muista alkoholisteja paikalla?

[Professional Griefer]

No en tiedä onko mulla "oikeutta" osallistua tähän keskusteluun, kun oon lopettanu ihan hyvin juomisen. Olen jostain 13-vuotiaasta asti ollut sellanen perus kapinateiniryyppääjä, lukiossa ja 16-19 vuotiaana taas ns. viikonloppualkoholisti. Mutta sitten jotain tapahtui ja oikeastaan koko vuosi 2012 meni hiprakassa tai humalassa. Se vaan lähti lapasesta ja meni ihan sairaaksi henkisesti ja fyysisesti loppua kohden. Sain apua ja lähti senkin jälkeen lapasesta, mutta alkoi tasottumaan kun sairastuin pahasti loppuvuodesta. Nyt tämän vuoden ajan en oo juonut arkisin yhtään ja viikonloppuisinkin 1-3 annosta. Yksi baari-ilta oli vähän railakkaampi.

Se nousuhumalan tunne vaan oli jostain syystä niin ylitsepääsemättömän hieno, että seuraavan päivän mahdollinen fyysinen huono oli ja se saatanallinen henkinen morkkis ja pahoinvointi jäi sen alle. Nyt en enää kykene ymmärtämään, miksi.

Mä oon kylläkin kehittänyt tuon alkoholiongelman tilalle kyllä ny ihan muut addiktiot, jotka ei oo yhtään sen parempia. Mutta luottokortti katkastu ja aika ravintoterapeutille varattu ja aion pitää asian hanskassa.

Join muuten tänään yhden siiderin, mutta siitä iski vaan väsymys, joten se jäi sihen vaikka kaapissa olis vielä kolme lisää ja miehen ostamaa viiniäkin. Blah.

 

[Professional Griefer]

Niin ja laskin tiliotteesta Alkokäynnit ja karkeasti baarireissut rahana, ja viimevuonna meni about 4000e viinaan. Ei mitään vitun järkeä.

 

["inkamaaria"]

Niin ja laskin tiliotteesta Alkokäynnit ja karkeasti baarireissut rahana, ja viimevuonna meni about 4000e viinaan. Ei mitään vitun järkeä.

Mä kans olen juonut 13 vuotiaasta asti. Mulla tili miinuksella juomisen ja pelaamisen takia.

 

[joku_vaan]

[QUOTE="inkamaaria";28017979]Olen alkoholisti. Taas olen juonut vaikka piti olla selvänä. Paljon on pelissä, mutta mikään ei voita kuningas alkoholia. Muita samoin tuntevia naisia paikalla?[/QUOTE]

Hep!

 

[Jos haluat]

Hep!

Päihdelinkin keskustelupalstalta löytyy vertaistukea varmaankin!

 

["vierailija"]

Minä olen alkoholisti, joka ei juuri koskaan ole kännissä. En pidä kännistä, mutta kestän 60 kiloiseksi naiseksi liikaa alkoholia. Ja siksi vielä juon sitä. Alkuvuodesta oli selvä jakso, mutta etenkin henkinen riippuvuus on älyttömän kova. Lapseni asuu vuorotellen isänsä ja minun luona.

 

[Professional Griefer]

[QUOTE="vierailija";28018848]Minä olen alkoholisti, joka ei juuri koskaan ole kännissä. En pidä kännistä, mutta kestän 60 kiloiseksi naiseksi liikaa alkoholia. Ja siksi vielä juon sitä. Alkuvuodesta oli selvä jakso, mutta etenkin henkinen riippuvuus on älyttömän kova. Lapseni asuu vuorotellen isänsä ja minun luona.[/QUOTE]

Mutta kuitenkin ns. nousuissa/hiprakassa? Vai miksi muuten juot?

 

[Professional Griefer]

[QUOTE="inkamaaria";28018809]Mä kans olen juonut 13 vuotiaasta asti. Mulla tili miinuksella juomisen ja pelaamisen takia.[/QUOTE]

Mulla ei onneksi ole ikinä ollut rahahuolia. Kyllä vaan harmittaa kun ajattelee, mitä tuollakin 4000eurolla olisi tehnhyt. Vaikka lyhentänyt asuntolainaa tai reissannut 4 ulkomaanmatkaa about.. Ja paljonkohan tuohon litkuun on mennyt vuosien saatossa. Asuntoni ois varmaan jo velaton, jos olisin edes 80% ryypätyistä rahoista säästänyt.

 

["vierailija"]

Mutta kuitenkin ns. nousuissa/hiprakassa? Vai miksi muuten juot?

Alunperin aloin juomaan, että rentoutuisin ennen nukkumaanmenoa. Joskus olen juonut,
jotta saisin voimia jaksaa elämääni. En ole käyny baareissa juuri ollenkaan lapseni syntymän
jälkeen ja hän on nyt 6. En mä tiedä tuleeko mulle hiprakkaa, se rentous vaan hetkeksi.

Toki alkoholi ei ole enää mikään ystäväni, vaan pahantahtoinen peikko

Olen käynyt päihdetyöntekijän juttusilla jo yli 2 vuotta.

 

["..."]

AA auttaa, oikeasti, kun vain haluaa ottaa avun vastaan. Suosittelen!

Mä en ole alkoholisti, olen alkoholistien lapsi. Toinen haki ja sai apua AA:sta yli 30 vuotta sitten, toinen juo yhä...kun ei myönnä olevansa alkoholisti.

 

["vieras"]

joka ottas? ei nää minä olen sitä etä etn koske alkomahoolin!

 

[Professional Griefer]

[QUOTE="...";28018946]AA auttaa, oikeasti, kun vain haluaa ottaa avun vastaan. Suosittelen!
[/QUOTE]

Tää on ajatus, jonka sain parilta läheiseltäni sekä palstalta: AA-kerhoon kokoontuu vertaistukea hakevia tsemppareita TAI potentiaalisia ryyppykavereita, joiden seura vaan muistuttaa omista reissuistaan ja mahdollisesti ajaa haikailemaan reissuja. En tiennyt kumpaan on uskominen (koska aiemmin esim. syömishäiriötukiryhmä kääntyi paranemisajatusta vastaan ja aloimme kaikki laihduttamaan entistä' hurjemmin...) ja en siksi osallistunut enkä aio osallistua yhteenkään AA-miittinkiin. Mutta varmasti se suurimmalle osalle toimii.

Itse päätin ottaa avun vastaan ihan ammattilaisilta ja sellaisilta läheisiltä, jotka eivät itse ole samassa tilanteessa.

 

["tiipii"]

Tää on ajatus, jonka sain parilta läheiseltäni sekä palstalta: AA-kerhoon kokoontuu vertaistukea hakevia tsemppareita TAI potentiaalisia ryyppykavereita, joiden seura vaan muistuttaa omista reissuistaan ja mahdollisesti ajaa haikailemaan reissuja. En tiennyt kumpaan on uskominen (koska aiemmin esim. syömishäiriötukiryhmä kääntyi paranemisajatusta vastaan ja aloimme kaikki laihduttamaan entistä' hurjemmin...) ja en siksi osallistunut enkä aio osallistua yhteenkään AA-miittinkiin. Mutta varmasti se suurimmalle osalle toimii.

Itse päätin ottaa avun vastaan ihan ammattilaisilta ja sellaisilta läheisiltä, jotka eivät itse ole samassa tilanteessa.

Mielenkiintoinen? ketju, mutta tähän on pakko kommentoida; ystävälläni on vaikea syömishäiriö ja joutui/pääsi päiväosastolle ns.vertaistensa pariin.. Siellä hälle "kaverit" neuvoivat, miten helposti saa painoa alas laksatiiveilla ja niihin jäi sitten koukkuun! Tuli paha mieli itellenikin siitä, kun apua tarjotaan ja sitten siellä tapahtuukin juurikin päinvastaista, ja homma menee vain huonommaksi.

 

["vierailija"]

Minä olen sama joka tuolla ylempänä kerroin omasta alko-ongelmastani.

Mielenkiintoinen pointti tosiaan tuo vertaisryhmiin meneminen. Minäkään en ole halunnut AA: han vaan mielenterveystoimiston puolelta saan yksityiskeskusteluja hoitajien kanssa. Olen myös siitä erikoinen alkoholisti, että en halua viettää vapaata perjantai-iltaani juovien ihmisten kanssa vaan juon mieluummin "nätisti" yksin kotona. Nätisti juomista se toki ei ole, kun riippuvuus.

Mulla itellä on ihmeen tavallinen suhde ruokaan alko-ongelmasta huolimatta. Syön aivan surutta sipsiä tänäänkin. Tuntuu hurjalta, että syöminenkin voi olla niin iso ongelma. Aina vaan yleensä moititaan alkoholisteja. Toisaalta taas syödä olisi pakko jos meinaa jaksaa, mutta alkoholin juominen ei tosiaan ole pakollista.

 

[Professional Griefer]

[QUOTE="tiipii";28019134]Mielenkiintoinen? ketju, mutta tähän on pakko kommentoida; ystävälläni on vaikea syömishäiriö ja joutui/pääsi päiväosastolle ns.vertaistensa pariin.. Siellä hälle "kaverit" neuvoivat, miten helposti saa painoa alas laksatiiveilla ja niihin jäi sitten koukkuun! Tuli paha mieli itellenikin siitä, kun apua tarjotaan ja sitten siellä tapahtuukin juurikin päinvastaista, ja homma menee vain huonommaksi.[/QUOTE]

Nii-in.. kun yleensä hoitoon ei mennä omasta tahdostaan. Syömishäiriöosastolla ei tasan ole yksikään tyttö omasta tahdostaan ja jos on, joku saa sen pienen sairaan mielen käännytettyä entistä pahemmaksi.

Alkoholismi sinänsä on ns. aikuisten sairaus ja sille ensimmäinen askel ei ole pakkohoito, kuten anorektikoille, eli niitä ei voi ihan täysin verrata. Mutta omien kierojen syömishäiriöhoitokokemusten vuoksi suhtaudun myös varauksella alkoholisminhoitoon. Tai siis lähinnä siihen "vertaistukeen".

 

["vierailija"]

[QUOTE="tiipii";28019134]Mielenkiintoinen? ketju, mutta tähän on pakko kommentoida; ystävälläni on vaikea syömishäiriö ja joutui/pääsi päiväosastolle ns.vertaistensa pariin.. Siellä hälle "kaverit" neuvoivat, miten helposti saa painoa alas laksatiiveilla ja niihin jäi sitten koukkuun! Tuli paha mieli itellenikin siitä, kun apua tarjotaan ja sitten siellä tapahtuukin juurikin päinvastaista, ja homma menee vain huonommaksi.[/QUOTE]

Mut eihän osastolta pääse pois jos paino laskee..? Oon ollu ite psyk. osastolla muista kun
syömisestä johtuvista syistä. Säälittävän näköisiä nuoria naisia siellä oli koittamassa
nostaa painoa, jotta pääsisivät suljetulta osastolta avo-osastolle. Parikymppisiä naisia
ja hädin tuskin 10-vuotiaan tytön kokoisia.

Anteeks, keskustelun alkup. aiheesta poikkeaminen.

 

["vieras"]

meen alkoholihoimaan käykö!

 

[Professional Griefer]

[QUOTE="vierailija";28019159]Minä olen sama joka tuolla ylempänä kerroin omasta alko-ongelmastani.

Mielenkiintoinen pointti tosiaan tuo vertaisryhmiin meneminen. Minäkään en ole halunnut AA: han vaan mielenterveystoimiston puolelta saan yksityiskeskusteluja hoitajien kanssa. Olen myös siitä erikoinen alkoholisti, että en halua viettää vapaata perjantai-iltaani juovien ihmisten kanssa vaan juon mieluummin "nätisti" yksin kotona. Nätisti juomista se toki ei ole, kun riippuvuus.
[/QUOTE]

Minäkin join mieluiten yksin kotona, ja vielä niin että mies oli opiskelupaikkakunnallaan. Häpesin sitä niin paljon. Kuuntelin musiikkia, hengailin netissä, katsoin eskapistisia ohjelmia (esim. Sinkkuelämää, Täykkärit) ja toivoin vaan olevani samanlainen kuin sarjassa olevat ihmiset.

Nyt mä taas ajattelen niin, että juon mielummin seurassa muutaman. Tulee myös kontrolloitua sitä ottamistaan paremmin, kun on muita ihmisiä joihin verrata, ja kun pitää olla sosiaalinen niin pyrkii pysymään jossain ruodussa. Myös tietty turhien kalorien kannalta ajattelen tuota, joka ei kyllä oo erityisen hyvä juttu sekään...

 

["vierailija"]

Muuten usein käy niin, että syömishäiriöstä tai alko-ongelmasta ei pysty puhumaan kuin muutamalle ihmiselle. Sitä alkaa tietyllä tapaa peitellä ongelmaa, jos ei halua puhua siitä. Syntyy lisää yksinäisyyttä..

Mä itse myönnän ongelmani kaikille tutuilleni, mutta en mielellään puhu ainakaan lapsen kuullen asioista. Mun miesystävä on alkoholisti myös ja siksi nytkin olen yksin kotona koska hän ryyppää ukkojen kanssa.

Onneksi lapsi on paljon luonani, joten huomenna on pirteämpi päivä lapsen kanssa toivottavasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="vierailija";28019240]Muuten usein käy niin, että syömishäiriöstä tai alko-ongelmasta ei pysty puhumaan kuin muutamalle ihmiselle. Sitä alkaa tietyllä tapaa peitellä ongelmaa, jos ei halua puhua siitä. Syntyy lisää yksinäisyyttä..

Mä itse myönnän ongelmani kaikille tutuilleni, mutta en mielellään puhu ainakaan lapsen kuullen asioista. Mun miesystävä on alkoholisti myös ja siksi nytkin olen yksin kotona koska hän ryyppää ukkojen kanssa.

Onneksi lapsi on paljon luonani, joten huomenna on pirteämpi päivä lapsen kanssa toivottavasti.[/QUOTE]

miks?

 

["vieras"]

Onpa yllätys, ettei nimimerkki "triplaisä" ole täällä. eeeei ole ongelmaa ei...

 

[tiipii jatkaa]

[QUOTE="vierailija";28019172]Mut eihän osastolta pääse pois jos paino laskee..? Oon ollu ite psyk. osastolla muista kun
syömisestä johtuvista syistä. Säälittävän näköisiä nuoria naisia siellä oli koittamassa
nostaa painoa, jotta pääsisivät suljetulta osastolta avo-osastolle. Parikymppisiä naisia
ja hädin tuskin 10-vuotiaan tytön kokoisia.

Anteeks, keskustelun alkup. aiheesta poikkeaminen.[/QUOTE]

Mä kerroin henkilöstä, joka on jo 40 täyttänyt äiti-ihminen ja oli siis semmosella päiväosastolla..

 

[Professional Griefer]

Universumille kiitos internetistä, ei mun läheiset kestäisi tätä jatkuvaa purkausta ongelmistani. Kun puolet suoltaa internettiin ja sitten oikeasti vaikeina hetkinä tukeutuu läheisiin, niin kaikki jaksavat tukea ja kuunnella, vaikkei itse olisikaan kokeneet samaa.

Mulla on paljon tuttuja, paljon kavereita ja muutama hyvä ystävä, mutta vaikka kuinka luottaisin ja oltaisiin hyvää pataa niin ihan 3-4 vain tietää mun tilanteesta. En vaan pysty hajoittamaan sitä mielikuvaa, mikä heillä on musta. Sellaista vahvaa, hyvinpärjäävää ja ihanteellista kuvaa. Ja ei sillä, että haluaisin näyttää vitun hyvältä muiden silmissä, vaan lähinnä se, etten kestä jos joku on musta huolissaan. En siedä häsäämistä, tenttaamista jne. Mua on holhottu jo ihan tarpeeksi lastenkotiaikoina, haluan olla mahdollisimman itsenäinen nyt. Mutta täysin ulkopuolisen apu on helppo ottaa vastaan, koska se on hoitosuhde, se on mulle purkautumista ja sille palkkaa. Ei mitään henkilökohtaista.

 

["vierailija"]

Onkos tänään alkoholisteja paikalla ?

Tuo edellinen kirjoitus osaltaan kertoo sen, miksi joku ajautuu käyttämään alkoholia kaverinaan. Tavallaan ei halua huolestuttaa läheisiään tai ei jaksa puhua ongelmistaan. Helpompi turruttaa itseään alkolla.

 

["mie"]

Ihan vastaten otsikkon:

Hep! Täälä yksi!