Muistaako teillä isovanhemmat lapsenlapsiaan jouluna, synttäreitä jne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Onko se teistä ok, jos ei muisteta mitenkään tai miten lapset suhtautuvat?

Meillä tilanne niin, että toiset isovanhemmat muistavat jouluna ja synttäreinä. Toiset taas, no, miten milloinkin. Viime jouluna ei tullut mitään, vain viime hetken ilmoitus aatonaattona, että nyt ei muisteta, kun on ollut kaikenlaista menoa (lomareissuja, huonekaluja jne).
Nyt sitten lapsella synttärit, ei edes korttia lähetetty. Lapsi ei kommentoinut mitään, mutta yksi sisaruksista huomasi asian ja sanoi, ettei sitten vissiin hänkään saa mitään. Olisi toivonut edes 10e, kun säästää haluamaansa lahjaan.

Minua jotenkin ärsyttää, ei kai ole liikaa vaadittu edes pieni muistaminen, että hei, olet meille tärkeä.
Isovanhemmilta ei ole koskaan pyydetty edes lastenhoitoapua, itse on aina hoidettu.

Eikä kyse ole siis mistään usean kympin edestä rahaa tai lahjaa, korttikin olisi jo kova sana. Ja kyse ei myöskään ole isovanhemmista, joilla olisi tiukkaa. Ei enempää saa toisetakaan isovanhemmat, itseasiassa vähemmän, mutta heille on lapsenlapset aina olleet tärkeitä ja heidän tasapuolinen muistaminen.
Ja kysyvät aina, mitä tarvitaan/halutaan, eivät ostele summanmutikassa.

Mites teillä muilla?
 
Meillä kyllä molemmat isovanhemmat muistaa, mutat me myös vietämme joulun heidän kanssaan ja heidät on aina kutsuttu viettämään syntymäpäiviä, johon eivät tietenkään tule ilman lahjaa. Eivätkö isovanhemmat sitten tulleet syntymäpäiville?
 
Isovanhemmat ovat läheisiä lapsille ja muistavat juhla- ja merkkipäivinä.
Ja itseasiassa välillä muulloinkin.

Jos nyt lopettaisivat niin oltais kyllä aika ymmällämme.
Lapset varmastikin surisivat eivätkä ymmärtäisi mitä tapahtui.
Lapset 9v ja 6v.
 
Äitini muistaa jos ja kun muistaa. Joulun muistaa paremmin mutta synttäreitä ei aina vaan kukaan voi muistaa kun on 10 lapsenlasta. Isääni emme pidä yhteyttä.

Miehen isä on kuollut ja äitinsä elää ikuista 50-lukua.

Ja elämä on sellaista ja kun isovanhemmat ovat etäisiä ja kaukana tai heitä ei ole niin siinä ei sitten ole kenellekään mitään outoa.
 
Mun vanhemmat ja miehen äiti muistavat aina. Nimipäiviäkin tulevat juhlimaan. Miehen isä ei muista, koska ei olla hänen kanssaa missään tekemisissä. Lapset eivät tosin edes oikeestaan tiedä miehen isän olemassaolosta. Esikoinen on ainoa hänet nähnyt ja oli silloin vauva.
 
Isäni on itsekäs ihminen, joten en edes odota mitän muistamisia lapsille, ei ole muistanut minuakaan lapsena tai aikuisena, niin miten muistaisi lapsenlapsiaan? Äitinikään ei aina muista.
Miehen vanhemmat lähettävät joulukortit.

Jep. Olisi kiva jos olisi välittäviä isovanhempia, mutta niin kai se menee, pois silmistä, pois mielestä.
 
Isovanhemmat molemmilta puolin muistavat kaikkia lapsiamme. Omille vanhemmilleni lapsemme ovat ainoat lapsenlapset, joten hyvin runsaskätisesti tykkäävät satsata lapsiin, viettävät mielellään aikaa heidän kanssaan jne. Miehen puolelta isovanhemmat asuvat hieman kauempana, joten tavataan harvemmin. Myös näitä pikkuisia on suvussa paljon, mutta kuitenkin jokaista muistavat suht tasapuolisesti. Ei valittamista.
 
Eivät olleet synttäreillä, ei edes kutsuttu, kun ovat suoraan sanoneet, ettei juhlat kiinnosta. Käyvät muutenkin harvoin.
Viime vuonna muistivat osaa lapsista, kaksi ei saanut mitään.
 
Isäni on itsekäs ihminen, joten en edes odota mitän muistamisia lapsille, ei ole muistanut minuakaan lapsena tai aikuisena, niin miten muistaisi lapsenlapsiaan? Äitinikään ei aina muista.
Miehen vanhemmat lähettävät joulukortit.

Jep. Olisi kiva jos olisi välittäviä isovanhempia, mutta niin kai se menee, pois silmistä, pois mielestä.

Joku kysyi eivätkö tule syntymäpäiville. Ehkä tarkoitti aloittajaan kysymyksellään. Vastaan minäkin.

Eivät. Isälläni on kiireitä (eläkeläinen), äitini työssäkäyvä ja asuu kaukana.
 
muistavat liikaakin, kielloista huokimatta lahjoja ostetaan aivan liikaa. mutta onneksi vain tarpeellista vaatteita ym. harvemmin leluja. ja niissäkin laadukasta tai just ulos jotain akkutraktoria ym.
 
Mun miehen puolelta yksikään lapsista ei ole saanut edes ristiäispäivänä korttia, saati lahjaa. Ei joululahjoja, ei synttärilahjoja, ei mitn. Aiemmin joskus pyydettäessä ottivat hoitoon joten ajattelin että ok, antavat sentään aikaansa lahjojen sijasta mutta viimeiseen vuoteen ei ole juuri sitä aikaakaan herunut. Tosin poika sai synttärilahjaksi (täytti 5) ensimmäisen kerran sellaisen pienen viiden euron legopakkauksen.
Kyllä kieltämättä vähän kummalliselta tuntuu kun omalta puolelta isovanhemmilta, mummeilta ja kummeilta tulee joulahjoja ja synttärilahjoja ja välillä jotain pikku muistiaisia muuten vaan. Mutta jos ei halua antaa niin ei halua antaa..
 
Muistavat. Lapset ovat tosin niin pieniä, etteivät osasisi reagoida muistamattomuuteen. Yksi kummeista ei ole koskaan muistanut edes ristiäisissä. Se ei muksuja haittaa, eivät sitä tiedosta.
 
Miehen vanhemmat muistavat "merkkipäivinä". Eli joulu ja synttäripäivä muksua ja nimpparina tulee kortti. Vielä on lahjat olleet muksulle rahaa, ollaan sit ostettu jotain tarvikkeita tai muuta tarpeellista. Ollaan niiden nimissä aina laitettu joku pieni pakettikin muksulle. Vauva-aikana oli ihana, kun anoppi kunnolla kuunteli mistä olis tarve ja osteli esim kahville tullessaan vaippoja tai isomman koon vaatteita tai vaik hyönteisverkon vaunuihin.
Ai, ja meitä vanhempia muistetaan äitienpäivänä mua ja miestä sit isänpäivänä, heidän toimestaan.

Mun vanhemmat muistaa myös, mutta tapa on vähän toinen. Jouluksi tulis joku 20 pakettia, täynnä jotain kinder-yllätys sälää tai leluja ja vaatteita, jotka sopivat reilusti isommille lapsille. Vaikka siis ovat muksua enemmän hoitaneet ja kyllä soitellaan ja tietävät muksun iän ja koon. Mutta kun ei oikeasti kiinnosta niin ei.
Vaikea selittää, ja tiedän, että kuulostan kiittämättömälle, mutta lahjoja annetaan sen takia, että pääsevät pätemään, että "toiset isovanhemmat eivät laittaneet kuin yhden paketin, mutta meiltäpä tulikin niin monta!"
 

Yhteistyössä