Mua pelottaa lähestyvä synnytys...

...nyt kuntiedän mitä odottaa.
Esikoista odottaessa sitä oli autaan tietämätön kaikesta, nyt osaa jo odottaa kipua.
Tai ei se kipukaan pahinta ollut, vaan se, että tuntui että voimat loppuu, eikä se lapsi vaan tule ulos.
No tulihan se, tunnin ja vartin pakertamisen jälkeen...paljon kauempaa en varmasti olisi jaksanutkaan.

Tuntuu että epiduraali sotki jotenkin koko homman, enkä tuntenut edes tarvetta ponnistaa silloin kun piti.

Valakaa muhun uskoa pliiis...

 

Ekaa miekin ponnistin toista tuntia, toista sit 4 minuuttia ja tätä kuopusta 2 minuuttia Eli älä suotta hermoile, hyvin se menee ja ainakaan miulla ei oo ollu kahta samanlaista urakkaa.

 

Toinen tulee sutjakammin Voip olla ettet tarvi epiduraalia vaan pärjäät muulla kipulääkkeellä (tai ilman) Mä en toisesta olis edes epiä enää halunnut koska esikoisen ponnistusvaihe (2h45min) oli yhtä tuskaa. Ja ainakin oma mieleni syytti tuota epiä. Kakkonen syntyi todella hienosti pelkän ilokaasun voimin, kävelin synnytyssalissa paljon ja hakkasin miestä. Ponnistusvaihe 3min

 

No epiduraalihan hyvin helposti "sotkee homman" siten kuin kuvailit.

Paras sun on mennä juttelemaan gynekologin ja anestesialääkärin kanssa. Hakeudu pelkopolille, sitä kautta helpoiten pääset keskusteluyhteyteen ko. erikoisalojen edustajien kanssa.

 

syystä pelkäät. Mutta uskon että kuiteskin päättyy onnellisesti

 

Kiitoksia!
Pekopolin taidan jättää väliin, sen sijaan olen lueskellut paljon bebes-infon sivuilta normaalista fysiologisesta synnyttämisestä ilman mitään lääkettä ja yritän valaa itseeni uskoa, että tämä seuraava menee paremmin.

Ilokaasua hönkäilin esikoista synnyttäessä, ja en tykännyt yhtään siitä sekavasta olosta joka siitä tuli.

 

Mulla kans tuntuu että esikoisesta epiduraali sotki koko ponnistuksen, en tiennyt mitä tehdä ja koska. Ponnistin kans tunnin. Toisesta mulle laitettiin epiduraalipiuhat mutta ainetta en ehtinyt saamaan kun oli jo ponnistettava ja se olikin helppoa, kesti 7min.
Tsemppiä tulevaan sulle ja mulle

 

Jeps kiitos ja tsemppiä siis sinnekin tulevaan...

 

Ilman epiduraalia on tosiaan helpompi ponnistaa, mutta toki avautumisvaihe on sitten hankalampi homma... Mutta siitä selviää oikealla asenteella ja juurikin tuo bebesinfon juttu on se mikä sai mut jaksamaan kun tajusin koko ajan missä mennään ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mutta varoitus siitä vaiheesta juuri ennen ponnistusvaihetta, siis se kun usko loppuu. Kätilöt ei tajua sitä lainkaan, luulevat että nyt tuo akka sekoaa ja alkavat uhkailemaan vaikka millä. Jos mahdollista, puhu kätilön kanssa siitä, annan vaikka lappu luettavaksi, niin hänkin ymmärtää miten sinä haluat synnyttää. Normaali fysiologinen synnytys kun eroaa niin paljon siitä mihin kätilöt on tottuneet, etteivät ne (yleensä) ymmärrä siitä hölkäsenpöläystäkään.

 

Sama juttu, esikoista ponnistin melkein tunnin ja en todellakaan tuntenut tarvetta ponnistaa vaan yritin "pidättää" tuntui kuin perse olisi revennyt kun ponnistin niin sanoin vaan etten ponnista ;D
tulihan se sieltä sit mut en tiedä miten noin kävi. Siis tunsin niin hirveet kivut epiduraalista huolimatta mutta ei ollut tarvetta ponnistaa vaan päinvastoin???

 

Oi, mä oikeen odotan et pääsen taas synnyttämään! Elämäni paras kokemus. Ei edes sattunut oikeilla tekniikoilla (Rankkaa tosin oli)

 

Oi, mä oikeen odotan et pääsen taas synnyttämään! Elämäni paras kokemus. Ei edes sattunut oikeilla tekniikoilla (Rankkaa tosin oli)

Ainiin, mun ponnistusvaihe oli 1,5 h, mutta lähes kivuton.

 

Ensimmäinen synnytykseni oli hirveä. Ponnistusvaihe kesti 1h15min ja lapsi autettiin imukupilla ulos. En tuntenut mitään ponnistamisen tarvetta, tein vaan niin kuin käskettiin. Repesinkin pahasti, ja synnytyksen jälkeen olo oli kipeä ja hutera. Kukaan ei käynyt synnytystä kanssani läpi. Mulle jäi fiilis, etten osaa synnyttää.

Pelkäsin toista synnytystä todella. Ajattelin valmistautua siihen huolella. Luin hirveästi erilaisista rentoutumiskonsteista, suihkuista, liikkumiseta, jumppapallolla keinuttelusta ja tein mielikuvaharjotteita etukäteen. Suunnittelin haluavani synnyttää jakkaralla, ja ajattelin, että haluan liikkua mahdollisimman paljon.

Sitten synnytys alkoi. En todellakaan pärjännyt kivun kanssa omin voimin, ja kun pääsin sairaalaan, kerjäsin epiduraalia. Synnytys sujui siitä saakka hienosti, mutta eri tavoin kuin kuvittelin. Epiduraali auttoi kipuun hyvin loppumetreille saakka. Kiikuttelin keinutuolissa rauhallisesti (liikkumaan en sen kummemmin päässyt), ja katselin vaan kun käyriin piirtyi voimakkaita supistuksia. Ponnistusvaiheen alkaessa olin kuitenkin taas niin kipeä, etten voinut kuvitellakaan jakkaralle siirtymistä. Ainoa ajatukseni oli, että "voi ei nyt se hirveä piina taas alkaa, mä en kestä". No, meni yhdeksän minuttia, kunnes kätilö sanoi, että älä nyt enää ponnista, tulee jo. Synnytyksen jälkeen ei ollut mitään kipuja, olisin voinut kävellä ulos salista.

Mulla ainakin toinen synnytys oli tsiljoona kertaa ensimmäistä helpompi.

 

Ainiin, mun ponnistusvaihe oli 1,5 h, mutta lähes kivuton.

No kerro ihmeessä meille muillekin, että mitkä olivat nämä oikeat tekniikat kohdallasi

 

Kyllähän se varmaan jonkun verran aina jännittää, mutta mulla oli epiduraali ja hyvin meni, joskin pitkä synnytys oli. Mutta mitään kammoa mulla ei siitä jäänyt. Uskon, että sullakin menee kaikki hyvin. Tsemppiä

 

Mä synnytin esikoisen luomuna ja oli nopea ja hyvä kokemus ja oikein odotin että pääsen uudestaan!
No toisella kertaa kätilö oikein tuputti mulle epiduraalia ja kun kieltäydyin oli kovin nuiva ja sanoi ettei mikään sitten lievitä niin hyvin. Lisäksi halusivat pitää mut käyrillä joten en päässyt liikkumaan niin paljoa kuin olisin halunnut ja turvauduin sitten ilokaasuun sekä pudendaalipuudutukseen, joka tosin ei juuri tuntunut auttavan. Mutta siis, se kipu kertoi mulle sen milloin tapahtuu mitäkin ja ponnistusvaihe olikin sitten ihanan lyhyt, 11 minuuttia, kroppa kertoi mitä pitää tehdä.
Tsemppiä sulle tulevaan ja koita ihmeessä ilman kivunlivitystä jos siltä tuntuu!

 

[QUOTE="Odottelija";22669323]No kerro ihmeessä meille muillekin, että mitkä olivat nämä oikeat tekniikat kohdallasi [/QUOTE]

Rentoutus pääasiassa. Hengitin syvään ulos supistuksen aikana ja pidin matalaa aaa-ääntä. Samalla rentoutin koko kehon (alussa en tajunnut rentouttaa koko kehoa vaan puristin kädellä miestä ja silloin supistukset olivat kivuliaita ). Apua oli myös kaurapussista

Kävin äitiysjoogassa raskausaikana, siellä harjoittelin tätä rentoutusta.