Mua niin harmittaa kaverin puolesta, kun sen mies on täysi nolla...

Heillä siis 3 yhteistä alle kouluikäistä lasta. Miehellä vielä edellisestä liitosta pari isompaa koululaista.

Mutta tilanne siis tämä. Kaveri on hoitovapaalla nuorimmaisestaan. Mies on työttömänä kotona eikä vois työnhaku vähempää kiinnostaa. Kiinnostavampaa on kitata kaljaa monesti jo aamusta alkaen. Ja pelata tietokoneella, chattailla mitä milloinkin. Ei kaverini tiedä edes mitä ukko puuhaa.

Tässä perheessä se on äiti, joka hoitaa kaikki perheen asiat sen lastenhoidon ohella. Mies ei osallistu mitenkään. Äiti käy kaupassa kaikkien lasten kanssa eikä ole edes autoa. Mies on menettänyt korttinsakin. Mies ei osallistu kodin kunnossapitoon mitenkään. Edes roskapussia ei saa vietyä. Lastensa hoitoon ei osallistu mitenkään. Lapset eivät edes osaa pyytää isältään apua missään asiassa.

Kaveri valittaa miehestä meille muille useinkin. Ja nähdäänhän me mikä on tilanne. Ollaan puhuttu, että jättäisi tuollaisen ukon ja kerran ero olikin lähellä, kun mies jäi pettämisestä kiinni. Mutta mitäs tämä meidän kaveri teki? Otti itkevän ja pahoittelevan petturi-luuserin takaisin hoivattavakseen. Väkivaltainen mies ei onneksi ole. Rahaa heillä ei ole mihinkään. Juuri ja juuri ruokaan. Kaveri välilä sanoo jättävänsä miehen, mutta 5 vuotta on kulunut taas eikä mitään merkkiäkään että jättäisi. Tällä hetkellä raskaana 8. viikolla.

Mikä ihme joitakin naisia vaivaa, kun pitää olla tuollaisen kanssa? Eikö olisi melkein helpompaa olla yksin.

 

Jospa se on hyvä panemaan.

 

Itselläni on myös kaveripiirissäni muutama, joidenkin miehet jopa väkivaltaisia, mutta kun "hän on niin ihana ja me rakastetaan toisiamme". Todella ärsyttävää. Sitten saa kuunnella kun se taas teki sitä ja tätä väärin. Kaikilla tutuilla ketkä tollasten kanssa seurustelee on myös lapsuudessa tai vanhempien kanssa ollut ongelmia, liekö sattumaa...

 

No sillä on varmaan ollut huono isäsuhde tai siis luuseri ja poissaoleva isä. Sitten se ei teidä paremmasta ja luulee ettei ansaitse tai että parempia miehiä ei edes ole olemassa. Terapiaan sen pitäis mennä että silmät aukenisivat.

Mulla on yks tuollainen kaveri ja onneksi on nyt päässyt eroon noista luusereista ja seurustelee vakituisesti hyvän miehen kanssa ja elämä hymyilee. Kyllä oli haastavaa olla hänen tukenaan silloin kun kerta toisensa jälkeen otti takkiin juopoilta ja väkivaltaisilta narskuilta. Välitkin meni muutamaan otteeseen kun otin yhteen hänen aviomiehensä kanssa. Erohan heille sitten tuli ja mullakin oli näppini siinä pelissä kun kaverilleni jouduin kertomaan miehen pettämisseikkailuista sun muista jotka oli tietooni tulleet. Vaikeaa se oli kaikille mutta lopputulos oli sen arvoinen.

 

Sillä on itsellään ollut huono lapsuus väkivaltaisine vanhempineen =( Mutta silti miksi pitää alistua tuollaiseen? Ärsyttää se miehen retale, joka oikeasti ei tee mitään. Viimeksi tänään tapasin kaverin ja oli lähdössä kolmen lapsen kanssa kauppaan ostamaan viikonlopun ruokaostoksia ja mies jäi nukkumaan! Klo oli 11.

 

Jos kaveri pelkää yksinolemista? Siis ajattelee, että on parempi, että rinnalla on edes joku. Ero on monesti todella pelottava harppaus, vaikka suhde olisi huonokin.

Mulla on ehdotus. Sen sijaan että ihmettelisit, miksi kaveri ei eroa miehestä, aloittakaa kaveripiirissänne oikein kunnon itsetunnonpönkityskampanja kaverillenne. Siis muistuttakaa häntä kaikesta, missä hän on hyvä (jo se että pyörittää käytännössä yksin viisilapsisen perheen arkea on todella kova juttu). Kehukaa ulkonäköä ja persoonallisuutta ( siis niitä puolia, jotka ovat oikeasti hänessä hyviä). Tehkää se kuitenkin niin, että kehuilla ei näennäisesti ole mitään yhteyttä hänen parisuhdetilanteeseensa. "Jätä se sika"-retoriikka ei usein toimi. Se tuntuu syyllistämiseltä ja moittimiselta,ja saattaa saada huonoitsetuntoisen ihmisen lamaantumaan entisestään. Mutta jos kaverillanne on ympärillään riittävästi ihmisiä, jotka selvästi pitävät hänestä ja ajattelevat hänen olevan ihana ja mahtava, jonkin on pakko liikahtaa hänenkin sisällään.