Muisteluja taasen (Pieni Juho pääskyni 6.6.2006-6.6.2006)

Lämmin halaus ja voimia tähän päivään. Kauniisti olit kirjoittanut enkelilapsistasi. Niin väärin, niin väärin. :hug:

Ja sinulle itkemistä ihmettelevälle, että kyllä todellakin tuota lukiessa itku pääsi. Ei ole kamalampaa kuin lapsensa haudata. Tekee niin pahaa toisen puolesta, että itku pääsee.

 

Kamalaa, aivan sanattoman järkyttävää olette saaneet kokea...voimia teille valtavasti!!! :hug: :hug:

Itse en varmaan ikinä pääsisi yli siitä vihasta, mitä tuntisin tuollaisen hoitovirheen jälkeen koko henkilökuntaa kohtaan. Aivan sanoinkuvaamatonta.
Siskoni on asunut joskus Oulaisissa ja pelkkää pa*kaa olen kuullut Oulaskankaan synnäristä.

 

[QUOTE="mutsi";23921195]Kamalaa, aivan sanattoman järkyttävää olette saaneet kokea...voimia teille valtavasti!!! :hug: :hug:

Itse en varmaan ikinä pääsisi yli siitä vihasta, mitä tuntisin tuollaisen hoitovirheen jälkeen koko henkilökuntaa kohtaan. Aivan sanoinkuvaamatonta.
Siskoni on asunut joskus Oulaisissa ja pelkkää pa*kaa olen kuullut Oulaskankaan synnäristä.[/QUOTE]
Harmi että olet kuullut pelkkää paskaa. mä olen itse synnyttänyt kuusi lasta kyseisessä paikassa ja olen erittäin tyytyväinen.

 

Osanottoni, kova kohtalo teillä
Aivan käsittämätöntä toimintaa suomalaisessa sairaalassa vaan 5 vuotta sitten. Tekee vihaiseksi. Ja teille sairaalan puolustelijoille: vaikka olisit synnyttänyt 10 lasta onnistuneesti kyseisessä sairaalassa, niin YKSIKIN äiti ja YKSIKIN vauva jolle käy näin ON LIIKAA. Suomessa pitää olla parempi hoidon taso, ihan jokaisessa synnytyksessä!

 

Teidän kauniit lapsenne varmasti käyvät teidän luonanne.
Teitä silittämässä ja paijaamassa toivoen että voisitte heidät nähdä.

Katsoen viisain silmin hellästi äitejään ja isiään ja sisaruksiaan ja tietävät että viisaasti odottamalla jonain päivänä koko perhe tapaa jälleen toisensa.

 

Kovasti otan osaa suruusi ja toivon voimia myös jatkossa.
Itselläni myös kohta 5v. lapsi, jonka synnytyksessä läheltä piti -tilanne. Onneksi ei ehtinyt tulla kuin hapenpuutetta, jonka seurauksia korjaillaan (minkä voidaan) loppuelämä. Tämä läheltä piti -tilanne johtui myös hoitohenkilökunnan mitätöivästä asenteesta ja siitä, että minun uskottiin vain liioittelevan ja kuvittelevan. Itse tiesin myös jonkin olevan pielessä mutta minua ei uskottu vaikka pyysin ja rukoilin. Ja sitten kun hapenpuute oli jo fakta, oli myöhäistä. Onneksi lapsi sentään säilyi hengissä.
Siksi ymmärrän sinua hyvin. Ihailen asennettasi ja sitä että olet kaikesta päätellen pystynyt antamaan anteeksi. Itselläni tulivat vuoden kestäneen helpotuksen ja kiitollisuuden (siitä että lapsi säilyi hengissä) aivan järkyttävät vihantunteet, joista en vieläkään ole päässyt eroon. Epäreiluimmaksi koen sen, että henkilökunta selviää vain huomautuksilla.
Jos minä lastentarhanopettajana aiheuttaisin lapsen kuoleman mitätöimällä vanhempien hätää tai suhtautumalla yliolkaisesti minulle kerrottuihin asioihin, ei lapsen kuolemaa tutkisi työnantajani vaan poliisi. Ja tuomio tulisi, ei muistutus.
Tiedän, etteivät asiat ole vertailukelpoisia mutta silti...
Ap:lle lämpimin halaukseni.

 

Itken ja otan osaa suruusi joka on aivan liikaa. Ei tuollaista saisi sattua! Suuresti voimia sinulle!

 

Voimia teille :hug:

 

Juhon ja hänen pikkusiskonsa muistoa kunnioittaen.

(itken täällä silmät päästäni)

Haluan vielä toivottaa sinulle voimia tähän vaikeaan, raskaaseen päivään. Luin tarinasi eilen ensimmäistä kertaa ja tiedän, etten unohda sitä koskaan. Monet muut täällä ovat muistaneet Juhon tarinan sieltä viiden vuoden takaa.

Sairaalan toiminta on käsittämätöntä. Niin turha kuolema.

Osanottoni.

 

voimia kovasti, itku se tuli minultakin kun tarinasi luin.
elämä on joskus niin epäreilua

 

muistan tuon sinun kohtalosi. ajalta kun se tapahtui. se on kamalaa kun ei äitiä kuunnella,ja sitten käy noin:hug:

 

Olen todella pahoillani menetyksenne johdosta. En voi edes kuvitella tuskasi määrää. Toivon sinulle paljon voimia tähän raskaaseen päivään. Olet Juhon kanssa ajatuksissani.

 

anteeks vaan, toki tapahtunut on surullista mutta ainakin itseäni enemmän surettaa ne vauvat jotka ovat kuolleet kärsien, vanhempiensa takia. Semmoset tapaukset itkettää enemmän. Jospa tällä tapauksella oli joku syy. Muista ettet ole yksin surusi kanssa, voimia!

 

Ei liene kyse siitä kuinka paljon ap:n kohtalo itkettää ja kisa siitä. Hän vain tahtoi jakaa surunsa ja kirjoittaa kokemastaan. Se voi olla hyvin terapeuttista.

 

anteeks vaan, toki tapahtunut on surullista mutta ainakin itseäni enemmän surettaa ne vauvat jotka ovat kuolleet kärsien, vanhempiensa takia. Semmoset tapaukset itkettää enemmän. Jospa tällä tapauksella oli joku syy. Muista ettet ole yksin surusi kanssa, voimia!

Luulenpa, että kukaan tässä ketjussa kirjoittava ei ole paskanvertaa kiinnostunut sinun mielipiteestäsi. Ap:lle osanotto ja iso :hug: ..

 

Voimia oikein paljon!! Itku tuli kun luin tuon,eikä se itkeminen helpota vieläkään ;(

 

Minäkin itken Ei ole oikein mitään sanoja nyt. Voimia ap:lle.

 

Voimia ap:lle tähän päivään ja kaikkiin tuleviin. Itkusta ei meinaa tulla loppua täälläkään. Olen itse menettänyt vauvan rv 22.

 

Kyllä tuli isolle miehellekin kosteat silmät tästä. Huomenna kolmannen lapsen LA.

 

Voi rakas ihminen, olen hirveän pahoillani puolestasi myös. Sanat eivät riitä...
Toivottavasti (omanitsesi vuoksi) voisit käsitellä ja jättää tuon ikävän kokemuksen vähitellen jo taaksesi, ei "omaan arvoonsa" vaan niin, ettei tapahtunut pitäisi sinua niin vereslihalla. Sanon tämän yställisesti ja lempeästi, enkä vähättele yhtään suurta suruanne. Paljon rakkautta perheellenne ja voimia kaikesta huolimatta.

 

:hug: Voimia.

 

Kenenkään ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan. Kamalaa, mua itkettää ihan hirveästi. Otin oman lapseni syliin ja rutistin sitä kuin henkeni hädässä, kun olin lukenut tämän.

 

Itkin niin paljon etten meinannu rauhoittua ollenkaan... ei tällaseen löydy sanoja.

 

[QUOTE="Halikatti";23922382]Voi rakas ihminen, olen hirveän pahoillani puolestasi myös. Sanat eivät riitä...
Toivottavasti (omanitsesi vuoksi) voisit käsitellä ja jättää tuon ikävän kokemuksen vähitellen jo taaksesi, ei "omaan arvoonsa" vaan niin, ettei tapahtunut pitäisi sinua niin vereslihalla. Sanon tämän yställisesti ja lempeästi, enkä vähättele yhtään suurta suruanne. Paljon rakkautta perheellenne ja voimia kaikesta huolimatta.[/QUOTE]

Anteeksi, luin ensin tarinan vain osittain ja minulle jäi enemmän sellainen olo, että asia on ihan vereslihalla vieläkin. Luin sen vielä loppuun ja huomasin, että olet jo päässyt käsittelyssä eteenpäin. Ymmärrän, että vereslihalla olo ajoittuu kesän alkuun. Olet myös minun ajatuksissani pienen poikasi kanssa tänään. <3 <3 <3

 

Voimia!

Itku tuli ja toisaalta raskauden tässä vaiheessa (35+) ei ehkä olisi kannattanut lukea, mutta luinpahan kuitenkin ja myötäelin joka hetkessä.

Itsellä ollut raskauden alusta saakka tunne että kaikki ei ole hyvin. Raskauden aikana onkin ilmennyt monenlaisia ongelmia, mutta tällä hetkellä kaikki on ok, tulevastahan ei koskaan tiedä.