Muille Tulistuville Äideille

[ap]

tosiaan, eihän minulla ole ikinä (iltaisinkaan) omaa aikaa, en ole edes huomannut...

ja luuletko nimettä että pöydästä poistaminen kesken ruokailun ruokaa heitettäessä voisi tepsiä niinikin pienellä kuin 1,5 vuotiaalla?

 

[Tulisielu]

tosiaan, eihän minulla ole ikinä (iltaisinkaan) omaa aikaa, en ole edes huomannut...

ja luuletko nimettä että pöydästä poistaminen kesken ruokailun ruokaa heitettäessä voisi tepsiä niinikin pienellä kuin 1,5 vuotiaalla?

Sano ensin napakasti, katso lasta silmiin että tietää että oot tosissas. Sitten rauhallisesti jotain tyyliin syöhän nyt kauniisti. Ja jos jatkuu, pois pöydästä. Meidän 1,5 v ei kokeillut montaa kertaa. Usko pois että ton ikänen ymmärtää paljon enemmän mitä luulisi.

 

[ap]

tosiaan, eihän minulla ole ikinä (iltaisinkaan) omaa aikaa, en ole edes huomannut...

ja luuletko nimettä että pöydästä poistaminen kesken ruokailun ruokaa heitettäessä voisi tepsiä niinikin pienellä kuin 1,5 vuotiaalla?

Sano ensin napakasti, katso lasta silmiin että tietää että oot tosissas. Sitten rauhallisesti jotain tyyliin syöhän nyt kauniisti. Ja jos jatkuu, pois pöydästä. Meidän 1,5 v ei kokeillut montaa kertaa. Usko pois että ton ikänen ymmärtää paljon enemmän mitä luulisi.

meillä ei kyllä tuo nätisti ja topakasti sanominen auta, lapsi nauraa vaan ja oikein tuijottaa silmiin, ojentaa kätensä pinnatuolin ohi lattian yläpuolelle ja avaa sormensa, ihan tahallaan :/
...eli voisin kokeilla sitten pöydästä poistamista?

 

[nimettä]

tosiaan, eihän minulla ole ikinä (iltaisinkaan) omaa aikaa, en ole edes huomannut...

ja luuletko nimettä että pöydästä poistaminen kesken ruokailun ruokaa heitettäessä voisi tepsiä niinikin pienellä kuin 1,5 vuotiaalla?

Sano ensin napakasti, katso lasta silmiin että tietää että oot tosissas. Sitten rauhallisesti jotain tyyliin syöhän nyt kauniisti. Ja jos jatkuu, pois pöydästä. Meidän 1,5 v ei kokeillut montaa kertaa. Usko pois että ton ikänen ymmärtää paljon enemmän mitä luulisi.

ei ainakaan mun kokemuksen mukaan 1,5 v vielä oikein ymmärrä. en pöydästä poistaisi. mutta kuten tuo edellinenkin sanoi niin lapselle sanoisin ei saa heittää, tulee sotku ja toistelisin sitä. kyllä sen alkaa lapsen katseesta nähdä kun alkaa ymmärtää että mistä kyse. katsoo äitiin, tekee kiellettyä ja tuijottaa odottavasti että mikä on reaktio.. en osaa muiden lapsista sanoa mutta reilun parin vuoden korvilla on alkanut meillä olla tollasta tietosta kokeilemista. 1,5v huitteilla se on mun mielestä vielä niin pienten touhua että joutuu vaan jankuttamaan.

tosin on hieman aikaa. meidän nuorin on ollut aina niin kiltti ja totellut normaalia pyyntöä että villikkojen kokeilut on ajan takana..

 

[-s-]

oi.. ihan kun mun näppikseltä.. :/

Peesi tälle. Tää on ku meijän arkee. PInna on tosi tiukilla välillä yksinollessa ja muutenkin nyt tuntuu että raskaana ollessa vielä vedetään äärirajoille välillä. Huoh. Jospa tää tästä helpottaa. Et oo ainoo ja ihana kun itsekin tietää että muitakin on. Sitä vaan aina kuvittelee että toiset osaa paremmin ja hillihtee ittensä, mut kai se on vaan niin että toisten edessä se pinna on jotenkin rennompi.

 

[poikien äiti]

täälä myös yksi tulinen. meillä tosin kolme lasta vanhin 3v ja nuorin 7kk. yksin olen päivät pitkät poikien kanssa, teen kotihommat yksin ym. silloin tulistun helpommin kun olen väsynyt ja isommat pojat tappelee leluista. lyö ja raapii toisiaa, ei tottele ym. mutta kun itse olen pirteempi niin siedän ja jaksan kauemmin kuunnella tappelua ja olla erotuomarina. välillä käyn myös ulkona tuulettumassa, niin myös se pirsitää. olin pari kuukautta töissä ennen kolmannen syntymää ja kyllä se piristi. nyttenkin alkaa tuntumaan että olen väsynyt enemmänkin kotona olemiseen. mulla ei oo omaa aikaa ollenkaa, jos yksin pääsen johonkin niin kauppaa, mutten mulla on aina lapset mukana joka paikassa. en pääse harrastaan mitää. välillä nyttenki jo odotan että pääsisin takas töihin

 

[mammeli]

Täällä kanssa yx helposti hermostuva äippä! Mäkin pystyn hillitsee itseni kyläpaikoissa ja muutenkin julkisisissa paikoissa, mutta nimenomaan kotona saan raivareita päivittäin ja minuakin se harmittaa jälkikäteen suunnattomasti.
Pikkuneitimme, joka kohta on 2v on erittäin temperamenttinen ja vaativa ja kai juuri sen takia mulla useasti kilahtaakin..

 

[Tulisielu]

tosiaan, eihän minulla ole ikinä (iltaisinkaan) omaa aikaa, en ole edes huomannut...

ja luuletko nimettä että pöydästä poistaminen kesken ruokailun ruokaa heitettäessä voisi tepsiä niinikin pienellä kuin 1,5 vuotiaalla?

Sano ensin napakasti, katso lasta silmiin että tietää että oot tosissas. Sitten rauhallisesti jotain tyyliin syöhän nyt kauniisti. Ja jos jatkuu, pois pöydästä. Meidän 1,5 v ei kokeillut montaa kertaa. Usko pois että ton ikänen ymmärtää paljon enemmän mitä luulisi.

meillä ei kyllä tuo nätisti ja topakasti sanominen auta, lapsi nauraa vaan ja oikein tuijottaa silmiin, ojentaa kätensä pinnatuolin ohi lattian yläpuolelle ja avaa sormensa, ihan tahallaan :/
...eli voisin kokeilla sitten pöydästä poistamista?

Meillä toi kyllä tykkää niin paljon ruuasta että pöydästä poisto on suunnilleen maailman kammottavin kidutuskeino (siis lapsen mielestä ) joten siinä ehkä syy että tottelee nykyään herkästi ruokapöydässä. Ihan hyvin voit kokeilla. Lapseskin kokeilee sua. Muista se johdonmukasuus eli että on aina kielletty, ja aina tulee sama seuraamus, eikä niin että joskus saa ja joskus ei.

 

[nimettä]

Täällä kanssa yx helposti hermostuva äippä! Mäkin pystyn hillitsee itseni kyläpaikoissa ja muutenkin julkisisissa paikoissa, mutta nimenomaan kotona saan raivareita päivittäin ja minuakin se harmittaa jälkikäteen suunnattomasti.
Pikkuneitimme, joka kohta on 2v on erittäin temperamenttinen ja vaativa ja kai juuri sen takia mulla useasti kilahtaakin..

havaitsin itsessäni saman ilmiön. mutta jos oikeesti ja ihan rehellisesti mietitän niin kyllä se on se aikuinen ihminen joka jossain tilanteissa (kotona) antaa itselleen luvan alkaa rähistä. jos sama tilanne olisi leikkupuistossa itsehillintä onnistuisi vähän paremmin. tämä johti ajatukseen että kyse on oikeasti vain siitä mitä minä annan itselleni luvan tehdä.

no, onhan se äitiys ja vanhemmuuskin harjoittelua ja sitä oppii ajan kanssa. itse olen oppinut keinoja olla kilahtamatta lapselle pelottavasti ajan kanssa. tossa ylempänä kirjotin niistä.

mutta vaivannäköä se kysyy kun on nopea tempperamentiltaan. ei minusta koskaa lauhkeaa laamaa tule, mutta mutta nyt omalla suuttumuksella ja näyttämisellä on puitteet ja rajat.

 

[vieras]

Täällä kanssa yx helposti hermostuva äippä! Mäkin pystyn hillitsee itseni kyläpaikoissa ja muutenkin julkisisissa paikoissa, mutta nimenomaan kotona saan raivareita päivittäin ja minuakin se harmittaa jälkikäteen suunnattomasti.
Pikkuneitimme, joka kohta on 2v on erittäin temperamenttinen ja vaativa ja kai juuri sen takia mulla useasti kilahtaakin..

havaitsin itsessäni saman ilmiön. mutta jos oikeesti ja ihan rehellisesti mietitän niin kyllä se on se aikuinen ihminen joka jossain tilanteissa (kotona) antaa itselleen luvan alkaa rähistä. jos sama tilanne olisi leikkupuistossa itsehillintä onnistuisi vähän paremmin. tämä johti ajatukseen että kyse on oikeasti vain siitä mitä minä annan itselleni luvan tehdä.

no, onhan se äitiys ja vanhemmuuskin harjoittelua ja sitä oppii ajan kanssa. itse olen oppinut keinoja olla kilahtamatta lapselle pelottavasti ajan kanssa. tossa ylempänä kirjotin niistä.

mutta vaivannäköä se kysyy kun on nopea tempperamentiltaan. ei minusta koskaa lauhkeaa laamaa tule, mutta mutta nyt omalla suuttumuksella ja näyttämisellä on puitteet ja rajat.

VIIsas nainen olet!