Meillä on juuri 2-vuotta täyttänyt tyttö, joka ei varsinaisesti puhu, paitsi omaa höpötystään. Hän ei siis yhdistele mitään sanoja eikä puhu lauseita. Yksittäisiä sanoja kyllä sanoo. Kaiken kaikkiaan on sanonut ehkä noin 50 sanaa enemmän tai vähemmän ymmärrettävästi. Kaikki sanat eivät kuitenkaan ole aktiivisessa käytössä. Monista sanoista sanoo vain ensimmäisen tai jälkimmäisen tavun. Esim. "kala"-sanasta sanoo vain ensimmäisen "ka"-tavun. Kuulostaa ihan siltä, kuin ei saisi jälkimmäistä tavua kakistettua ulos. "Nukkuu" on puolestaan "kkuu". Pääasiassa tytön käyttämät sanat ovat kaksitavuisia substantiiveja, pitempiä sanoja tai verbejä ei juuri tule (tuo nukkuu taitaa olla yksi harvoja poikkeuksia). Tyttö kyllä ymmärtää hyvin puhetta.
Meillä 2-v neuvolassa sanottiin, että 2,5-v annetaan lähete puheterapeutille, jos ei siihen mennessä tule kunnon puhetta. Olen kyllä vähän huolissani tilanteesta. Asiaa hankaloittaa myös se, että lähipiirissä esim. kerho- ja puistokavereiden saman ikäiset ja nuoremmatkin lapset tuntuvat kaikki puhuvan enemmän kuin meillä, joten vertaistukea ei juuri ole. Hyvä että tällainen ketju löytyi!
Miehen suvussa kuulemma osa lapsista on oppinut melko myöhään puhumaan ja joidenkin kanssa on käyty puheterapeutillakin. Liekö sitten tämä piirre periytynyt sieltä. Hyvin he ovat kuitenkin myöhemmin eroa kiinni kuroneet, ja kouluiässä ei ole enää ollut puheen kanssa vaikeuksia
Nyt viimeisen kuukauden aikana uusia sanoja on tullut tytölle lisää aiempaa reippaampaan tahtiin. Tyttö tykkää kovasti selata kirjoja ja osoittelee niistä kuvia ja haluaa tietää sanoja, vaikka harvoin niitä itse perässä toistaakaan. On meillä uutta tuo sanojen vaatiminen, joten ollaan iloisia siitä. Itsellä vaan alkaa välillä olla vähän konemainen olo samoja sanoja ja lauseita hokiessa
Meillä 2-v neuvolassa sanottiin, että 2,5-v annetaan lähete puheterapeutille, jos ei siihen mennessä tule kunnon puhetta. Olen kyllä vähän huolissani tilanteesta. Asiaa hankaloittaa myös se, että lähipiirissä esim. kerho- ja puistokavereiden saman ikäiset ja nuoremmatkin lapset tuntuvat kaikki puhuvan enemmän kuin meillä, joten vertaistukea ei juuri ole. Hyvä että tällainen ketju löytyi!
Miehen suvussa kuulemma osa lapsista on oppinut melko myöhään puhumaan ja joidenkin kanssa on käyty puheterapeutillakin. Liekö sitten tämä piirre periytynyt sieltä. Hyvin he ovat kuitenkin myöhemmin eroa kiinni kuroneet, ja kouluiässä ei ole enää ollut puheen kanssa vaikeuksia
Nyt viimeisen kuukauden aikana uusia sanoja on tullut tytölle lisää aiempaa reippaampaan tahtiin. Tyttö tykkää kovasti selata kirjoja ja osoittelee niistä kuvia ja haluaa tietää sanoja, vaikka harvoin niitä itse perässä toistaakaan. On meillä uutta tuo sanojen vaatiminen, joten ollaan iloisia siitä. Itsellä vaan alkaa välillä olla vähän konemainen olo samoja sanoja ja lauseita hokiessa