töitä tarkoitit? Kutoa sukkaa?

Ja sanoinko, että koko elämän anti on työelämän saralla? Jotkut meistä oikeasti nauttivat työstänsä, olemme olleet fiksuja ja kouluttautuneet ja hankkineet itsellemme erinomaisen uran, josta ei haluta kovin pitkää aikaa jäädä syrjään. Olis kamalaa, jos olis niin arvoton työpanos ettei ketään kiinnosta vaikka olisin vuosikausia himassa. Mun poissaolon taas huomaa vaikken montaa kuukautta kh-tuella edes ollut äitiysloman päälle. Niin ja mun ala myös kehittyy jatkuvasti, vuosien poissaololla mun tiedot vanhentuu niin paljon, että sekin kyllä huomataan eikä viitsi vuosien opiskeluakaan heittää hukkaan.

Onneksi on osa-aikatyön mahdollisuus [/QUOTE]

No mä näen sun tekstistä lähinnä SINÄ SINÄ SINÄ SINÄ. Ainiin, mites se vauva? Mutta ainiin, SINÄ sitä ja SINÄ tätä Sä missasit kokonaan sen pointin miksi kotona oloa venutetaan esim. puolella vuodella, sen LAPSEN takia. Olishan se kiva monenkin mielestä mennä töihin nopeammin, kehittää itseään, ostella kaikkea kivaa - mutta siitä omasta kivasta ja muusta tingitään sen LAPSEN takia. Mutta tokikin SINÄ olet niin erinomaisen tärkeä ja plaaplaa että eihän tämä SINUA koske

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462767]Mun työ on arkisin klo 8-16, mies silloin myös töissä. Vai mitä töitä tarkoitit? Kutoa sukkaa?

Ja sanoinko, että koko elämän anti on työelämän saralla? Jotkut meistä oikeasti nauttivat työstänsä, olemme olleet fiksuja ja kouluttautuneet ja hankkineet itsellemme erinomaisen uran, josta ei haluta kovin pitkää aikaa jäädä syrjään. Olis kamalaa, jos olis niin arvoton työpanos ettei ketään kiinnosta vaikka olisin vuosikausia himassa. Mun poissaolon taas huomaa vaikken montaa kuukautta kh-tuella edes ollut äitiysloman päälle. Niin ja mun ala myös kehittyy jatkuvasti, vuosien poissaololla mun tiedot vanhentuu niin paljon, että sekin kyllä huomataan eikä viitsi vuosien opiskeluakaan heittää hukkaan.

Onneksi on osa-aikatyön mahdollisuus [/QUOTE]

Komppaan! Musta se olis surkeeta jos siihen kotielämän rinnalle ei olis mitään muuta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462808]Jos on kuitenkin siellä töissä jo, niin miksi ei saisi ostaa rakennekynsiä tai harrasteautoja? Pitäiskö kuitenkin jatkaa näennäisen köyhää elämistä? Sun ja muiden köyhien kotimammojen takia, joilla on kynnet leikkaamatta ja tukka likainen, ylipitkä permis kun ei ole varaa parturiin? Kun uhrataan kokonaan oma itsensä? [/QUOTE]

Öh, saa toki. Siinähän se pointti olikin. Lapsi hoitoon että äiti saa ostaa rakennekynsiä ja isi harrasteautoja. Eihän näistä tärkeistä harrastuksista ja statusvälineistä voi luopua ees puoleksi vuodeksi/vuodeksi.

Eli siitä päästäänkin siihen että ei se hesassa asuminenkaan ole niin kallista ettei himaan vois jäädä lapsen kanssa hetkeksi, vaan nimenomaan se rahankäyttö. Menot suhteessa tuloihin on päin peetä joten talous ei siksi kestä.

 

["jenni"]

[QUOTE="vieras";28462670]
En näkis työssäkäyviä äitejä sen huonompinakaan, vaikka eivät kotonaoloa kestäisikään. Jotkut meistä vaan vaativat älyllisiä haasteita muustakin kuin Seuran ristikoista.[/QUOTE]

Ai sä haluat vihjata olevasi liian älykäs olemaan "vain" kotona. Okei... Älyllinen haaste on sekin, että kehittelee itselleen henkisiä selviytymiskeinoja vaikkapa puoleksi vuodeksi, jotta vauva saisi kasvaa kotona edes sen aikaa. Jos vaikka opettelisi muutaman kuukauden keskittymään lapseensa oman napansa sijaan. Kenenkään säkenöivän fiksut aivot eivät mene pilalle oman lapsen hoitamisesta sen aikaa, että lapsen hoitoonvientivalmiudet ovat edes jollain tolkullisella tasolla. Päinvastoin, siinä voi oppia vaikkapa kärsivällisyyttä, rutiinien sietämistä ja epäitsekkyyttä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462811]No mä näen sun tekstistä lähinnä SINÄ SINÄ SINÄ SINÄ. Ainiin, mites se vauva? Mutta ainiin, SINÄ sitä ja SINÄ tätä Sä missasit kokonaan sen pointin miksi kotona oloa venutetaan esim. puolella vuodella, sen LAPSEN takia. Olishan se kiva monenkin mielestä mennä töihin nopeammin, kehittää itseään, ostella kaikkea kivaa - mutta siitä omasta kivasta ja muusta tingitään sen LAPSEN takia. Mutta tokikin SINÄ olet niin erinomaisen tärkeä ja plaaplaa että eihän tämä SINUA koske [/QUOTE]

No minähän olen venyttänyt, 5 kuukaudella! Ja aloittanut työtkin osa-aikaisena. Mutta EHEI, teille ei kelpaa kuin min. 3 vuotta kotonaoloa ja mieluiten eskari-ikään. Ja lapsemme takiahan minä töitä teen myös, saa turvallisen elämän ja älykkään, tyytyväisen äidin, jota myös muut osaavat arvostaa kuin omat lapset. Antaa muuten aika tavalla erilaista maailmankatsomustakin, itselle ei tulis mieleenkään mollata kotiäitien kirjoittamia tekstejä tuolla tavalla.

Ja btw, esikoinen on 3 vuotta eikä ole vielä kertaakaan ollut täyttä viikkoa hoidossa. Mutta ethän SINÄSINÄSINÄ sitä käsitä.

 

["noh"]

[QUOTE="vieras";28462808]Jos on kuitenkin siellä töissä jo, niin miksi ei saisi ostaa rakennekynsiä tai harrasteautoja? Pitäiskö kuitenkin jatkaa näennäisen köyhää elämistä? Sun ja muiden köyhien kotimammojen takia, joilla on kynnet leikkaamatta ja tukka likainen, ylipitkä permis kun ei ole varaa parturiin? Kun uhrataan kokonaan oma itsensä? [/QUOTE]

Maksaako kynsien leikkaus jotain? Vai kasvatetaanko niitä ruuaksi? Vesimaksu on useimmissa yhtiöissä se sama summa joka kk, käytit sitä vettä tai et... Kenellä on PERMIS vuonna 2013???!!!!

Ohho, no ei ihme jos sun on vaikeeta jäädä kotiin. Kuulostaahan tuo jo aika ankeelta jos säästäminen viedään noin äärimmilleen. Työnteko sun tapauksessa on varmaan ihan hyvä idea. Meillä riitti että jätetään ne tekokynnet tekemättä ja muutamat lehtitilaukset katkolle, ei olla viety tätä säästämistä ihan noin äärimmilleen...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462835]Öh, saa toki. Siinähän se pointti olikin. Lapsi hoitoon että äiti saa ostaa rakennekynsiä ja isi harrasteautoja. Eihän näistä tärkeistä harrastuksista ja statusvälineistä voi luopua ees puoleksi vuodeksi/vuodeksi.

Eli siitä päästäänkin siihen että ei se hesassa asuminenkaan ole niin kallista ettei himaan vois jäädä lapsen kanssa hetkeksi, vaan nimenomaan se rahankäyttö. Menot suhteessa tuloihin on päin peetä joten talous ei siksi kestä.[/QUOTE]

Eli pitäis myydä talo ja harrasteautot? Kun harvemmalla edes hyvätuloisemmalla ne on kokonaan maksettu.

 

[jaah]

[QUOTE="jenni";28462762]Mä kallistun samaan suuntaan, eli monen pakko on todellakin vain "pakko", kun ei haluta tinkiä mistään materiasta tai mukavasta elämästä lapsen takia. On kyllä varaa matkustaa kuukaudeksi Aasiaan vauva kainalossa, mutta sitten kummasti onkin yhtäkkiä rahallisesti niin tiukkaa, niin tiukkaa, että on pakko tuupata lapsi hoitoon viimeistään 1-vuotiaana.

Onhan se mielenkiintoista, että tupakkaan, rakennekynsiin tai harrasteautoon laitetaan rahaa samaan aikaan, kun on "pakko" mennä töihin, mutta kukin tietysti tyylillään...[/QUOTE]

Itse hoidin lapsiamme kotona pääkaupunkiseudulla 7 vuotta putkeen ja tiedän kyllä millä rahalla ja elämäntavoilla tultaisiin edelleen toimeen. MUTTA silloin asuimme halvemmin. Jos nyt jäisin kotiin ja miehellä jää käteen 2000-2200e/kk, niin miten elättäisit 6-henkisen perheen noilla tuloilla, kun asuntolainaan ja muihun asumiskuluihin menee jo 1600e/kk + muut laskut ja eläminen siihen päälle? Ei tupakoida, juhlita tai harrasteta nytkään mitään, joten ei ole kyse siitä, ettei voitaisi luopua esim. niistä rakennekynsistä Eli minusta se todellakin olisi ihan oikea PAKKO mennä töihin äitiysloman jälkeen. Tosin lapsia meille ei olekaan enempää suunnitteilla ja yksi syy tälle on se, että niitä ei olisi oikein varaa tehdä

 

["jenni"]

[QUOTE="vieras";28462808]Jos on kuitenkin siellä töissä jo, niin miksi ei saisi ostaa rakennekynsiä tai harrasteautoja? Pitäiskö kuitenkin jatkaa näennäisen köyhää elämistä? Sun ja muiden köyhien kotimammojen takia, joilla on kynnet leikkaamatta ja tukka likainen, ylipitkä permis kun ei ole varaa parturiin? Kun uhrataan kokonaan oma itsensä? [/QUOTE]

Sitä voi ostaa vaikka kuun taivaalta, mutta samaan aikaan ei pidä valittaa sitä, kuinka taloudellinen "pakko" ajoi töihin. Silloin halu tiettyyn elintasoon on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi, ainakin kun puhutaan alle 1,5-vuotiaista.

Mä uhrasin nyt jo menneiden kotivuosieni takia matkustelun ulkomailla ja yhden pienen moottoriveneen. En kadu pätkääkään.

 

["vieras"]

[QUOTE="noh";28462860]Maksaako kynsien leikkaus jotain? Vai kasvatetaanko niitä ruuaksi? Vesimaksu on useimmissa yhtiöissä se sama summa joka kk, käytit sitä vettä tai et... Kenellä on PERMIS vuonna 2013???!!!!

Ohho, no ei ihme jos sun on vaikeeta jäädä kotiin. Kuulostaahan tuo jo aika ankeelta jos säästäminen viedään noin äärimmilleen. Työnteko sun tapauksessa on varmaan ihan hyvä idea. Meillä riitti että jätetään ne tekokynnet tekemättä ja muutamat lehtitilaukset katkolle, ei olla viety tätä säästämistä ihan noin äärimmilleen...[/QUOTE]

No niillä kotimammoilla, kun ei ole varaa mennä sitä korjaamaankaan!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462859]No minähän olen venyttänyt, 5 kuukaudella! Ja aloittanut työtkin osa-aikaisena. Mutta EHEI, teille ei kelpaa kuin min. 3 vuotta kotonaoloa ja mieluiten eskari-ikään. Ja lapsemme takiahan minä töitä teen myös, saa turvallisen elämän ja älykkään, tyytyväisen äidin, jota myös muut osaavat arvostaa kuin omat lapset. Antaa muuten aika tavalla erilaista maailmankatsomustakin, itselle ei tulis mieleenkään mollata kotiäitien kirjoittamia tekstejä tuolla tavalla.

Ja btw, esikoinen on 3 vuotta eikä ole vielä kertaakaan ollut täyttä viikkoa hoidossa. Mutta ethän SINÄSINÄSINÄ sitä käsitä.[/QUOTE]

Olet vähän naurettava puhut seipäästä ja minä aidasta. Minä en puhunut min. 3 vuodesta, vaan että se lapsi olis sen verran edes kehittynyt että valmiudet päiväkotiin olis edes kohtuulliset. Sun kuopus ei ole sun esikoinen, ei auta sun kuopusta pätkän vertaa vaikka esikoinen olis himassa hamaan tulevaisuuteen, jos hän taas joutuu päiväkotiin aivan liian aikaisin.

 

["vieras"]

Meillä myös edessä syksyllä lapsen hoidonaloitus, ikää tuolloin aika tarkalleen 1v. Innosta hihkuen en tietenkään hoitoon laita. Eikä ole varsinainen pakko, mutta se "pakko" kuitenkin.

Kotihoidontuella ja miehen palkalla ei makseta lainaa ja muita elämisen kustannuksia. En kestä taloudellista epävarmuutta, haluan tulojen olevan sellaiset, että hieman jää aina säästöönkin pahan päivän varalle. Nykyisin vielä enemmän, kun tiedän ettei yllättävistä menoista koituvasta haitasta kärisisi vain minä vaan myös lapseni. Ja emme tosiaan törsäile turhuuksiin, matkustele vauva kainalossa pitkin maailmaa (niinkuin joku tuossa kirjoitti), vaan rahaa kuluu todellakin vain perustarpeisiin.

Rahallisen kitkuttamisen voisin vielä hetkellisesti sietää, mutta suurin "pakko" töihinmenoon tulee työllistymisestä: minulla on mahdollisuus saada päivätyötä, joka on harvinaista herkkua alallani ja etenkin kotikaupungissani. Lastani en tahdo vuorohoitoon laittaa missään nimessä, joten kun tällainen tilaisuus tulee, on se pakko hyödyntää.

Ap:lle voin "lohdutukseksi" siis sanoa, että et ole ainut joka asian kanssa painiskelee ja kokee huonoa omatuntoakin jopa Näihin ketjuihin tulevat jeesustelijat kannattaa jättää omaan arvoonsa. Vaikka itsekin olen kurjalla mielellä siitä, että lapsi joutuu noin aikaisin hoidon aloittamaan, en kuitenkaan suostu syyllistymään tai allekirjoita sitä, ettenkö lastani haluaisi hoitaa. Olen myös kuullut paljon positiivisia kokemuksia pienten hoidonaloittamisesta, monesti sopeutuvat jopa paremmin kuin esim 3-4vuotiaat. Myös kehitys tuntuu monilla harppaavan huimasti eteenpäin hoidon aloittamisen myötä, kun ottavat mallia isommistaan