Mten paljon synnytys sattuu???

[Millenia]

Ei ole mikään ikinä tehnyt niin kipeää kuin synnytys, ainakaan minulla. Mutta kahdesti olen sen kestänyt. Viimeksi kyllä kiroilin että "ei ikinä enää helvetti", mutta saa nähdä pitääkö tuokaan päätös loppuelämää...

Nykyaikana on monenmonta kivunlievitysmenetelmää, ja joillekin ihan oikeasti pelkkä rentoutuminenkin riittää. Kuset ja paskat siinä tiimellyksessä yleensä unohtuu, niinkuin alapään paljauskin. Hyvin se synnyttäminen on onnistunut kaikenlaisilta naisilta, tuskin olet kaikista arin ja pelokkain.

 

[lyhytkestoinen asia elämässä]

Synnytys on muuten kuitenkin aika lyhyt tapahtuma (vaikka kestäisinkin vuorokauden tai pari), kun vertaa siihen että jotkut joutuvat kärsimään erilaisista kroonisista kivuista vuosikausia ilman että loppua on näkyvissä, se on varmasti pahempaa. Paljon enemmän kuin synnyttäjät ovat joutuneet kestämään kuitenkin monet sairaat: esim. syöpäsairaat, kaikki parantumattomasti sairaat, ja minusta ehkä jopa henkisesti sairaat. Uskon jopa että esim. migreenistä kärsivät joutuvat kestämään paljon enemmän, jos ajattelee asiaa koko elämän kannalta. Ja silloin entisaikoina kun synnytettiin kotona( eikä ollut ollenkaan varmaa edes jääkö äiti henkiin vai ei) on ollut takuulla paljon kamalampaa, se henkinen pelko vielä kivun lisäksi.

 

[Huhhuhhuu]

Niin paljon sattuu että jos et tietäisi synnyttäväsi niin luulisit että henki lähtee aivan varmasti. Mun huonetoveri synnärillä (terkkuja ) kuvaili että niin kuin tuli kuuma sapeli työnnettäisi vehkeestä sisään ja sitä veivattaisi. Ja tokassa synnytyksessä huonekaveri(myös ) sanoi että kuin vesimeloonia yrittäisi paskantaa. Mutta joo... siis mulla ollut synnytykset mielestäni kuitenkin helppoja, mutta kyllä mä sen kivun tiedän sen verran hyvin että yksi syy miksen lapsia enää tee on juurikin pelko synnytyskivuista. Ja mun mielestä jos joku näinkin suoraan kysyy että miten synnytys sattuu ni kyllä se sille tarvii kertoa. Mutta kaikki rohdot kun otat mitä saat ni sillä menee jo pitkälle!

 

[Arwen Undomiel]

Sattuu aivan SAATANASTI, mutta jokaisen karaisun ja kyyneleen arvoinen on se nyytti joka vie kivut tullessaan <3

 

[period]

thats why i wont do it.

 

["minä"]

Kaksi synnytystä takana, toivottavasti ei enää uudestaan.. Raskausajat voin tosi hyvin, kakkosen kanssa kävin juoksulenkillä vielä laskettuna päivänä. Eka synnytys jotain ihan hirveetä, kaksi vuorokautta pelkkää yhtäjaksoista kipua. Ilmeisesti käynnistämisen vuoksi en tuntenut mitään supistusaaltoja, vaan yksi ja sama helvetillinen kipu jatkui siis koko synnytyksen. Kipu oli niin paha että oksensin jatkuvasti. Jostain kumman syystä en jaksanut enää ponnistaa, vaan vauva vedettiin imukupilla ulos todella rajun näköisesti.

Toinen synnytys jouduttiin myös käynnistämään, mutta oli onneksi paljon inhimillisempi. Sain levättyä supistusten välillä, se antoi uskomattoman paljon voimaa. Kun supistukset tulevat aaltoina, pystyy jopa rentoutumaan. Tässä synnytyksessä kivulian vaihe oli ponnistaminen.

Olkaa tosiaan onnellisia, jos pidätte synnytystänne kivuttomana. Kiitos ensimmäisen synnytykseni, pelkään itse nykyään ihan mitä vain kipua. Synnytykset eivät todellakaan karaisseet minua tai nostaneet kipukynnystäni, päinvastoin.