Muistin juuri miksi olen pitänyt taukoa palstailussa

Luin tuota ketjua sektio vs. alatiesynnytys.
En ymmärrä miksi pitää loukata ihmisten - vaikkakin vieraiden ja netissä - tunteita mielestäni kaikkein herkimmässä ja monelle elämääkin suuremmassa asiassa.

Mitä väliä sillä on onko joku tuttavani ( tai minä itse ) synnyttänyt alakautta vai sektiolla? Pääaasia mielestäni on, että perhe on saanut kenties hyvinkin kauan kaipaamansa lapsen ehkäpä vielä hyvin dramaattistenkin tapahtumien jälkeen; sektioonkaan kun ei koskaan kevyin perustein päädytä.

Niille, jotka eivät taustojani tiedä, voin kertoa että kaksi lapsistamme on syntynyt alakautta ja yksi sektiolla - suunnittelemattomalla sellaisella.

Näissä ketjuissa joissa vängätään tavallaan äitien paremmuudesta synnytystavan perusteella, unohtuu monelta se, että loppujen lopuksi lapsi on se kaikkein tärkein asia; ei äiti tai tai se, miten hän on lapsensa synnyttänyt.
Ainakin minulle on näin. On aina ollut.


Syy siihen palstalta poissaoloon oli jo unohtua; jatkuva vänkääminen asioista ja toisten aliarvioiminen ja alaspainaminen.
Seurailen nyt vähän aikaa tilannetta ja pidän sitten taukoa, jos sille ilmenee tarvetta.

 

Ihan samaa mieltä =)
Siksipä mä en jaksa noihin keskusteluihin osallistuakaan.

 

Äiti on toiselle äidille susi. Sen kyllä huomaa tällä palstalla.

 

Äiti on toiselle äidille susi. Sen kyllä huomaa tällä palstalla.

Niin on. Mutta äkkiä tämän palstan henkeen tottuu. Ja jos tekee pahaa, niin tauko tekee hyvää.

 

totta puhut.

nyt on ollut paljonkin tahallisia provoja ikuisesta riidanaiheuttajasta kotiäidit vastaan hoitoon lapsensa vievät.
pari muutakin kestoaihetta jotka johtaa varmasti rähinöintiin näkyy säännöllisesti

 

todella naurettavaa tuolainen kilpailu paremmuudesta. Mitä, jos kaikki äidit toisten valintojen arvostelun sijaan keskittyisi kannustamaan ja auttamaan äitejä eri jutuissa. (ja hyväksymään sen, että ihmiset on erilaisia)

 

Mä en kanskaan ymmärrä mikä tuossa synnytys asiassa on niin vaikeeta. Eikö se mee niin, että lapsi syntyy, tuli se leikkauksella tai alakautta synnyttämällä. Leikkaus ei ole synnytys, mutta kyllähän lapsi syntyy leikkaamalla. Vai onko tuosta edes kyse, ku en ole viitsinyt avata noita ketjuja?? :ashamed:

 

ihan samaa mieltä olen, ja pysyn edelleen poissa täältä.
On niin hedelmättömät keskustelut ja puheenaiheet, ja juuri sellaista kun kaipaankin niin täältä en löydä.

 

todella naurettavaa tuolainen kilpailu paremmuudesta. Mitä, jos kaikki äidit toisten valintojen arvostelun sijaan keskittyisi kannustamaan ja auttamaan äitejä eri jutuissa. (ja hyväksymään sen, että ihmiset on erilaisia)

Juuri näin!
Kannustaminen kannattaa aina. Jos nuori äiti tarvitsee neuvoja, ne pitäisi jakaa kannustavassa hengessä; auttaa äitiä luottamaan omiin vaistoihinsa, tunteisiinsa ja tekemiseensä. Esikoistaan hoitava äiti on aina epävarma siitä toimiiko oikein.
Äiti on siitä ihmeellinen olento, että hän epäilee aina osaako toimia lapsensa parhaaksi; itsekin vieläkin tunnen välillä suurta epävarmuutta siitä olenko osannut kasvattaa lapsiani oikein. Monta kertaa mietin nyt jälkeenpäin kun lapset ovat jo isoja, että monessa kohtaa olisin voinut toimia eri tavalla.
Äitejä kuitenkin yhdistää yksi asia; nimittäin se, että he toivovat lapsilleen hyvää ja pyrkivät tekemään kaikkensa heidän hyvinvointinsa eteen, omista lähtökohdistaan huolimatta.