mua pelottaa käynnistys ihan hirveesti!!

eli siinähän se ..
mulla lauantaina käynnistys eessä,ekaa odotan ja pelottaa ihan perkuleesti..tiedän et mies ei saa tulla sinne vasta kun 14.oo ja ite meen jo 9ltä..pelottaa et ei käynnisty ja joudunki sektioon,tai et kestää käynnistely monta päivää(käynnistys alotetaan muruilla kohdun suulle kun tilanne oli et kaulaa alle 1cm ja sormelle vaan auki)
mä kammoon sairaaloita...apua miten mä selviin tästä??

rv 42!!!!

 

sano sairaalassa että pelottaa. toivottavasti kaikki menee hyvin. ja miksei menisi. mikä on vauvan painoarvio?

 

3600g itekin oon aika pieni..

 

ajattele että pikkuisen vauvasi parhaaksi teet mitä vain..ja jos tuntuu kamalalta muista siellä sanoa etteivät kohtele "itsestäänselvyytenä".

 

pakkohan se on sen pienen murun takia kestää :heart: kiitos tsempistä ja varmaan ehkä ihan hyvä jos kerron et pelottaa..

 

miksi mies ei saa tulla sinne ennen 14.00 ???
Kyllä mun ukko oli alusta asti matkassa...

 

voimia sulle tietamaton!
Usko mua, kylla sa kestat ja selviat! Mulla kesti synnytys tosi kauan ja jouduin saamaan kaynnistys ainettakin kun asiat ei edenneet tarpeeks nopeesti, yhteensa olin sairaalassa 28 tuntia ennen kuin pikkuinen syntyi, ja kaikesta kamaluudesta huolimatta selvisin hyvin...
Mua pelotti kans eka, mutta TARKEINTA on tajuta, etta pelko haittaa synnytysta ja hidastaa sita. Pelatessa ruumis erittaa hormoonia joka hidastaa synnytysta ja pahentaa kipua. On tyosi tarkeaa yrittaa rentoutua, muistaa etta SA PYSTYT SIIHEN etta sun ruumis on tarkoitettu synnyttamaan ja OTTAA YHDEN HETKEN KERRALLAAN. Ala ajattele etta et kesta jos menee pahemmaks, vaan keskity joka hetki vaan siihen hetkeen, ala ajattele seuraavaa. Positiiviset ajatukset kans auttaa, toista itselles etta sa pystyt synnyttamaan silloin kun tuntuu etta haluat kuolla etka voi enaa jatkaa!!

Jos paikat ei aukee on kans tarkeeta antautua, antaa ruumiin rentoutua eika taistella vastaan...

Ma sanoin katiloille etta mua auttaa jos ne rohkaisee mua paljon, ja ehdottomasti se auttokin etta seka mies etta katilot kannusti ja rohkaisi kun en ite jaksanut.

Mulle tuli kans keisarin leikkaus tosi lahelle, mutta lopulta oli ihan mielettoman hienoa kun sain ponnistettua pikkusen maailmaan ilman lekureiden apua. Siita tulee oikeesti hyva tunne kun on paassyt lapi mielettomasta haasteesta, niin kuin ois voittanut maratoonin tai olympia kultaa!

(ma muuten kans ite oon tosi pieni 156cm ja laiha, ja vauveli oli 3,450kg, mutta ihmeellisesti paikat vaan venyy!!)

Voimia ja haleja!!! Muista, SA PYSTYT SIIHEN!!!

 

hyvin se menee! mulla oli viikkoja 42+2 kun ruvettiin käynnistämään. eka tabu ei auttanu mitään, toinen sit sai supparit vauhtiin ja siitä vajaa 6 tuntia niin syntyi lapsi.

 

Kyllä se siitä :hug: Mulla on käynnistetty mun kaikki kolme synnytystä myöhäisillä viikoilla ja itse olen tuntenut lähinnä helpotusta siitä että sitten vihdoinkin jotain alkaa tapahtumaan. Mutta ekaa odottaessa tietysti hirvittää, se on selvä juttu ja kannattaa siitä reippaasti sairaalassa kertoa. Kyllä mullakin mies on siellä saanut olla mukana ihan miten ollaan tykätty, tietty turhaa odotteluahan se aluksi voi olla, mutta en minä ainakaan ymmärrä miksi mies ei voisi tulla paikalle jo heti alkuunsa jos niin haluatte, voisikohan tässä nyt olla joku sekaannus? Sanotte siellä vaan että haluatte miehen olevan mukana myös alun tutkimuksissa ja sillä selvä. Kyllähän siinä kumminkin on kiva se mieskin olla, tylsää se on tuntikaupalla yksistään siellä hillua. Sitä nyt ei voi kukaan sanoa miten ja milloin se synnytys siitä lähtee etenemään, mutta loppumetreillä kummiskin jo olet

 

Eikä se sektiokaan maata kaada. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta sektiolla, toisen rv 36 ja risat toksemian takia kun ei synnytys käynnistynyt parin päivän käynnistelyistä huolimatta ja toisen rv 42 ja risat kun oli painoarvioissa iiiso vauva (viisikiloinen) ja kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään edistystä.

Kummassakin synnytystavassa on tärkeää ottaa hetki kerrallaan ja nauttia niistä ilon hetkistä, joita matkan varrella kokee. Oi, ihanaa, kohta sinulla on oma tuhinanyytti! :heart:

 

Mulla on molemmat käynnistetty, ja hyvin oon hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa edelleen. Hienosti se menee. Tosiaan kuten moni on jo sanonut, kerro et pelottaa. Ei kenenkään tarvi esittää vahvempaa ja rohkeampaa kuin on. Iso tsemppihali! :hug:

 

Menin rv 42 yliaikakontrolliin. Jäinkin käynnistykseen. Mies oli muuten koko ajan mukana, kävi vain hakemassa tavarat ja syömässä, ja tuli parin tunnin päästä takasin. Ensin hirvitti mitä tuleman pitää, mutta loppujen lopuksi meni helpommin ja nopeemmin kun esikon synnytys, vaikka lähtötilanne oli miltei olematon alakerran suhteen. Ensin laitettiin tippa ja kun ei suuremmin auttanut, puhkastiin kalvot ja siitä sitten alko tapahtumaan. Synnytyksen kestoksi merkattiin papereihin 4h25min.
Painoarvio oli aamuisessa lääkärintarkastuksessa n. 3,5kg, poika oli kumminkin 4kg 340g.

 

Älä pelkää kun et tiedä mitä tapahtuu...vähän höpsösti sanottu mutta näin minä ajattelin niin kun ensimmäiseni käynnistettiin.

 

Mulla ja käynnistettiin kakkonen :heart: eka puolikas tabu annettiin aamulla, ei tehny mitään, toinen puolikas illalla, ja yöllä alko paikat avautumaan mukavasti. Seuraavana aamuna 9 pintaan siirrettiin synnärille, ja iltapäivällä oli pikkuneiti jo käsissä :heart: kyllä sen kestää, eikä se mulla ainakaan mitään kamalaa ollu. Ei jäänny mitään traumoja synnytyksestä. =)