N
nolo
Vieras
Oltiin nousemassa vauvan kanssa vaunuilla bussiin ja puhuin anopin kanssa puhelimessa. Onnistuin jotenkin kämmäämään koko jutun, vaunut meinasivat kaatua ja lapsi horjahti kanssa ja vaunujen päällä olleet tavarat levis pitkin pituuttaan maahan. Yksi nainen tuli auttamaan ja päästiin lopulta bussiin, mä olin naama punasena nolostumisesta. Enkä viittinyt lopettaa puhelua, ettei anoppi olis ihmetellyt. Nyt sitten ahdistaa jälkikäteen, että mitä ne ihmiset siellä ajatteli, että enkö sen vertaa voi puhelimesta laskea irti että saan lapseni turvallisesti bussiin...
Ja se nainen, joka mua auttoi, olisi jäänyt samalla pysäkillä kuin mä, mutta en uskaltanut jäädä sen kanssa vaan matkustin seuraavalle, ettei tarvinnut kohdata sitä enää. Voi tätä häpeän määrää. Onkohan mussa jotain vikaa että tuntuu tältä? 