Muilla hankaluuksia löytää lapselle kummia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mymmeli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mymmeli

Vieras
Lapselle on löytynyt 1 loistava kummi, mutta tarvittaisiin 2. Minusta kummin tulee olla oikeasti perheelle läheinen ihminen jo vuosien takaa. En haluaisi pyytää kummiksi aivan ketä vain.
 
Kyllä on hankaluuksia meilläkin.
Tilannetta ei helpota yhtään,että meillä on kyse 15v. lapsesta jolle kummit tarvittaisiin ja hänelläkin silloin sanansa sanottavana.
 
tuo on oikeasti ongelma! mies ei luterilainen, eikä ketään kavereita tms. samaa uskontokuntaa... kenestä siinä sitten valitset, kun vaihtoehtoina on yksi sukulaisvanhus ja pari melkein täysin tuntematonta tyyppiä. :( ulkomailta löytyisi, mutta ei hekään erityisen läheisiä, eikä heitä muutenkaan oltu ajateltui ristiäisiin kutsua... vaikeaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eipä:
..ei se kummin pesti ihmisiä oikein houkuttele. En itsekään enää suostu. Se on sitä antamista, antamista ja velvollisuuksia aina.

Tää on kyllä aikas totta :(. Meillä mies ei ole koskaan suostunut kenellekään kummiksi, sanoo aina, ettei hän kuitenkaan ole hyvä siinä; unohtelee jne. Olen aina kauhistellut ko. asiaa, mutta myöhemmin tajunnut, että hän onkin ollut ihan oikeassa sanomalla asian heti ja suoraan....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä mää:
Alkuperäinen kirjoittaja eipä:
..ei se kummin pesti ihmisiä oikein houkuttele. En itsekään enää suostu. Se on sitä antamista, antamista ja velvollisuuksia aina.

Tää on kyllä aikas totta :(. Meillä mies ei ole koskaan suostunut kenellekään kummiksi, sanoo aina, ettei hän kuitenkaan ole hyvä siinä; unohtelee jne. Olen aina kauhistellut ko. asiaa, mutta myöhemmin tajunnut, että hän onkin ollut ihan oikeassa sanomalla asian heti ja suoraan....
Niin...Olisinpa minäkin ollut tomerampi. nyt olen tahtomattani kummi kuudelle enkä tykkää yhtään.
Kiltteyttäni ja kohteliaisuuttani olen luvannut kun on vanhempien ollut vaikea kummia löytää.
Kummius on minulle pakkopullaa, olen siinä lajissa hyvin huono enkä edes halua muuttua.
Lohduttaudun, että on lapsilla muitakin kummeja. Ja avullani on saatu tenavat kirkonkirjoihin.

 
Onko täällä tosiaan niin, ettei olla tekemisissä enää aikuisena niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa kasvettiin aikuisiksi? Mun mielestä mikään ei ole ihanampaa kuin että meillä kulkee mukana vieläkin mun lapsuudenystäviä. Vaikka välimatkaakin joihinkin on aika paljon, niin ei se estä todellista ystävyyttä.
 
Miksi se kummius otetaan taakkana? Mä olen 3 lapsen kummi enkä ostele heille mtn kalliita lahjoja. Jtn pientä syntymäpäivänä kortin kera. Minä keskityn kummiudessa enemmän lapsen kanssa vietettyyn aikaan, otan yökylään ja mukaan leffaan. Miksi edes suostua kummiuteen jos se on pakkopullaa :o ja yleisesti ottaen musta on kaks asiaa joista ei sovi kieltäytyä, kasteelle vieminen ja hautaan kantaminen. Huonoa kummia ei olekkaan jos häneltä ei odoteta enempää mitä hän pystyy tarjoamaan. Ja moni kummi toivoo itseään muistettavan syntymäpäivänä kummilapsen taholta ihan vaikka puhelulla tai postikortilla, eli ei pitäisi olla ihan yksipuolista vain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja marhe:
Miksi se kummius otetaan taakkana? Mä olen 3 lapsen kummi enkä ostele heille mtn kalliita lahjoja. Jtn pientä syntymäpäivänä kortin kera. Minä keskityn kummiudessa enemmän lapsen kanssa vietettyyn aikaan, otan yökylään ja mukaan leffaan. Miksi edes suostua kummiuteen jos se on pakkopullaa :o ja yleisesti ottaen musta on kaks asiaa joista ei sovi kieltäytyä, kasteelle vieminen ja hautaan kantaminen. Huonoa kummia ei olekkaan jos häneltä ei odoteta enempää mitä hän pystyy tarjoamaan. Ja moni kummi toivoo itseään muistettavan syntymäpäivänä kummilapsen taholta ihan vaikka puhelulla tai postikortilla, eli ei pitäisi olla ihan yksipuolista vain.

Ihan ok! Mä taas edellytän, että kummit joko kasvattavat luterilaisuuteen tai sitten eivät tee mitään. Olen ihan tyytyväinen näin, sillä osaan kyllä itse opettaa lapselleni luterilaisuutta ja hän osallistuu koulussa tunnustukselliseen uskonnon opetukseen :).

 

Yhteistyössä