\
Itse elämää nähneenä tiedän,että on erinlaisia suhteita...on miehiä joiden kanssa en ikinä lapsia olisi tehnyt ja sitten on tämä yksi mies jonka kanssa ilomielin lapsia tein. Kaikkien muiden kohdalla olisi abortti ollut ainoa vaihtoehto...
Tosiasia on se,että mies ei vain sinun suhteesi ollut vakavissaan ja ei koskaan ajatellut lapsia tehdä kanssasi ja tästä syystä sinun ja tulevan lapsesi elämä ei kiinnosta...sinuna harkitsisin vielä pitkään,että kannattaako lähteä käräjille isyydentunnustuksesta se kun tarkoittaa muutakin kuin elareita.Lähipiirissä tiedän,että moni on katunut(siis ne joiden lapsi on tulos lyhyestä suhteestä),koska tällä "tunteettomalla" isälläkin on "oikeus" tulla elämäänne vaikka kymmenen vuodenkin päästä ja vaatia tapaamisia ja sotkea elämäänne. Mieti tarkkaan...
Alkuperäinen kirjoittaja 14.03.2007 klo 12:28 Neiti Terä kirjoitti:Tavallaan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa sillä erolla että mikäli ehkäisyä ei ole ollut niin silloin mies on ottanut aivan tietoisen riskin ja on näinollen velvollinen ottamaan vastuun teoistaan. Toisaalta taas, riskit on olemassa aina, oli ehkäisyä taikka ei, ja tavallaan ajattelen myös että mikäli on tarpeeksi aikuinen lihallisiin iloihin niin on sitten valmis myös siitä tuleviin seurauksiin. Seksihän on kuitenkin miehille ainakin useimmiten vapaaehtoinen valinta![]()
Ja kyllä aivan oikein, itse raskauduin nimenomaan tämmöisen "tietoisen riskin" kautta jossa molemmat osapuolet tiesi ettei ehkäisyä ole käytössä mutta silti seksiä piti saada. Ko. miehelle tämä tuntuu kuitenkin olevan vaikea asia käsittää että vastuu on molemmilla moisesta toiminnasta.
Kun olen lukenut tätä ketjua niin hämmästyin: kirjoitus oli kuin minun "kynästäni" (tietystikin tämänhetkisten faktojen perusteella, lisätietojen myötä tilanne voi muuttua. Viitaten tässä edellisen kirjoittajan esittämiin kysymyksiin).
Aapee, minulla lyhyesti sanottuna näin: kuukauden suhteesta raskaaksi, ilman ehkäisyä jonka myös mies tiesi. Hän pesi kätensä koko hommasta samantien perustellen valintaansa sillä että hän ei tätä lasta ole halunnut eikä ole valmis suhteeseen eikä sitä myöten myöskään isäksi. Sanoipa vielä ihan rehellisesti että syynä se ettei halua ajatella ketään muuta kuin itseään. Tämä ajatustenvaihto tapahtui elokuussa. Nyt, maaliskuussa (lasketun ajan kynnyksellä) mies asuu uuden tyttöystävänsä kanssa jo yhdessä ja heidän vauvansa laskettu aika on käsittääkseni elokuussa. Tämän uusimman tulokkaan odotuksessa mies on innolla mukana. Minun vatsassani kasvavasta uudesta elämästä eivät edes miehen vanhemmat tiedä.
Minusta on myös käsittämätöntä kuinka toinen lapsi voi olla tärkeämpi kuin toinen. Vian täytyy olla lasta kantavassa äidissä, tuskinpa sikiötä on kenenkään mahdollista vihata niin paljoa. Myös minulla oli tosi ikäviä ajatuksia heidän vauvastaan ja siitä toisesta naisesta (joka myös tiesi tämän minun ja hänen nyxänsä tilanteen suhteeseen ryhtyessään!!) mutta eipä heille vihoittelu ja pahan ajatteleminen mitään auta. Vauva ei taatusti ole syypää vanhempiensa tekosiin (sen paremmin tämäkään kuin se toinen vauva) eikä näinollen ansaitse moisia ajatuksia enkä minä myöskään voi vaatia että se uusi nainen järjestelisi elämänsä sen mukaan miltä hänelle käytännössä tuntemattomalta ihmiseltä mahtaa tuntua. Raskasta oli kuulla asiasta ja tulee olemaan varmasti vaikeampia hetkiä tulevaisuudessakin mutta luotan siihen että kaikesta selvitään.
Aion vaatia isyyden tunnustamista ja luulenpa että käräjien kautta joudutaan taistelemaan moinen tunnustus mutta valmiita ollaan! Mutta jos vielä haluat ja viitsit niin kerro vielä vähän tarkemmin tilanteesta
Voimia sinulle paljon, niitä tulet varmasti tarvitsemaan! :hug: :flower:
Neiti Terä ja Kirppu 39+3
Itse elämää nähneenä tiedän,että on erinlaisia suhteita...on miehiä joiden kanssa en ikinä lapsia olisi tehnyt ja sitten on tämä yksi mies jonka kanssa ilomielin lapsia tein. Kaikkien muiden kohdalla olisi abortti ollut ainoa vaihtoehto...
Tosiasia on se,että mies ei vain sinun suhteesi ollut vakavissaan ja ei koskaan ajatellut lapsia tehdä kanssasi ja tästä syystä sinun ja tulevan lapsesi elämä ei kiinnosta...sinuna harkitsisin vielä pitkään,että kannattaako lähteä käräjille isyydentunnustuksesta se kun tarkoittaa muutakin kuin elareita.Lähipiirissä tiedän,että moni on katunut(siis ne joiden lapsi on tulos lyhyestä suhteestä),koska tällä "tunteettomalla" isälläkin on "oikeus" tulla elämäänne vaikka kymmenen vuodenkin päästä ja vaatia tapaamisia ja sotkea elämäänne. Mieti tarkkaan...