"älsklingssvenska"
Riemuruotsia 11.6.2012 13:16 Wille Rydman
Lähestyvän puoluekokouksen pelko oli saanut virallisen kokoomuksen äänitorven, Nykypäivä-lehden, keskittymään uusimmassa numerossaan (8.6.2012) puolustustaisteluun toisen kotimaisen kielen säilyttämiseksi pakollisena oppiaineena koulussa. Aihe vei liki koko etusivun, joka oli otsikoitu paljonpuhuvasti "Riemuruotsia, älsklingssvenska".
En aio puuttua siihen, kuinka reippaasti muunneltua totuutta kokoomusjohto äänitorvensa välityksellä edelleen puhuu vuoden 2010 puoluekokouspäätöksestä, jossa kokoomuksen kenttäväki aivan yksiselitteisesti määritti kokoomuksen kannaksi vapaan kielivalinnan. Henri Heikkinen käsitteli aihetta jo sen verran tyhjentävästi omassa blogissaan, ettei minun tarvitse siihen enää palata.
Sitä vastoin kommentoin samaisessa lehdessä julkaistua Markku Pyykkölän kolumnia, jossa kritisoitiin kokoomusnuoria ja jonka otsikkona oli "Perussuomalaisuuden nuoret agentit". Pyykkölän mukaan "(v)alinnanvapauden kauniin kyltin alla (--) hyökätään kaksikielistä Suomea vastaan. (--) perussuomalaiset käyttävät samoja argumentteja lietsoessaan kannattajiaan ruotsalaista herrakansaa vastaan. (--) Kerta kaikkiaan hienossa joukossa seisovat puolueemme nuoret toivot." Pyykkölä kysyy, "miten leikittely oikeistopopulismin pyhimmillä periaatteilla eli sitoutumisella tietyllä alueella asuvaan kansaan, sen etniseen homogeenisyyteen ja euroskeptisyyteen ilmentää aloitteentekijöiden kykyä ymmärtää maailman muuttuminen?"
Kovaa tekstiä henkilöltä, joka johtaa kokoomuksen Suomen Toivo -ajatuspajaa ja tuottaa virallisen kokoomuksen käyttöön monenlaista poliittista materiaalia. Tietääkseni kokoomusnuoret ei ole vaatinut sitoutumista kansan "etniseen homogeenisyyteen" ja euroskeptisyyteen, saatikka että olisi noiden perusteella perustellut kielteistä kantaansa toisen kotimaisen kielen pakollisuuteen kouluissa.
Pyykkölän mukaan toisen kotimaisen kielen pakollisuuden vastustaminen oppiaineena ammentaa energiansa erilaisuuden korostamisesta "meidän" ja "ulkopuolisten" kesken. Ironista kyllä, Pyykkölältä jää huomaamatta, että toisen kotimaisen kielen vapaavalintaisuus merkitsisi myös ruotsinkielisten oppilaiden vapautumista pakollisesta suomen kielen opiskelusta. Vielä ironisempaa on se, että samalla koko Pyykkölän oma kolumni rakentuu raskaaseen vastakkainasetteluun "meidän" ja "ulkopuolisten" välillä. Perussuomalaiset on kolumnissa demonisoitu vihanlietsojiksi, ja jos kokoomusnuoret on jostain asiasta perussuomalaisten kanssa samaa mieltä, osoittaa se kokoomusnuorten seisovan "heidän" joukossaan. Aika mustavalkoinen maailmankuva, sanoisin.
Ajatushautomon toiminnanjohtajalle heittäisin pohdittavaksi hypoteesin, voisiko olla mahdollista, että samaan johtopäätökseen voi päätyä myös erilaisten päättelyketjujen kautta? On tietysti mahdollista, että joku vastustaa pakkoruotsia pelkästään nurjan asennoitumisen vuoksi. Mutta veikkaisin, että esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton kielteinen pakkoruotsikanta johtuu aivan muista syistä. Vai toimiiko Elinkeinoelämän keskusliittokin Pyykkölän mielestä perussuomalaisuuden agenttina?
Viehättävää tuoreutta edustaa Pyykkölän tekstissä ajatus siitä, että kokoomusnuorten kielteinen kanta toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta oppiaineena olisi seurausta kokoomusnuorten "herravihasta". Tämä onkin aivan uusi näkökulma asiaan yleensä kokoomusnuoria on syytetty lähinnä päinvastaisesta. Keskimääräisen kokoomusnuoren habitus ei minunkaan mielestäni pääsääntöisesti säteile varsinaista herravihaa, vaan pikemminkin jotain aivan muuta.
Henkilökohtaisella tasolla Pyykkölän vuodatus tuntuu minusta erityisen hassulta. Oman sukuni tausta on kaksikielinen. Minun kotonani puhuttiin tosin vain suomea, mutta sukujuhlissamme puhutaan molempia kieliä sekaisin. Monet sukutraditioistani ovat sitkeän ruotsinkielisiä; esimerkiksi joulupukkimme puhuu edelleenkin ruotsia, kuten on suvussa ollut tapana jo muinaisilta ajoilta asti. Ajatus siitä, että vapaan kielivalinnan kannattaminen johtuisi vihastani "herroja" tai "bättre folkia" kohtaan, tuntuu henkilökohtaisella tasolla lähinnä absurdilta.
Absurdilta tuntuu sekin, että pakkoruotsin vastustaminen nähdään kaksikielisyyden vastustamisena. Minun nähdäkseni kaksikielisyys ja ruotsin kieli ovat ilman muuta tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Huomattava osa keskeisestä suomalaisesta kirjallisuudesta ja etenkin isänmaallisesta kirjallisuudesta on alkujaan kirjoitettu ruotsiksi. Haluan myös, että Suomessa saa vastaisuudessakin julkista palvelua myös toisella kotimaisella kielellä niissä kunnissa, joissa kielivähemmistön suuruus on merkittävä.
Kulttuuriperinnön vaalimisesta ja palveluvelvoitteesta ei kuitenkaan millään muotoa seuraa, että toisen kotimaisen kielen pitäisi olla pakollinen oppiaine. Olennaista on se, että riittävän moni suomalainen osaa molempia kotimaisia kieliä. Kansainvälistyvässä maailmassa on Suomen kannalta keskeistä, että suomalaisten osaama kielivalikoima kokonaisuudessaan on riittävän monipuolinen. Tämän johdosta kokonaiskansantaloudellisesti olisi edullista, että toisen kotimaisen kielen sijaan olisi mahdollista opiskella halutessaan myös jotain muuta itselleen vierasta kieltä. Tähän viittaa niin ikään valinnanvapautta kieliasioissa kannattava Elinkeinoelämän keskusliitto.
Kaikkein ironisinta Pyykkölän ja muidenkin innokkaimpien pakkoruotsin puolustajien puheissa on se, että itse asiassa päinvastaisesta retoriikastaan huolimatta niistä ei paista niinkään kansainvälisyys kuin nurkkakuntainen patriotismi. Paikallisten kielten osaaminen katsotaan tärkeämmäksi asiaksi kuin kielivalikoimamme laajentaminen aidosti kansainvälisempään suuntaan. Kaikki kunnia patrioottisille ja omaleimaista kulttuuriamme vaaliville asenteille ja poliittisille tavoitteille, mutta Suomen säilyminen kaksikielisenä on kiinni jostain aivan muusta kuin toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta oppiaineena.
Lähestyvän puoluekokouksen pelko oli saanut virallisen kokoomuksen äänitorven, Nykypäivä-lehden, keskittymään uusimmassa numerossaan (8.6.2012) puolustustaisteluun toisen kotimaisen kielen säilyttämiseksi pakollisena oppiaineena koulussa. Aihe vei liki koko etusivun, joka oli otsikoitu paljonpuhuvasti "Riemuruotsia, älsklingssvenska".
En aio puuttua siihen, kuinka reippaasti muunneltua totuutta kokoomusjohto äänitorvensa välityksellä edelleen puhuu vuoden 2010 puoluekokouspäätöksestä, jossa kokoomuksen kenttäväki aivan yksiselitteisesti määritti kokoomuksen kannaksi vapaan kielivalinnan. Henri Heikkinen käsitteli aihetta jo sen verran tyhjentävästi omassa blogissaan, ettei minun tarvitse siihen enää palata.
Sitä vastoin kommentoin samaisessa lehdessä julkaistua Markku Pyykkölän kolumnia, jossa kritisoitiin kokoomusnuoria ja jonka otsikkona oli "Perussuomalaisuuden nuoret agentit". Pyykkölän mukaan "(v)alinnanvapauden kauniin kyltin alla (--) hyökätään kaksikielistä Suomea vastaan. (--) perussuomalaiset käyttävät samoja argumentteja lietsoessaan kannattajiaan ruotsalaista herrakansaa vastaan. (--) Kerta kaikkiaan hienossa joukossa seisovat puolueemme nuoret toivot." Pyykkölä kysyy, "miten leikittely oikeistopopulismin pyhimmillä periaatteilla eli sitoutumisella tietyllä alueella asuvaan kansaan, sen etniseen homogeenisyyteen ja euroskeptisyyteen ilmentää aloitteentekijöiden kykyä ymmärtää maailman muuttuminen?"
Kovaa tekstiä henkilöltä, joka johtaa kokoomuksen Suomen Toivo -ajatuspajaa ja tuottaa virallisen kokoomuksen käyttöön monenlaista poliittista materiaalia. Tietääkseni kokoomusnuoret ei ole vaatinut sitoutumista kansan "etniseen homogeenisyyteen" ja euroskeptisyyteen, saatikka että olisi noiden perusteella perustellut kielteistä kantaansa toisen kotimaisen kielen pakollisuuteen kouluissa.
Pyykkölän mukaan toisen kotimaisen kielen pakollisuuden vastustaminen oppiaineena ammentaa energiansa erilaisuuden korostamisesta "meidän" ja "ulkopuolisten" kesken. Ironista kyllä, Pyykkölältä jää huomaamatta, että toisen kotimaisen kielen vapaavalintaisuus merkitsisi myös ruotsinkielisten oppilaiden vapautumista pakollisesta suomen kielen opiskelusta. Vielä ironisempaa on se, että samalla koko Pyykkölän oma kolumni rakentuu raskaaseen vastakkainasetteluun "meidän" ja "ulkopuolisten" välillä. Perussuomalaiset on kolumnissa demonisoitu vihanlietsojiksi, ja jos kokoomusnuoret on jostain asiasta perussuomalaisten kanssa samaa mieltä, osoittaa se kokoomusnuorten seisovan "heidän" joukossaan. Aika mustavalkoinen maailmankuva, sanoisin.
Ajatushautomon toiminnanjohtajalle heittäisin pohdittavaksi hypoteesin, voisiko olla mahdollista, että samaan johtopäätökseen voi päätyä myös erilaisten päättelyketjujen kautta? On tietysti mahdollista, että joku vastustaa pakkoruotsia pelkästään nurjan asennoitumisen vuoksi. Mutta veikkaisin, että esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton kielteinen pakkoruotsikanta johtuu aivan muista syistä. Vai toimiiko Elinkeinoelämän keskusliittokin Pyykkölän mielestä perussuomalaisuuden agenttina?
Viehättävää tuoreutta edustaa Pyykkölän tekstissä ajatus siitä, että kokoomusnuorten kielteinen kanta toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta oppiaineena olisi seurausta kokoomusnuorten "herravihasta". Tämä onkin aivan uusi näkökulma asiaan yleensä kokoomusnuoria on syytetty lähinnä päinvastaisesta. Keskimääräisen kokoomusnuoren habitus ei minunkaan mielestäni pääsääntöisesti säteile varsinaista herravihaa, vaan pikemminkin jotain aivan muuta.
Henkilökohtaisella tasolla Pyykkölän vuodatus tuntuu minusta erityisen hassulta. Oman sukuni tausta on kaksikielinen. Minun kotonani puhuttiin tosin vain suomea, mutta sukujuhlissamme puhutaan molempia kieliä sekaisin. Monet sukutraditioistani ovat sitkeän ruotsinkielisiä; esimerkiksi joulupukkimme puhuu edelleenkin ruotsia, kuten on suvussa ollut tapana jo muinaisilta ajoilta asti. Ajatus siitä, että vapaan kielivalinnan kannattaminen johtuisi vihastani "herroja" tai "bättre folkia" kohtaan, tuntuu henkilökohtaisella tasolla lähinnä absurdilta.
Absurdilta tuntuu sekin, että pakkoruotsin vastustaminen nähdään kaksikielisyyden vastustamisena. Minun nähdäkseni kaksikielisyys ja ruotsin kieli ovat ilman muuta tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Huomattava osa keskeisestä suomalaisesta kirjallisuudesta ja etenkin isänmaallisesta kirjallisuudesta on alkujaan kirjoitettu ruotsiksi. Haluan myös, että Suomessa saa vastaisuudessakin julkista palvelua myös toisella kotimaisella kielellä niissä kunnissa, joissa kielivähemmistön suuruus on merkittävä.
Kulttuuriperinnön vaalimisesta ja palveluvelvoitteesta ei kuitenkaan millään muotoa seuraa, että toisen kotimaisen kielen pitäisi olla pakollinen oppiaine. Olennaista on se, että riittävän moni suomalainen osaa molempia kotimaisia kieliä. Kansainvälistyvässä maailmassa on Suomen kannalta keskeistä, että suomalaisten osaama kielivalikoima kokonaisuudessaan on riittävän monipuolinen. Tämän johdosta kokonaiskansantaloudellisesti olisi edullista, että toisen kotimaisen kielen sijaan olisi mahdollista opiskella halutessaan myös jotain muuta itselleen vierasta kieltä. Tähän viittaa niin ikään valinnanvapautta kieliasioissa kannattava Elinkeinoelämän keskusliitto.
Kaikkein ironisinta Pyykkölän ja muidenkin innokkaimpien pakkoruotsin puolustajien puheissa on se, että itse asiassa päinvastaisesta retoriikastaan huolimatta niistä ei paista niinkään kansainvälisyys kuin nurkkakuntainen patriotismi. Paikallisten kielten osaaminen katsotaan tärkeämmäksi asiaksi kuin kielivalikoimamme laajentaminen aidosti kansainvälisempään suuntaan. Kaikki kunnia patrioottisille ja omaleimaista kulttuuriamme vaaliville asenteille ja poliittisille tavoitteille, mutta Suomen säilyminen kaksikielisenä on kiinni jostain aivan muusta kuin toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta oppiaineena.
"vieras"
Jos suomenruotsalaisilla ei olisi asennevammaa suomea kohtaan, ei koko pakkoruotsikeskustelua tarvitsisi käydä.
Lähihoitaja opiskelija
Ketjua lukematta vaan totean että meitä on moneen junaan. Itse aloitin juuri aikuispuolella monimuoto-opiskelun lähihoitajaksi. En millään malttaisi odottaa noita kieliopintoja, meillä tulee ne vastan toisen vuoden lopulla. Siksi tilasinkin juuri hoitoalan sanastoa-kirjat niin ruotsiksi ja englanniksi. Meillä tulee ilmeisesti myös mahdollisuus lukea venäjän alkeita ja hoitosanastoa, todellakin aion tuonkin kurssin jos vaan mahdollista.
"sondersson"
Niinpä. Mä en osaa ruotsia yhtään ja silti ammattiopintoihin kuuluva ruotsi meni ihan heittämällä läpi. Todella helppoa eikä tuntejakaan montaa ollut. En kehtais moisesta valittaa vaikka oonkin sitä mieltä ruotsin sijaan pitäisi voida valita jokin muu kieli jos näin tahtoo.Lähäriruotsi tuskin on kovin vaativaa. Ei amk:n hoitoalan ruotsi ainakaan ollut.
Ei se vaadi kuin hiukan perslihaksia: istuu alas kirja kädessä, ja opettelee. Ei taatusti tarvita edes varsinaista kielipäätä.
"joku"
[QUOTE="a p";27005544]Olen kyllä opiskellut saksaa ja ranskaa lukiossa ja kyllä ne sujui paljon paremmin kuin ruotsi. Joten tiedän mistä puhun. Tietysti aion suorittaa ruotsin vaikka väkisin koska enhän mä muuten valmistu koulusta. Tuon luulisi tyhmemmäkin tajuavan.
Mä en ole täältä muuttamassa yhtään mihinkään joten en tarvitse ruotsia. Ei voisi vähempää kiinnostaa se kieli.[/QUOTE]
Tiesitkö että ruotsi on huomattavasti helpompi kieli kuin esimerkiksi ranska tai saksa? Äärimmäisen helppo kielioppikin. Eli asennevamma sulla ilmeisesti. Jos vähän näkisit vaivaa oppisit nopeasti tarpeellisen määrän ruotsia.
Mä en ole täältä muuttamassa yhtään mihinkään joten en tarvitse ruotsia. Ei voisi vähempää kiinnostaa se kieli.[/QUOTE]
Tiesitkö että ruotsi on huomattavasti helpompi kieli kuin esimerkiksi ranska tai saksa? Äärimmäisen helppo kielioppikin. Eli asennevamma sulla ilmeisesti. Jos vähän näkisit vaivaa oppisit nopeasti tarpeellisen määrän ruotsia.
"vieras"
Itellä samat fiilikset lukion perusteella. Kummasti minäkin taistelin akateemisen ruotsin läpi, jotta sain maisterin paperit. Täysin suomen kielisellä paikkakunnalla asun. Olen muutaman kerran tarvinnut. Älä jaksa valittaa.
Mä kyllä koin suurta ahdistusta amk ruotsin kanssa. Ja oon siis ihan paska kaikissa kielissä, en pelkästään ruotsissa. Ja olikin kyllä aivan Kamala kurssi, voin vaan olla kiitollinen että sitä oli tasan se yksi kurssi ja senkin sai lusittua rimaa hipoen läpi (eikä muuten mennyt läpi ekalla yrittämällä). Ja mä ihan oikeasti yritin oppia ja ymmärtää sitä kieltä. Ja musta olis hienoa jos osaisin ruotsia.
Mä tiedän että kielet on tarpeellisia ja olis hyvä osata sitä englantia ja ruotsia. Siihen päälle olis hienoa osata myös venäjää ja mun alallani myös saksaa. Mutta kun on niin tyhmä mitä kieliin tulee, niin minkäs teet.
Mä tiedän että kielet on tarpeellisia ja olis hyvä osata sitä englantia ja ruotsia. Siihen päälle olis hienoa osata myös venäjää ja mun alallani myös saksaa. Mutta kun on niin tyhmä mitä kieliin tulee, niin minkäs teet.
"Vieras"
Saitko siis ratkaistua sen auto-ongelman, tai kyytiongelman what-so-ever? Koita nyt selviytyä siitä ruotsista vaan hei, sunhan ois pitänyt valmistuakin jo vuoskausia sitten )) Tai miten jos jatkaisit vaan baarissa, spurgut tunnetusti puhuu mitä kieltä tahansa?
)) Tai miten jos jatkaisit vaan baarissa, spurgut tunnetusti puhuu mitä kieltä tahansa?
Aikuispuolella
Meillä aikuispuolella on harmillisen vähän mitään muuta kuin noita sote-opintoja. Kieliä toista kotimaista ja yksi valittu. Mutta me valmistummekin kahdessa vuodessa ja kesät on loma-aikaa.
Jellonainen harmaana
Minulle kielet ovat helppoja ja opiskelen niitä mielelläni. Kirjoitin aikanaan A-ruotsinkin vaikka olin opiskellut sitä normaalisti yläasteelta. Hoitoalan AMK-ruotsi, se yksi kurssi, oli silti mielestäni täysi vitsi, ei sen avulla hoideta yhtään potilasta. Ja jos ruotsinkielisiä asiakkaita/potilaita tulee vastaan vain hyvin harvoin, niin taito ruostuu jo siinä. Täällä Pirkanmaallakin ruotsinkielisiä on hyvin vähän. Eli mieluummin minäkin opiskelisin AMK:ssa jotain hyödyllisempää.
ghfn
Ja ainakin hoitoalan amk opinnoissa suomenruotsalainen jos hyväksilukee ruotsin kurssin, joutuu hän käymään suomenkielen kokeessa ja mahdollisesti myös suomen kielen kurssin...
"jaa"
No, kaikki suomenruotsalaisethan eivät suinkaan tule ahvenanmaalta. Meille tulee ainakin asiakkaita sieltä sun täältä, mutta jos äidinkieli on heillä ruotsi ja ovat aiemmin asuneet vahvasti suomenruotsalaisella alueella (olkoon vaikka Kemiö tai mikä ikinä vaan), on ne paperitkin ruotsiksi.
[QUOTE="jaa";27020633]No, kaikki suomenruotsalaisethan eivät suinkaan tule ahvenanmaalta. Meille tulee ainakin asiakkaita sieltä sun täältä, mutta jos äidinkieli on heillä ruotsi ja ovat aiemmin asuneet vahvasti suomenruotsalaisella alueella (olkoon vaikka Kemiö tai mikä ikinä vaan), on ne paperitkin ruotsiksi.[/QUOTE]
Paraisilla ja Kemiössä asuvien tiedot on mun kohdalle osuneet vissiin aina på finska. En tosin katso niitä papereista, vaan koneelta näen kaiken tarvittavan. Mutta Ahvenanmaalta tulleiden paperit on 99% ruotsiksi.
Paraisilla ja Kemiössä asuvien tiedot on mun kohdalle osuneet vissiin aina på finska. En tosin katso niitä papereista, vaan koneelta näen kaiken tarvittavan. Mutta Ahvenanmaalta tulleiden paperit on 99% ruotsiksi.
"jaa"
Minulle on sattunut myös på svenska
Minä taas luen nimenomaan papereista.[QUOTE="a p";27005451]:headwall: Niin, että lopetan koko koulun parin typerän kurssin takia enkä saa koulutusta jonka haluan!? Ainoa mikä tuottaa vaikeuksia koulussa on tuo typerä ruotsi![/QUOTE]
Miten tästä viestistä jää mieleen, että eniten vaikeuksia tuottaa asenne...? Tuolla asenteella valmistuneen lähihoitajan kanssa en haluaisi olla minkäänlaisessa asiakassuhteessa.
Miten tästä viestistä jää mieleen, että eniten vaikeuksia tuottaa asenne...? Tuolla asenteella valmistuneen lähihoitajan kanssa en haluaisi olla minkäänlaisessa asiakassuhteessa.
no haloo,hei.
kyllä mun luokalla kaikkia vitutti vuorollaan milloin mikäkin kurssi. sosiaali- ja terveysjärjestelmän teoria kurssi varsinkin sai kaikki suorastaan hihkumaan ilosta opiskella ja olla
ja ihan hyviä hoitajia meistä monista tuli
"vieras"
mun työpaikalla suurin osa hoitsuista ei osaa edes suomea, saatika sitten ruotsia. Tai englantia.
siinähän sitten tavaillaan somalialaisen, virolaisen, venäläisen, chileläisen, gambialaisen, burkinafasolaisen, turkkilaisen, kiinalaisen tai vietnamilaisen hoitsun kirjauksia ja yritetään saada joku tolkku siitä mitä ihminen yrittää sanoa. Asiakkailta menee 99% aivan yli hilseen eivätkä hoitajat ymmärrä asiakkaita..
joten suomenruotsalaisen joutuminen ruotsia puhumattoman hoitajan hoidettavaksi tuskin on se isoin ongelma saatika edes ongelma.
toisaalta, kun puolet niistä vanhustenhuollon asiakkaistakin on joko inkeriläisiä, inkerinsuomea puhuvia (on muuten äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, suomenkielen kanssa juurikaan sillä ei ole tekemistä) tai afasiapotilaita niin...
siinähän sitten tavaillaan somalialaisen, virolaisen, venäläisen, chileläisen, gambialaisen, burkinafasolaisen, turkkilaisen, kiinalaisen tai vietnamilaisen hoitsun kirjauksia ja yritetään saada joku tolkku siitä mitä ihminen yrittää sanoa. Asiakkailta menee 99% aivan yli hilseen eivätkä hoitajat ymmärrä asiakkaita..
joten suomenruotsalaisen joutuminen ruotsia puhumattoman hoitajan hoidettavaksi tuskin on se isoin ongelma saatika edes ongelma. toisaalta, kun puolet niistä vanhustenhuollon asiakkaistakin on joko inkeriläisiä, inkerinsuomea puhuvia (on muuten äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, suomenkielen kanssa juurikaan sillä ei ole tekemistä) tai afasiapotilaita niin...
hurrien asennevamma
[QUOTE="vieras";27008546]Jos suomenruotsalaisilla ei olisi asennevammaa suomea kohtaan, ei koko pakkoruotsikeskustelua tarvitsisi käydä.[/QUOTE]
Peesi.
Peesi.
vierailija
Ehkä voit sen verran opetella, että asiakas saa asiansa toimitettua kanssasi. Olethan pystynyt opettelemaan englantiakin. Pystyt varmaan oppimaan jotain.