Muita hannari-autoilijoita...?

[Kuski]

Onks kohtalotovereita...?
Ite siis en yhtään tykkää ajaa autolla jos on muita kuin perheenjäseniä kyydissä... Yleensä ajelen joko yksin tai lapsi kyydissä. Monta tilannetta, mistä olen onneks päässy luikkimaan "pakoon" eli ei ole tarvinnut ottaa muita kyytiin... Ihan "pakosta" kun en ole viittiny kieltää olen kyydinnyt paria työkaveria ja siskoani jokusen kerran.

En tiedä, ehkä eniten pelkään, et "mällään" auton ja ne kyydissä olijat loukkaantuu... ja sit jotenkin alitajuisesti jännitän, kun on "vieraampia" kyydissä. Puhun aina ku ruuneperi (mahtaa ne ihmetellä...) koska oon hermona!

Perheen kesken olen mielestäni normaali kuski, enkä pelkää ajaa, reippaasti ajelen ja kuuntelen musiikiikkia ja nautin ajamisesta jos nyt noin voi sanoa.

 

[kyllä]

sama homma. En kyllä mielelläni kyytsää edes sisaruksia tai vanhempia, puhumattakaan aviomiehestäni. Tuntuu, etten osaa ajaa tarpeeksi hyvin..

 

[auryn]

Nojaa, tavallaan. En kyllä oo ajanu puoleentoistavuoteen, pimeen ajonkin kävin viime hetkillä simulaattorissa huristamassa. Eli enhän mä ole edes hannari-autoilija. Tai autoilija muutenkaan. Mut jos ajaisin niin en haluis kyytiin muita kuin muksut enintään

 

[ap]

upps

 

[Nipsukka]

Juu en ole mikään himo autoilija vaan ajan kun on pakko päästä paikasta A paikkaan B.Omaan surkean, totaalisen surkean suuntavaiston ja eksyn aina ja kaikialla , enkä uskalla lähteä mihinkään vieraisiin paikkoihin ajamaan jos ei mies ole mukana.Noloa, jos joku tuttu kyydissä ja eksyn ja alan paniikissa sähläämään.Tosin olen ylpeä itsestäni, kun uskaltauiduin toissapäivänä navigaattorin avulla tyttöjen kanssa päivä retkelle ilman miestä.Löysin perille ja takaisin kotiin, tosin navigaattorin avustuksella :ashamed: