muita joiden lapsillä ei ainoatakaan yökylä/hoitopaikkaa?

[tukiverkoton]

Olisin kysellyt miten olette ratkaisseet tilanteen jossa lapsilla ei ole luonnostaan hoitopaikkaa tai yökyläpaikkaa - jos siis tarvitsette joskus kahdenkeskistä aikaa. Minulla ja puolisollani ei ole moneen moneen vuoteen ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa koska meiltä puuttuu tukiverkostot täysin. Kovasti olen yrittänyt verkostoja rakentaa mutta ei ole onnistunut. MLL hoitaja voi tosiaan joskus päiväsaikaan kunnassamme (pieni kunta) käydä mutta ei koskaan yön yli hoitamassa. Eli meillä ei ole isovanhempia lastenlasten elämässä, kummit ovat ilmoittaneet että eivät hoida, ystäväperheitä ei ole johon lapsen voisi jättää (vain sinkkukavereita joita ei lastenhoito kiinnosta). Tilanne on kovin hankala ja valitettavasti sitä ei voi korjata koska erityisesti isovanhempien osalta tilanne on se että molemmissa mummoloissa on ihan fyysisesti vaarallista (pahoinpitelyn uhka, alkoholismi, hyväksikäytön uhka jne). En sen tarkemmin jaksa selittää kun asia on niin kova paikka minulle muutenkin.

Kärsiikö lapsi jos ei ole yökyläpaikkaa? Onko mitään järjestöä jolla olisi yökylämahdollisuuksia? En siis pelkästään tässä nyt etsi sen takia hoitopaikkaa että olisi sitä kahdenkeskistä aikaa vaan ihan siksikin että jos lapsi ei teini-ikään mennessä ole koskaan ollut missään yökylässä niin johan se alkaa kärsimään siitä itsekin

Oletteko onnistuneet jotenkin siis rakentamaan tukiverkostoa muista kuin sukulaisista/kummeista? Onko parisuhteenne kestänyt sen että sitä kahdenkeskistä aikaa ei vain kertakaikkiaan ole, koskaan?

Toivon että sellaiset henkilöt eivät tulisi tähän ketjuun syyttelemään ja jeesustelemaan joilla on loistavat tukiverkostot ja isovanhemmat hoitamassa lapsia 24/7. Valitettavasti juuri sellaisilta olen saanut eniten kuraa niskaani ja myös "ihmettelyt" siitä että mitä MINÄ olen tehnyt kun ei ole välejä esim. vanhempiini. Vanhempiaan kun ei voi valita joten en koe olevani syyllinen siihen että minulla on henkisesti häiriintyneet väkivaltaiset vanhemmat.

 

[tuotajoo]

Meillä toimi joskus niin, että oli samassa pihassa muita lapsiperheitä, ja laitettiin kaikki muksut yhteen kotiin, yksi isä jäi vahtimaan kun muut meni paikalliseen. Lapset oli siis yökylässä.
Ja kaveriperheen kanssa jaettiin vastuuta ; mä hoidan nyt sun lapsia ja sit sä hoidat mun lapsia..

 

["vieras"]

Meillä ei ole yökyläpaikkaa, ja ei siis yökyläillä. Maksullista lastenhoitoapua olemme käyttäneet satunnaisesti iltaisin, niin että hoitaja laittaa lapset nukkumaan 20.30, ja ollaan itse kotiuduttu sitten noin 22-23 aikoihin viimeistään.

Tämä on nyt meidän elämää, eikä sille mitään mahda. Isovanhemmat kaukana ja vielä työelämässä, eikä heistä ole avuksi.

Ja varmaan kavereiden kesken sitten yökyläillään kun ovat kouluikäisiä. Siihen asti eletään näin.

 

[miunmau]

Meillä on kaksi pientä lasta ja isovanhemmat niin vanhoja, etteivät jaksa enää katsoa lasten perään. Käytiin soskusta kysymässä apua ja meille annettiin tukiperhe tuosta läheltä kerran kuussa viikonlopuksi.

 

["vieras"]

Täällä toinen perhe ilman tukiverkkoja! Lapsi on vasta reilu 2-vuotias, joten en ole kovin huolissani, ettei käy jatkuvasti yökylässä. Asumme ulkomailla, joten Suomessa käydessämme on kuitenkin ollut pari kertaa yökylässä sukulaisilla. Olen ajatellut niin, että jahka lapsi menee kouluun, niin sitten ehkä alkaa yökyläilyt kavereiden kesken. Tuskin lapsi siitä ainakaan kärsii, että saa olla vanhempiensa kanssa. Älä siitä huolehdi Meillä ei tosiaankaan ole mitään muuta paikkaa kuin kerho viikolla, mihin lasta viedään, esim. iltarientoja ei harrasteta yhdessä vanhempien kesken. Toisaalta, jos olemme pikkulomilla jossain lähiseudulla lapsen kanssa, niin automatka jo sekoittaa unirytmin niin, että voimme aika mukavasti käydä esim. syömässä koko perhe välittämättä muuten niin tarkoista nukkumaanmenoajoista. Sekin antaa jo vähän vapauden tunnetta... Ja niin, kaikkeen näköjään tottuu.

 

[zxc]

Mä en nyt pitäisi sitä kovinkaan suurena ongelmana, ettei lapsi pääse yökylään. Ihan pienellä ei siihen ole tarvetta, siis lasta ajatellen. Ja sitten kun on koulussa ja saa kavereita, niin silloin halutessaan voivat olla puolin ja toisin yökylässä.

Eri asia on aikuisten haluama kahdenkeskinen aika. Meillä on 4,5 vuotias lapsi, joka on ihan muutaman yksittäisen yön ollut isovanhemmillaan yksin yötä. Syynä harvoihin tilaisuuksiin on pitkä matka. Mutta en siis pidä sitä mitenkään haittana lapselle, ettei hän ole voinut käydä yökylässä. Mennään lomille tms. yhdessä. Lapsen nukahdettua meillä on omaa aikaa.

 

[ei ole ollut]

Yöpaikkooja olisi jokunen mutta ei niitä olla samaan aikaan siellä pidetty, ei ole ollut meilläkään yhteistäaikaa muulloin kuin lasten jo nukkuessa ja seuraavana päivänä meillä vapaapäivä.

 

[Batti]

mä olen lehteen laittanut että tarjotaan lapsen/eläimen hoitopaikkaa..muutama vakkari on muodostunut.minulla on lapsia itselläni ja ei tuttuja täällä niin tarjoan sitten apujani muille.
itse en tarvi lapsille hoitopaikkaa kun tykkään olla kotona ja joka kesä menevät mummolaan toiselle puolelle suomea aina viikoksi.
tämä on pieni paikka kanssa silleen ja kaikilla ei ole varaa mll et pitävät minun hoitopalkkaani pienenä siihen verrattuna.

 

["Horuksen silmä"]

Mä en tiedä kuinka isoja lapsia ap´llä on, mutta luulen että lapset itse kasvaessaan hankkivat niitä yökyläpaikkoja kavereidensa luota.

Meillä ei ole tukiverkkoa (ainakaan sellaista mistä olis mitään apua yökyläilyjen tai lastenhoidon suhteen) Itse olen asennoitunut siihen että miehen kanssa ei ole kahdenkeskeistä aikaa. Lapset siitä ei kärsi vaikka eivät ravaisikaan yökylissä.
Esikoinen on 6 ja käy välillä yökylässä kavereilla. Tosin useammin meillä on joku lapsi yökylässä.

 

[Madicken04]

Yökyläpaikkaa ei ole, eli kukaan lapsista (kohta 6v, 4,5v ja 2kk vauva) ei ole koskaan ollut yökylässä. Isommilla on kyllä ollut toisinaan hoitaja kotona yötä kun vanhemmilla on osuneet yövuorot päällekäin.

Yhteistä vapaa-aikaa ollaan hankittu niin että ollaan otettu illaksi lastenhoitaja kotiin ja palattu sitten itse menoiltamme kotiin kun lapset jo nukkuvat. Lastenhoitajina on ollut kavereita joiden kanssa ollaan auteltu toisiamme erilaisissa asioissa sekä ihan palkattuja lastenhoitajia tuttavapiiristä, viime aikoina on myös ollut "varamummo" käytössä. Omat sukulaiset siis asuvat kaikki liian kaukana osallistuakseen millään lailla.

Suurin apu yhteisen ajan suhteen on kyllä ollut päiväkoti, eli vuorotyö/yötyö, opiskelu ja vanhempainvapaa ovat taanneet meille myös yhteisiä vapaapäiviä viikoille. Isommilla lapsilla on kuntoutuksellisia tarpeita, minkä takia päivähoito on heille tärkeää. Mutta siis päivisin ollaan sitten käyty ulkona syömässä, joskus elokuvissa tai vaikka museoissa yms ihmistenilmoilla tai vaan vietetty aikaa kotona tai ulkoillen.

Lapsten erityistarpeiden vuoksi meille on nyt myönnetty myös noille isommille lapsille vapaa-ajan avustaja 10h/kk mitä voi käyttää juuri vanhempien omaa aikaa varten. Ei olla tosin tuota vielä keretty hyödyntää.

 

[meillä ei]

meillä ei ole, toiset isovanhemmat ulkomailla ja yks on vaan välinpitämätön. Kummit ei koskaan kysele eikä muutenkaan pahemmin muista. Kavereilla itselläänkin lapsia.
Vanhin joskus yökyläilee kavereiden luona. Ja mieluisia leirejä kahdelle isommalle valittu.

 

[omat lapset]

Meillä ei ole koskaan ollut, mutta eipä tarvettakaan. Nyt isona on joskus kaverilla yökylässä mutta useimmiten kaverit meillä yökylässä ja muutenkin viihtyvät täällä.

 

["hauvau"]

Oisko esim päiväkotikavereita tai pihakavereita joiden vanhempien kanssa voisi sopia että joskus kaikki lapset ovat toisen perheen luona yötä, ja joskus sitten teillä? Niin kumpikin pariskunta saisi vuorollaan vapaa-yön.

Tuo tukiperhetoiminta on myös erinomainen vaihtoehto, etenkin kun teillä ei varsinaista mummolaa lapsilla ole. On monia esim lapsettomia tai lapsenlapsettomia pariskuntia jotka voisivat tarjota lämmintä huolenpitoa vaikka yhden vkl-yön kuukaudessa tms. Luulisin että jos kerrot teidän tilanteesta ja taustoista sosiaalityöntekijälle niin voisitte hyvin saada sellaista apua, se olisi teille maksutontakin. Ja lapsille arvokas ja hieno kokemus että on muitakin "pysyviä" aikuisia jotka välittävät heistä kuin vain omat vanhemmat (jos kummitkaan ei ole säännöllisesti heidän elämässään mukana). Siitä suhteesta voisi kehittyä sellainen vara-mummola heille.

Toiset parisuhteet kestää paremmin sen että yhteistä aikaa ei ole, toiset huonommin. Mutta kyllähän se aina negatiivisesti vaikuttaa jos te ette ollenkaan tee aikuisten juttuja yhdessä, vähitellen teillä ei ole muuta puhuttavaa keskenänne kuin lapset. Mutta kyllähän sekin riittää että esim kerran kuussa tulee illaksi hoitaja ja pääsette yhdessä tuulettumaan ja pitämään hauskaa, ei siihen välttämättä koko yötä tarvita (ellei teillä ole esim tosi pahat univelat).

 

["hei"]

Ei meillä ole edes tilapäistä hoitoapua saatavilla ja monta lasta joten tämä jatkunut jo monta vuotta. Lapsi nyt ei ainakaan kärsi siitä, ettei tarvitse mennä yöksi mihinkään, se on turha pelko. Jos koti ja perhe on turvallinen. Enemmän ne lapset kärsii siitä, jos heitä viedään yökylään ilman omaa tahtoaan. Me ollaan jo totuttu tähän tilanteeseen, että lapset on aina mukana tai kotona kun mennään johonkin.

 

["hei"]

[QUOTE="hauvau";23091998]
Toiset parisuhteet kestää paremmin sen että yhteistä aikaa ei ole, toiset huonommin. Mutta kyllähän se aina negatiivisesti vaikuttaa jos te ette ollenkaan tee aikuisten juttuja yhdessä, vähitellen teillä ei ole muuta puhuttavaa keskenänne kuin lapset. Mutta kyllähän sekin riittää että esim kerran kuussa tulee illaksi hoitaja ja pääsette yhdessä tuulettumaan ja pitämään hauskaa, ei siihen välttämättä koko yötä tarvita (ellei teillä ole esim tosi pahat univelat).[/QUOTE]

Meillä riittää juttua ja parisuhde voi hyvin vaikka ollaankin yhdessä perheenä aina (paitsi jos jompikumpi vanhempi on harrastuksissa tms.) lapsetkin voi jakaa ja mennä johonkin osan kanssa

Illatkin kun on keksitty niin onhan sitä aikaa ihan kahdestaankin

 

["vieras"]

[QUOTE="hei";23092102]Meillä riittää juttua ja parisuhde voi hyvin vaikka ollaankin yhdessä perheenä aina (paitsi jos jompikumpi vanhempi on harrastuksissa tms.) lapsetkin voi jakaa ja mennä johonkin osan kanssa

Illatkin kun on keksitty niin onhan sitä aikaa ihan kahdestaankin [/QUOTE]

Joo on, mutta on se silti eri asia jos pääsee kodin ulkopuolelle vaikka syömään yhdessä, tai ostamaan miehelle uusia paitoja ilman että on koko porukka mukana. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei sitä yhteistä ja erityistä vapaa-aikaa miehen kanssa kaipaa. Minä kaipaan.

Kyllä me paljon perheenäkin asioita tehdään, ja tykätään mennä koko perheen voimin. Mutta on asioita ja paikkoja mihin lapset ei kuulu.

 

[meillä näin]

Ei meilläkään ole sitä kuuluisaa tukiverkkoa jossa koko suku asuu suunnilleen naapurissa.
Yksi lapsista on jo koululainen ja sitä kautta löytyy lapsille kavereita jolloin saa lapsen yöksi pois ja nämä muutama pienempi,
no äkkiä se aika kuitenkin menee joten eiköhän koulussa kavereita saa jolloin ovat sitten kavereillaan yötä ja kaverit meillä kuten isomman kanssa on toimittu.
Miksi pitäisi olla yöpaikka alle kouluikäisellä,
kerkeää sitä vapaata viettämään sittenkin kun ne lapset on isompia.
Muutaman kerran ollaan palkattu MLL kautta hoitaja kotiin jotta on päästy hienoon ravintolaan syömään, hillutaan sitten yö myöhään tansseissa kun lapset kouluikäisiä ja turvallisesti tutulla koulukaverillaan yötä, emme koe että mitään menetämme jos sen ajan odotamme.

 

["vieras"]

Minkä ikäisiä lapsia? Kouluiässä tukiverkostoa alkaa monesti tulemaan ihan huomaamatta kun lapset ovat kavereillaan, yökylässä jne. ja päinvastoin. Rohkeasti vaan tutustumaan ihmisiin.

 

["kahden äiti"]

No, tulin kuitenkin tänne vastaamaan vaikka kielsit. Eli meidän perhe saa kyllä lähellä asuvilta isovanhemmilta hoitoapua... mutta siinä mielessä ollaan kyllä samassa asemassa kuin te, että nämä isovanhemmat eivät enää jaksa/pysty molempia lapsia yhtäaikaa yökylään ottamaan. Eli viimeiseen pariin vuoteen eivät lapset ole olleet yökylissä ollenkaan. Mutta nyt kun esikoinen on reilu 4v on hänellä jo sen verran omiakin ystävyyssuhteita, että meillä on hänelle ainakin kolme kaverin kotia, joihin hänet suostuttaisiin ottamaan yökylään. Eli kunhan jaamme lapset, esikoisen kaverille, kuopuksen mummolaan, saamme kyllä nykyisin lapset yöksi pois kotoa niin halutessamme ;-)

 

["hauvau"]

[QUOTE="vieras";23092131]Joo on, mutta on se silti eri asia jos pääsee kodin ulkopuolelle vaikka syömään yhdessä, tai ostamaan miehelle uusia paitoja ilman että on koko porukka mukana. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei sitä yhteistä ja erityistä vapaa-aikaa miehen kanssa kaipaa. Minä kaipaan.

Kyllä me paljon perheenäkin asioita tehdään, ja tykätään mennä koko perheen voimin. Mutta on asioita ja paikkoja mihin lapset ei kuulu.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä, on ihan eri asia tehdä jotain miehen kanssa kahdestaan kuin koko perheenä/osa lapsista mukana (ja kaikki nämä ovat tietty tärkeitä). Mutta kai tämä on pariskuntakohtaista, toisille riittää telkkarin katselu kaksin kun lapset on menneet nukkumaan, ja toiset kaipaavat enemmän tuulettumista ja uusia kokemuksia myös kaksin. Tärkeintä onkin tiedostaa mitkä on ne kunkin omat syvimmät tarpeet. Kun ne on tyydytetty, edes silloin tällöin, on elämä mukavaa ja elämänmakuista.

 

[meillä näin]

[QUOTE="vieras";23092131]Joo on, mutta on se silti eri asia jos pääsee kodin ulkopuolelle vaikka syömään yhdessä, tai ostamaan miehelle uusia paitoja ilman että on koko porukka mukana. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei sitä yhteistä ja erityistä vapaa-aikaa miehen kanssa kaipaa. Minä kaipaan.

Kyllä me paljon perheenäkin asioita tehdään, ja tykätään mennä koko perheen voimin. Mutta on asioita ja paikkoja mihin lapset ei kuulu.[/QUOTE]

Miksi sitten ette palkkaa hoitajaa siksi ajaksi että pääsette sinne paitakauppaan jos mies ei osaa yksin niitä ostaa?
Eri kaupungeissa on erilaista hoitopalvelua, kannattaa googlettaa oman kaupungin hoitopalvelut
Ilmaisiahan ne tosin ei ole mutta me olemme kyllä olleet kyseisiin palveluihin tyytyväisiä.

 

[viuhhh]

Ei ole meilläkään. En usko että lapsi SIITÄ kärsii ettei ole yökyläilypaikkoja pienenä, toivottavasti sitten kouluiässä saa hyviä kavereita ja sitten jos haluavat yökyläillä ni sitten.
Mutta surku kyllä kun ei ole läheisiä isovanhempia en jaksa sen kummemmin meidänkään tilanne selvittää täällä. Eikä muutenkaan mitään tukiverkkoa meilläkään, ei edes läheisiä, hyviä ystäviä enää.

Ärsyttää kyllä kun eräät joilla on ISOT piirit muutenkin (ystävät, kummit, omat kummit, tädit, sedät, mummit/vaarit jne). Ja sitten retostelevat heidän sosiaalisuudellaan ja että "mikäs tässä väsyttäs jne". Ei varmaan väsytä kun mennään omille vanhemmille säännöllisesti useaksi viikoksi "lomalle".
Saa nukkua pitkään ja tavata vanhoja kamuja, viettää aikaa miehen kanssa harrastamassa ja mökillä kahdestaan jos haluaa.
Joo. olen kateellinen muutamille. Olisi kiva jos itsekkin saisi kaikki osa-alueet elämässä kuntoon - on vain niin monia joita ei voi koskaan saada, ei millään. Kuten niitä omia vanhempia ja siten lapselle ne mummon ja ukin
Kun saisi edes läheisiä ystäväperheitä <(lapsiperheitä) niin ei mulle merkkaa se sukulaisuus vaan se aito välittäminen. Mutta ei oikein oo löytyny.

 

["oululainen"]

Mä voisin ottaa pari kertaa kuussa yökyläläisiä. Joskus mietittiin tukiperheeksi alkamista. Mistä päin olette? Omat lapset jo isompia enkä ole enää joutunut valvomaan vuosiin.

 

[haloo]

[QUOTE="oululainen";23092374]Mä voisin ottaa pari kertaa kuussa yökyläläisiä. Joskus mietittiin tukiperheeksi alkamista. Mistä päin olette? Omat lapset jo isompia enkä ole enää joutunut valvomaan vuosiin.[/QUOTE]

No, hei.....kuka uskaltaa antaa lastaan vieraalle tälläi jostai netistä ilmottamalle "tukiperheelle". Mistä tietää mitä hyväksikäyttäjiä jne pyörii!!!!
Eiköhän sitä halua tutustus "luonnollisesti" JA siinäkin edetä hiljalleen. Vai meinasitko että joku ilmoittaa nyt että "jep, käykö jos otata meitin nupun ens viikonlopuksi"?....kyllä mä ainakin haluan ensin tutustua niihin ihmisiin ihan kunnolla ja sittenkäänhän ei voi olla varma mitä tapahtuu kun ei ole itse näkemässä.

 

[---]

up