Muistellaanko omia isovanhempiamme...? :o)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rouva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Rouva

Vieras
Mulla on niin ikävä isovanhempiani, joista vaari ja pappa ovat kuolleet ja mummot molemmat pahasti dementoituneita...

Mutta muistan ikuisesti kaikki ihanat, pitkät kuumat kesät mummulla ja vaarilla maalla, missä pääsin lehmipaimeneen (oikeasti olin vain vaarin apuna vähän risulla huitomassa ja ohjaamassa lehmiä laitumelta navettaan lypsylle ja sieltä takaisin yöhakaan laiduntamaan...), pääskysiä ja kärpäsiä oli mustanaan, päniköitä pestiin mummun kanssa ja paistettiin nuotiolla muurinpohjalättyjä... :) Tomaattimökistä syötiin punaisia, makeita tomaatteja, penkistä noukittiin pieniä porkkanoita, jotka huuhdottiin sadevesiastiassa... Kaivon luona kasvoi apiloita ja siellä serkkujen kanssa etsittiin neliapiloita! =)

Millaisia muistoja teillä on? =)
 
Mulla ei ole minkäänlaisia muistoja,ovat kaikki ehtineet ikävä kyllä kuolla ennen kuin olen ollut siinä iässä että jotain muistaisin =( Ikinä en ole mummolassa saanut käydä =(
 
Mietin muuten sellaista, että kun täällä ihmset usein valittavat, kuinka vähän isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan; kuinkahan paljon nämä ihmiset ovat itse aikanaan olleet isovanhempiensa hoidossa? Ts. jos omat vanhemmat eivät ole aikanaan saaneet apua lastenhoidossa omista vanhemmistaan, ovatko ehkä vähemmän halukkaita auttamaan taas omia lapsiaan...?
 
Mie muistan kun mummo heräsi aamuneljältä paistamaan rieskaa.. Pappa lämmitti leivinuunin valmiiksi ja mummo paistoi. Itse nousin klo 7 ja ah, kuinka ihanaa oli syödä lämmintä rieskaa minkä päälle voi suli.

Samoin muistan monet lämpimät, pitkät kesät mummon ja papan luona. Syreenit ja särkyneet sydämet kukkivat ja istuin kirsikkapuussa ja söin kirsikoita. Pappa istutti miulle oman karviaispensaan ja yhdessä kerättiin marjat. Pappa seisoskeli monesti autotallin nurkalla "salaa" tupakalla ja antoi lapsenlapsille aina sisuja.

On kova ikävä heitä!
 
Mulla kaikki isovanhemmat vielä elossa. Toisilla alkaa avioliitto säröillä lopullisesti näin vanhoilla päivillä ja taitavat muuttaa erilleen. Heistä mummo läheismpi mutta harvoin nähdään. Jäi työelämästä pois muutama vuosi sitten.
Toisia isovanhempia näen useammin ja välimme on läheiset. Siellä mummolassa oon viettänyt viikkoja lapsena. Mummoni on perinteinen mummo; hyvää ruokaa riittää ja villasukat on vakio joka jouluna. Pappa korjaa ja huoltaa autoja, rakentaa ja perunat kasvaa omassa maassa. Mieheni on myös läheisissä väleissä heidän kanssaan ja yhteinen autoharrastus löytyy.

Omista isoisovanhemmista olen ehtinyt nähdä kaksi ja muistoja on heistäkin. <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mietin muuten sellaista, että kun täällä ihmset usein valittavat, kuinka vähän isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan; kuinkahan paljon nämä ihmiset ovat itse aikanaan olleet isovanhempiensa hoidossa? Ts. jos omat vanhemmat eivät ole aikanaan saaneet apua lastenhoidossa omista vanhemmistaan, ovatko ehkä vähemmän halukkaita auttamaan taas omia lapsiaan...?

No meillä ainakin mie olin 6 kk ikäisestä lähtien säännöllisesti isovanhemmilla hoidossa. Äiti oli 17 v ja isä 21 kun synnyin, ja ainakin ala-asteikäisenä olin säännöllisesti kaikki viikonloput isovanhemmilla. Kuulemma muutenkin ihan vauvasta jo.

Sen sijaan omat vanhempani eivät ole kertaakaan tarjoutuneet hoitamaan lapsia, ovat kyllä ottaneet luokseen jos olen pyytänyt. Ei ole kauheasti tullut pyydettyä.
 
Meidän mumma on edelleen elossa ja suhteellisen hyvissä voimissa, ja kyllä olen ollut niin iloinen kun olen saanut viettää hänen kanssaan aikaa mökillä taas kerran ihan kuin lapsenakin :D Mumma hoiti minua kun äiti oli töissä ja on edelleen elämäni tärkeimpiä ihmisiä. On ollut myös ihanaa katsella kun mumma jaksaa leikittää vielä omaakin lastani vaikka on jo niin vanha.
Väkisinkin käy mielessä se kamala asia että jonain päivänä häntä ei enää ole :'( Mutta yritän nauttia näistä viimeisistä hyvistä kesistä hänen kanssaan :)
Meidän mumma on aito e-pohjanmaalainen ja omaa aivan tajuttoman huumorintajun, edelleenkin saamme kuulla häneltä yli hauskoja juttuja ja sanontoja :D
 
Silloin, kun kaikki mummoni lapsenlapset olivat jo aikuisiän kynnyksellä, eikä kellään vielä ollut lapsia, mummoni repäisi tyypilliseen tapaansa:

Jouluaattona otettiin perinteistä koko porukan ryhmäkuvaa ja setäni kameran takana yritti saada porukkaa hymyilemään kuvaa varten. Kun perinteinen "muikku" ei tehnyt tehtäväänsä, kiekaisi mummoni yhtäkkiä: "PILLU!"... Johan tuli ratkiriemukas kuva! =)
 
Pappani on vielä elossa. Hänen puolisonsa, rakas mummini kuoli maaliskuussa. Olimme lapsena usein siskoni kanssa mummin luona hoidossa. Mummi antoi meidän olla yöpuvuissa vaikka koko päivän, jos halusimme. Saimme myös leikkiä mummin vanhoilla vaatteilla hienoa rouvaa. Leivoimme yhdessä pullaa mummin kanssa. Hän olikin kova leipomaan ja laittamaan ruokaa. Kaikkeen laitettiin paljon voita ja kermaa. Lapsille annettiin punaista maitoa ja kermaviiliä. Mummi kertoi meille usein tapahtumia lapsuudestaan. Viime kesänä sain häneltä paljon perennoja puutarhaani ja tänä kesänä olen haikeana katsellut niiden kasvua omassa puutarhassani. Ajattelen, että pala mummin elämästä jatkuu nyt myös pihallamme.

Toiset isovanhemmat kuolivat, kun olin lapsi. Heistä on vähemmän yhteisiä muistoja.
 
Miulla on onni, että elossa on edelleen 3 isovanhempaa: ukki ja mummo isän puolelta sekä pappa äidin puolelta. Paljon vietin aikaa ukin ja mummon luona maalla sekä sit vastaavasti pikkukylän tyttönä myös äidin puolen papan ja mamman luona kaupungissa :) Maidonvientireissut ukin kanssa, jäätelönostoretket kauppa-autolle mummon kanssa, perunannostossa pottulaatikossa nukkuminen, "sinikka"-retket (paikallisbussi) mamman kanssa, papan ja mamman kanssa ajelut pitkin heidän synnyinseutujaan.... Onhan noita hyviä muistoja ja PALJON!!!
 
on vielä isoiso mummo elossa ja tytöllä siis isoiso mummo

Lämpimiä muistoja on varsinkin siitä kun isomummo vei mua pienenä hoitoon. Muistan miten istuin rattaissa ja mummo osti mulle pillimehua :)
 
Ihania muistoja, yksi mummu on vielä elossa. Huonossa kunnossa kylläkin.
Olin oikea ukintyttö, nukuin aina sohvalla ukin kainalossa päiväunet. Ukki otti minut aina joka paikkaan mukaan, ja aina mummolla ja ukilla oli aikaa meille lastenlapsille :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Liila:
Pappani on vielä elossa. Hänen puolisonsa, rakas mummini kuoli maaliskuussa. Olimme lapsena usein siskoni kanssa mummin luona hoidossa. Mummi antoi meidän olla yöpuvuissa vaikka koko päivän, jos halusimme. Saimme myös leikkiä mummin vanhoilla vaatteilla hienoa rouvaa. Leivoimme yhdessä pullaa mummin kanssa. Hän olikin kova leipomaan ja laittamaan ruokaa. Kaikkeen laitettiin paljon voita ja kermaa. Lapsille annettiin punaista maitoa ja kermaviiliä. Mummi kertoi meille usein tapahtumia lapsuudestaan. Viime kesänä sain häneltä paljon perennoja puutarhaani ja tänä kesänä olen haikeana katsellut niiden kasvua omassa puutarhassani. Ajattelen, että pala mummin elämästä jatkuu nyt myös pihallamme.

Toiset isovanhemmat kuolivat, kun olin lapsi. Heistä on vähemmän yhteisiä muistoja.

Ihana muistelo!

Mekin muuten leikittiin hieno Rouvaa mummun vanhoilla vaatteilla, ne vaatteet on edelleen tallessa, peräisin 40 ja 50 luvulta... kompuroitiin mummun ihanilla korkkareilla, joilla hän itse ei ollut kävellyt enää pitkiin aikoihin... =)
 
Mummoni oli maatalon emäntä. Meitä serkuksia juoksi aina pihalla ja mummu teki donitseja ja kaakaoo. Oltiin paljon mummolassa kesäisin. Nyt mummoni on jo iäkkäämpi, kyläillessään tuo kasat tuliaisia, ihmetyttää minkälaista eläkettä se oikein saa! toisaalta eihän sitä maallista mammonaa hautaan saa mukaan, ja omat lapsensa ovat hyvinkoulutettuja ja toimeentulevia. Meitä lapsenlapsia paapoo ja lahjoo, ja tarpeeseen monilla meistä tuleekin kun elämä siinä vaiheessa että pienet lapset ja suuret menot.
Oma äiti ei ole samanlainen mummo lapsilleni, mut miten oliskaan, kun on työssäkäyvän ihmisen kiireet. Kiitollinen olen että koululaisten lomaaikoina hoitanut lapsiani, itse kun olen usein töissä esim joulut ja muut pyhät.
 
Voi, mitä antaisinkaan, jos minun mummini olisi elossa!

Siis niin kauan kuin vain jaksan muistaa, olen ollut kaikki kesät mummilassa. Ja voi sitä aikaa... Aamulla heräsin aina kahvin tuoksuun, mummihan sitä mulle salassa äidiltäni maistatti - kunnon pannukahvia maidon kera... Kaurapuurokin maistui jumalaiselta, sillä olihan se mummin tekemää. Mummin itsensä tekemät pitsiverhot keittiön ikkunassa, vapaus tulla ja mennä, kunhan vain pidin huolen, että ruokapöytään tulin ajallani.

Ja tekemistä oli. Pikku työtehtäviä, jotka eivät tuntuneet töiltä ollenkaan. Veden hakeminen kaivolta, kasvimaan kitkeminen, mansikka tilanteen tarkistaminen, matojen kaivaminen kalastusta varten, kyläkaupassa käyminen... Mummihan se opetti minut syömään sieniruokia, virkkaamaan, pesemään pyykkiä pulsaattorilla, paikkaamaan pyörän renkaan....

Mutta ihaninta kaikista oli se hänen aito, lämmin ja niin suuri rakkauden tunne. Mä tunsin olevani hänelle tärkeä juuri sellaisena kuin olin; pienen pirpanan räpättäjänä, kyselykoneena ja harmienkin tuottajana - isompana ja mukamas aikuisena tuittupäisenä milloin minkäkin vakaumuksen toitottajana, murkkuna. Hän rakasti minua. Ehdoitta. Ja minä häntä. Niin paljon. On ikävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pauna:
Miulla on onni, että elossa on edelleen 3 isovanhempaa: ukki ja mummo isän puolelta sekä pappa äidin puolelta. Paljon vietin aikaa ukin ja mummon luona maalla sekä sit vastaavasti pikkukylän tyttönä myös äidin puolen papan ja mamman luona kaupungissa :) Maidonvientireissut ukin kanssa, jäätelönostoretket kauppa-autolle mummon kanssa, perunannostossa pottulaatikossa nukkuminen, "sinikka"-retket (paikallisbussi) mamman kanssa, papan ja mamman kanssa ajelut pitkin heidän synnyinseutujaan.... Onhan noita hyviä muistoja ja PALJON!!!

Hih, olin jo unohtanut KAUPPA-AUTOT! Vaari istui keinu-tuolissa ja kyttäsi ikkunasta, milloin kauppa-auto tuli naapuriin; sitten juostiin korit viuhuen mummun kanssa kauppa-autolle... oli se jännää!!_)
 
Käärin papalle sätkiä sätkäkoneella. Hänellä myös käsi "käkisi", kun odottamattomia vieraita oli tulossa.
Mummulla oli pakonomainen tarve "pätkäistä" kaikki vaatekappaleet lyhyemmiksi.
- nämä isovanhemmat hoitivat minua paljon, kun olin pieni

Toinen isoisäni oli jyrkkä mielipiteissään, ja suuttui herkästi vastaväitteistä :xmas: Hän kirjoitti paljon, juttuja julkaistiin lehdissäkin. Hän myös luki paljon, lempikirja oli Kiven Seitsemän veljestä.

Hänen vaimonsa, oma isoäitini, on vielä elossa :heart:
 
Isoisääni en tunne, mummu ei koskaan kertonut kuka se on. Mummu oli ihana, sellainen ihminen joka on oikeasti hyvä. Liiankin hyvä. Mummusta muistan tavattoman lempeyden ja ne marjareissut jolla piti sanko saada aina täyteen. Onhan muutakin,mutta nyt tuli mieleen nää.
 
Me lapset oltiin aina kesäsin maalla mummon luona päivästä kun koulu loppui, päivään kun koulu alkoi. Siskojen kans kinasteltiin paljon ja rakastettiin paljon. Oltiin saaressa saimaalla.

Muistoja?

Intiaanileikit! Kuka suostu olee hopeanuoli, kuka pekka? Kun kaikki halus olla kuunsäde?

Kanat! Lämpimät kananmunat suoraan pesästä.

Aitta! Me nukuttiin aina aitassa. Mikä tunne kun sen kylmän pedin saa lämpimäksi. Ilma on raikas hengittää. Itse sykeröllä lämpimän täkin alla. Aamulla joskus alkukesästä tuli niin kylmä, ja piti juosta tupaan paljain jaloin lämmittelemään kasteisen maan poikki.

Marjat! Ihanan makusta mansikka/mustikkamaitoa tuoreista marjoista.

Tässä kaikessa mukana mummo. Pappa oli silloin jo kuollut. En voi muuta sanoa kun se vapaus, mutta kuitenkin turvallinen olo.

Joskus se mummo meihin toki hermostuikin. Juoksi siskonkin perässä risu kädessä huutaen "haista sie huiluus"... En muista miksi, mutta ihan turhasta ei hermostunut. Ja, joo tiedän lasta ei saa kurittaa, mutta silloin oli eri ajat. Ja sitäpaitsi me oltiin nopeita....
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä