Mua ehkä pikkaisen ärsyttää täällä nämä kommentit:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "odottaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23966388]On imetys tahdon asia: sitä pitää tahtoa tehdä ja aina ei se pelkkä tahto riitä ;) .[/QUOTE]

Apua, mä olen jo ihan yöunille valmis :D Mä en meinannut tajuta tästä lauseestä yhtään mitään :D Näinhän se meni mullakin. Tahtoa riitti, mutta se ei riittänyt täyttämään nälkäisten vauvojen masuja. Lapsiparat ovat nyt korvikelapsia kun äiti ei suostunut tyhjää tissiä tarjoamaan kuukausitolkulla. :'(
 
[QUOTE="joopajoo";23966327]Minun mielestäni imetys ON tahdon asia. Jos päätät että se onnistuu, hankit tietoa ja ennen kaikkea: ilmoitat myös lähipiirillesi että aiot imettää, ja että se menee nyt kaiken muun ohi! Tiedän monta nuorta äitiä, joille on ensimmäiset viikot kotiin tulon jälkeen ollut tärkeintä esitellä vauvaa mahdollisimman monelle kaverille ja kaikille sukulaisille, jolloin on tietty täytynyt turvautua pulloon ja korvikkeeseen kun ei ole viitsinyt julkisesti imettää. Ja sitten voikin todeta, että eipä sitä maitoa tulekaan riittävästi, kun vauva ei saa imeä niin usein kuin hakuaisi ja maidonnousun kannalta olisi välttämätöntä.

Ihan oikeasti, vauva on tärkein, eikä se, että kaikkien täytyy nähdä hänet ensimmäisenä.[/QUOTE]

Nii, juurikin näitä ihmisiä tarkotin...
 
[QUOTE="joopajoo";23966523]No, kerroinpahan nyt oman näkemykseni asiasta.[/QUOTE]

olen itseasiassa samaa mieltä kanssasi, sillä erotuksella että aina se tahto ja kaikki imetyksen eteen tehty työ vaan ei riitä. Joillekin homma sujuu helpommin ja toisilla voi olla kovin kivikkoinen tie.

Mutta siis kyllä, tahtoa vaaditaan ja jos vauvalle ensimmäiset viikot syötetään korviketta vähän väliä vieraiden takia niin se huonontaa jo heti imetyksen onnistumismahdollisuuksia.
 
Imetys voi olla todella helppoaki. Maitoa tulla ongelmitta, täysin kivutonta, hyvät imuotteet jne, tuosta vaan. :)

Mä odotin että nännit olis menny rikki, tai edes tulleet kipeiksi. Pöh. :) Lansinoh oli täysin turha ostos.
Tosin nyt muutaman viikon imetyksen jälkeen on tullu semmosta että vapaan rinnan nännistä nipistää hetken vähän ikävästi kun alkaa herua. Ei kipeästi kuitenkaan, ja menee muutamassa sekunnissa ohi.
Alussa oli välillä pieniä raivareita. Ja istualtaan koen jotenki hankalaksi imettää eikä vauvakaan kauheasti tykkää, onnistuu kyllä tarvittaessa mutta imetän mieluiten kyljellään maaten.
 
Kyllä se imetys lähtökohtaisesti on tahdonasia. Ja voidaan olettaa että äiti kykenee imettämään. Jos tiedät tarpeeksi imetyksen mahdollisista ongelmista (huono imuote, maidon herumiseen tarvitaan apuja, sammas, rintaraivarit, tiheänimunkaudet, muistat huolehtia itsestäsi jne.) sinulla on lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet imetyksen onnistumiseen.

Kun noista päästään yli, on vaihtoehtoina että maito joko riittää tai ei riitä. Harvoilla se ei nouse lainkaan, mutta vaikka tuntuu että tällä palstalla joka toinen on sellainen jolla ei noussut, he ovat oikeasti harvassa.

Se että tulkitset tämän hetken puheet syyllistämisinä ovat turhaa, ne ihmiset tuskin piinaavat sinua sillä tarkoituksella että imetyksesi tyssäisi ja potisit vuositolkulla huonoa omatuntoa siitä, vaan yrittävät jakaa niitä tuhansia vinkkejä mitä heillä tuntuu olevan odottajille (kai olet saanut jo ohjeet nukuttamisesta, vaipanvaihdosta, sylittelyn määrästä jne. ja ne varmaan kykenet ohittamaan sen kummempia murheita?).

Toivottavasti tämä auttoi aloittajaa asettamaan kuulemansa ohjeistukset oikeaan mittasuhteeseen kaiken muun kanssa :)
 
[QUOTE="odottaja";23964416]"Kyllä jokainen voi imettää", "Kyllä sitä maitoa tulee jos vaan kovasti yrittää", "Et vaan yrittänyt tarpeeksi" ja "Ei kai sitä maitoa tule jos sulla on tuttipullo hankittuna"...
Mä en ole vielä edes synnyttänyt ja nyt jo stressaan tuleeko maitoa kun ei sitä vielä 8.kuulla tule. No stressaan myös sitä jos maitoa ei tule siksi koska stressaan. Ja arvatkaa mitä... Mulla on NYT JO syyllinen olo siitä...[/QUOTE]

Kyllä sitä alkaa tulla, ku lapsi on syntynyt. Lupaan sen. Ei mullakaan tullut mitään ennen lapsen syntymää. Pitäskö sitä muka tulla?
 
Kannattaa olla omaperhekeskeinen.. eikä välittää muiden mielipiteistä. Sitten kun lähtökohtana on se oma lapsi, eikä muiden sanomiset, niin imetys sujuu ihan itsestään (tai no ihan alussa se helposti takkuaa.. mutta helpottuu ajan kuluessa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja pypylleröinen;23965780:
Arvaa kyllästyinkö mä noihin samoihin juttuihin. Meillä joutu poika syntymän jälkeen lastenosastolle, ja ravinto meni nenä-mahaletkulla eka viikko-puoltoista, ja muutama päivä vielä pullosta, kunnes pääsi kotiin. Ei jaksanut syödä pullosta, saati sitten tissistä, joten tuo oli seuraava vaihtoehto. Vaikka kuinka koitin lypsytellä, ei vaan tullut maitoa kun muutama milli kerrallaan, parhaimpana päivänä koko päivän yhteissaldo oli desin verran. Kun ei vaan tullut maitoa.
Uskon, että ois tullutkin ihan loistavasti, jos vauva ei ois ollut osastolla, eikä ois tarvinnut käyttää lypsykonetta, vaan ois saanut sen heti tissille ihan normaalisti.

Minulla ihan sama tarina loppua lukuunottamatta. Meilä lähti imetys lopulta käyntiin rintakumella, vaikka kotiinlähtöpäivänä sain ensimmäisen kerran edes koittaa imetystä. En sano tätä painaakseni sinun kokemustasi alas vaan selvittääkseni eroja: Lypsitkö kuinka monesti päivässä pitääksesi maidontuloa yllä? Itse lypsin orjallisesti 3 tunnin välein, yölläkin. Satsit olivat pieniä, alkaen muutamasta millistä, mutta koko ajan saalis kasvoi. Kun toisilla äideillä alkoi herua maito jonkun vauvan äänen kuullessaan, minulla heruminen ehdollistui lypsykoneen hurinaan siinä määrin, että kovaäänisemmät ilmastointilaitteet saivat rinnat vuotamaan...

Minä en kuitenkaan pidä tärkeimpänä vauvan hoidossa sitä omaa maitoa, vaan äidin jaksamista! Korvikkeet ovat koko perheen etu, jos imetys ei syystä tai toisesta lähde käyntiin. Itselleni imetys oli niin kova asia, että tappelin sen pumpun kanssa. Jos talossa olisi ollut jo esikoinen tai oma väsymys olisi noussut pintaan, en olisi rumbaan lähtenyt.
 
[QUOTE="Piparnakkeli";23966820]Kyllä se imetys lähtökohtaisesti on tahdonasia. Ja voidaan olettaa että äiti kykenee imettämään. Jos tiedät tarpeeksi imetyksen mahdollisista ongelmista (huono imuote, maidon herumiseen tarvitaan apuja, sammas, rintaraivarit, tiheänimunkaudet, muistat huolehtia itsestäsi jne.) sinulla on lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet imetyksen onnistumiseen.

Kun noista päästään yli, on vaihtoehtoina että maito joko riittää tai ei riitä. Harvoilla se ei nouse lainkaan, mutta vaikka tuntuu että tällä palstalla joka toinen on sellainen jolla ei noussut, he ovat oikeasti harvassa.

Se että tulkitset tämän hetken puheet syyllistämisinä ovat turhaa, ne ihmiset tuskin piinaavat sinua sillä tarkoituksella että imetyksesi tyssäisi ja potisit vuositolkulla huonoa omatuntoa siitä, vaan yrittävät jakaa niitä tuhansia vinkkejä mitä heillä tuntuu olevan odottajille (kai olet saanut jo ohjeet nukuttamisesta, vaipanvaihdosta, sylittelyn määrästä jne. ja ne varmaan kykenet ohittamaan sen kummempia murheita?).

Toivottavasti tämä auttoi aloittajaa asettamaan kuulemansa ohjeistukset oikeaan mittasuhteeseen kaiken muun kanssa :)[/QUOTE]

Aivan. Jotenkin nurinkuriseksi on mennyt kun hyväntahtoinen vakuuttelu maidon nousemisesta ja imetyksen onnistumisesta muuttuu syyllistämiseksi.

Okei, on niitä harvoja joille maito ei nouse tai ei oikeasti riitä, samoin heitä (meitä) joiden lapsi ei osaa tai jaksa imeä alkuun, ehkä tarvii pidempäänkin hoitoa keskolassa jne. Mutta siis kuitenkin valtaosa lapsista syntyy täysiaikaisina ja terveinä ja valtaosa äideistä omaa kyvyn imettää lasta. Tietysti siihen pitää uskoa ja imetystä pitää tahtoa että se toimisi.

Jos ei usko maidon riittämiseen ja on heti tarjoamassa korviketta kun ensimmäistä kertaa joku tuttava epäilee vauvan kaipaavan sitä niin nuo edellytykset maidon riittämiselle ja imetyksen onnistumiselle laskevat. Samoin jos ei tahdo olla niin kiinni vauvassa mitä imetys alkuun edellyttää, ei tahdo jaksaa syöttää vuavaa öisin eikä se tahto riitä niiden alkuviikkojen rankempien hetkien yli niin onnistumisen mahdolllisuudet taas heikkenevät kummasti. Enkä siis missään tapauksessa tarkoita tätä minään väheksymisenä tms vaan ihan siinä että se imetys vaatii varsinkin alkuun sitä uskoa ja tahtoa, ihan ilmaiseksi se ei tule.

Ihan myös omasta kokemuksesta, minulla on maito riittänyt pitkään täysimetykseen kaikilla lapsilla (kaksi vanhempaa saivat sairaalassa vähän lisämaitoa, nuorin ei sitäkään) vaikka jokaisen kohdalla on löytynyt ympäriltä useita ihmisiä sanomaan kuinka lapsi selvästi tarvitsisi sitä korviketta. Jos en itse olisi uskonut imetykseen niin varmasti olisin kyennyt helposti päätymään siihen toteamukseen ettei maito riitäkään.
 
[QUOTE="joopajoo";23966327]Minun mielestäni imetys ON tahdon asia. Jos päätät että se onnistuu, hankit tietoa ja ennen kaikkea: ilmoitat myös lähipiirillesi että aiot imettää, ja että se menee nyt kaiken muun ohi! Tiedän monta nuorta äitiä, joille on ensimmäiset viikot kotiin tulon jälkeen ollut tärkeintä esitellä vauvaa mahdollisimman monelle kaverille ja kaikille sukulaisille, jolloin on tietty täytynyt turvautua pulloon ja korvikkeeseen kun ei ole viitsinyt julkisesti imettää. Ja sitten voikin todeta, että eipä sitä maitoa tulekaan riittävästi, kun vauva ei saa imeä niin usein kuin hakuaisi ja maidonnousun kannalta olisi välttämätöntä.

Ihan oikeasti, vauva on tärkein, eikä se, että kaikkien täytyy nähdä hänet ensimmäisenä.[/QUOTE]

Just tällaiset kommentit sitä stressiä aiheuttaa!
No mites kauan sitä sitten pitää yrittää jos maitoa ei tule? Puoli vuotta? Vuoden? Pitääkö vauvaa pitää nälässä jos ei maitoa tule?
 
Ei sitä vauvaa pidetä nälässä. Sen annetaan imeä niin tiheästi kuin se haluaa ja niin pitkään kuin VAUVA haluaa. Sitä maitoa ei ikinä tule tarpeeksi, jos vartin jälkeen tyrkätään pullo suuhun. Vauvaa punnitaan neuvolassa ja terkkari käy kotiutumisen jälkeen kotikäynnilläkin jolloin vauva punnitaan. Se painonnousu kertoo maidon riittävyydestä, ei se, että vauva haluaa jatkuvasti imeä.
 

Yhteistyössä