Mten paljon synnytys sattuu???

["Eela"]

(Sori, tää viesti tuli ekaksi väärään paikka ja kopioin sen sieltä tähän!)

Haluaisin lapsen mutta en kerta kaikkiaan pysty edes ajattelemaan synnytystä omalle kohdalleni. Olen kuullut niin monen kaverin jutut siitä miten ensinnäkin jo odotusaika on yhtä helvettiä pahoine oloineen ja peräpukamineen ja sitten synnytys on kuulemma yhtä verta, paskaa ja kusta ja kahtia repeäminen ei sekään kuulemma ole maailma paras kokemus. Haluaisin tietää, onko se ihan oikeasti niin kamalaa, ja selviääkö siitä täysissä järjissä (vaikka näen että käytännössä kaikki on selvinneet ni kysyn silti)? Pitääkö siinä kestää yli-inhimillistä kipua, ja mihin sitä kipua voisi verrata? Saako synnärillä apua, ja mitä jos siihen meinaa kuolla? Yksi kaveri just sai lapsen ja kun kysyin miten meni, se sanoi että just ja just molemmat selvisi hengissä... En vaan uskalla!!

 

[maomao]

Mulla ei oo sattunut ollenkaan, paitsi hieman kirpaisi ensimmäisessä synnytyksessä se kun jouduttiin laittamaan pari tikkiä. En ole saanut myöskään puudutteita tms. Ja niitähän yleensä tarjotaan, jos sattuu, on myös muita menetelmiä hoitaa kipua. Neuvolassa voi jutella aiheesta etukäteen.

Olen synnyttänyt kolme kertaa ja teen sen vielä ainakin kerran ensi maaliskuussa, jos hyvin käy

 

[Aivan]

Järkyttävästi, mutta silti synnyttäminen on ihanaa

 

[heitsemppiä!]

Muunlaisiakin tarinoita on, usko pois!! Mulla on kaksi lasta ja sattuihan niiden synnytys, mutta ei liikaa. Tein ennen synnytystä rentoutusharjoituksia ja käytin synnyttäessä ilokaasua, hyvin selvittiin hengissä ja haluaisin synnyttää lisää Mitä vähemmän kuuntelee noita kauhutarinoita, sen parempi! Ja musta on oikeesti edesvastuutonta kertoo (liioittelevia) kauhutarinoita semmoselle, joka ei ole ikinä synnyttänyt.

 

[tuskaa]

Niin lujasti, että epätoivo valtasi ja sitä jatkui ja jatkui, ja niitä kipuja voisi verrata tajuttoman pahaan selkärangan hermojen tulehtumiseen. Voisi kuvailla sanoin niin, että paha hammassärky x50. Eli kaikkeen kurjaan kannattaa varautua.

 

[pelkuri]

Se on niin henkilökohtaista, miten kivun kokee. Mä en ole kipuherkkä ihminen, mutta synnyttäminen oli mielestäni jotain niin kamalaa. Jotenkin hallitsematon tunne, kun se kipu oli niin kamala (en ole siis saanut mitään kivunlievitystä), ja se oli vaan ihan pakko kestää. Mulla oli todella voimakkaita pelkoja synnytystä kohtaan, juuri sen kivun takia. Onneksi neljännen synnytyksen kohdalla sain pelkosektion, koin sen PALJON helpommaksi, vaikka kivut siinä tulivatkin jälkikäteen.

mutta silti sanoisin, että ei sitä etukäteen kannata pelätä. Se on niin yksilöllistä. Ja mahdollisuudet hyviin kivunlievityksiin, mulle niitä vaan ei ole koskaan ehditty antamaan.

 

[Ihana synnytys]

Monilla äideillä on tapana kauhistella omia synnytyskokemuksiaan ja liioitella synnytyskipua, koska muutkin tekevät niin. Joidenkin kohdalla se on varmasti aiheellista, mutta uskon, että paljon liioitellaan.

Itselläni yksi synnytys takana ja minusta tuli sen kokemuksen perusteella synnytysfani. Synnytys oli mahtava kokemus. Kipua oli, mutta ei todellakaan sietämätöntä. Itse en olisi todennäköisesti mitään puudutuksia ottanut, mutta kätilö sanoi synnytyksen aikana, että nyt vaikuttaisi supistukset niin kipeiltä, että hän suosittelee kohdunkaulanpuudutusta ja siksi sellaisen sitten otinkin. Jälkikäteen harmitti, että miksi menin suostumaan puudutukseen ainakaan vielä siinä vaiheessa, koska olisin voinut hyvin kestää kaiken pelkän ilokaasun ja hieronnan avulla.

Tällä hetkellä toinen lapsi toiveissa ja innolla odotan tärppiä, raskautta ja eniten sitä synnytystä. Se on niin upea kokemus. Jos toisen lapsen saamme, tiedän, että synnytyksen jälkeen tulee haikea mieli, koska sen jälkeen en pääse sitä enää kokemaan.

Tässä siis yksi positiivinen kokemus raskausajasta ja synnytyksestä

 

["viiraska"]

Synnytys kestää alle vuorokauden. Kyllä siitä kaikki selviää. Ajattelee vain sitä lopputulosta. Raskaus on alkupahoinvointia lukuunottamatta ihanaa! Ei kuukautisia! Kaikki paapovat! Täytyy ostaa uusia vaatteita! Haaveilua vauvasta!

 

["apsi"]

Kyllähän se sattuu, mut sitten on jo niin kypsä siihen isoon mahaan et odottaa vaan, koska lapsi syntyy. Ja siitä tuskasta saa kuitenkin sen palkinnon. Mulla oli ihan synnytyksen lopussa tunne, et nyt riitti tehkää mitä teette, mut mä en enää pysty mihinkään. Kätilöt tsemppas ja kas lapsi syntyi maailmaan. Tämä siis ehkä 2-5min ennenkuin vauva oli ulkona. Ei se niin kamalaa ole. Moni on siitä selvinnyt ja harva kuitenkaan repeää pahasti.

 

[Rigel]

Kaikkeen kannattaa varautua. Oma kokemukseni on kuitenkin, että kivun kestää kyllä vaikka ilman puudutteita, KUNHAN SEN KESTO VAIN ON ÄÄRELLINEN. Sitä taas et voi varsinkaan ensikertalaisena tietää, kauanko synnytyksesi tulee kestämään.

Tuntikausia, jopa vuorokausia yli voimien vellova kipu vie lopulta uskon omaan selviytymiseen keneltä tahansa.

 

[Mis Mis]

Tälleen puoli vuotta synnytyksen jälkeen, mulla tulee vaan mieleen, että mitäköhän mäkin sillon ennen synnytystä pelkäsin, kun eihän se edes tuntunut missään Se oli oikeestaan ihan lepposaa hengailua, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tosin mut oli kyllä pelon takia puudutettu aika hyvin Repesinkin ihan reippaasti, enkä oikeesti edes huomannut sitä. Mulle tuo oli varmaan noinkin hyvä kokemus, koska oikeesti pelkäsin pahinta, mutta mitään ei sitten sattunutkaan
Kannattaa niistä peloista tosiaan puhua, niin osaavat ottaa huomioon. Mulle oli kaikki tosi mukavia ja ymmärtäväisiä, kun pelosta täristen menin käynnistettäväksi

 

[iu]

"Miten paljon synnytys sattuu???"

Ihan helvetin paljon.

(No ei aina: toinen synnytykseni oli varsin nopea, kivuton ja miellyttävä tapahtuma.)

 

[..]

Kamalinta on mielestäni se, että kun kivut alkaa olla todella kovat, niin tiedät, että on pakko ponnistaa ja aiheuttaa itselle vielä kovempaa kipua ennen kuin se kipu on kokonaan ohi. Normaalistihan kipuun otetaan lääke ja se kipu lähtee sillä pois ilman sitä vielä kovemman kivun vaihetta.

Mulle se pahin vaihe on siis ponnistusvaihe ja joillainhan se menee muutamassa minuutissa ohi. Minulla ollut vähän pidempi.

 

[chef]

No niin paljon, etten ole sitä ennen, enkä sen jälkeen niin kovaa kipua kokenut, vaikka yhden sun toisen syyn vuoksi olen kipua kyllä kokenut monasti.

Siis ihan helvetisti.

Mutta siinä on mutta...sen kivun tietyllä tapaa unohtaa, ainakin osittain. Ja kivusta huolimatta olen selvinnyt siitä koitoksesta jo 3 kertaa. Ei se tosiaan kivaa ole, mutta kyllä sen kestää. IHminen venyy äärimmäisyyksiin siinä kohtaa, kun on pakko.

En jättäisi lapsia tekemättä synnytyskipupelon vuoksi

 

[ulkonainen]

Sattui ihan aarettomasti ja mielestani minulla on hyva kivunsietokyky.

 

[kohta kuuden äiti]

mulla sattui ekan ja neljännen kohdalla ihan hirveesti, viides synty ihan ilman mitään tuskia.. olin asennoitunut siihen ja päättänyt ottaa sen kivun eri tavalla.. keskittyminen ja rentoutuminen on vissiin se juttu joka itelläni autto.. mä jo ootan helmikuuta ja tulevaa synnytystä =)

 

[Ihana synnytys]

Lisättäköön vielä, että yleensä minulla on matala kipukynnys, mutta synnytyskipu oli niin erilaista, ettei sitä voi muuhun kipuun verrata. Minulla ei olisi myöskään tullut mieleenikään alkaa kesken supistuskipujen miestä haukkumaan tms. vaan päin vastoin tirskuin siinä samalla miehen vitseille, kun puuskuttelin supistuskipua

 

[Aivan]

Kamalinta on mielestäni se, että kun kivut alkaa olla todella kovat, niin tiedät, että on pakko ponnistaa ja aiheuttaa itselle vielä kovempaa kipua ennen kuin se kipu on kokonaan ohi. Normaalistihan kipuun otetaan lääke ja se kipu lähtee sillä pois ilman sitä vielä kovemman kivun vaihetta.

Mulle se pahin vaihe on siis ponnistusvaihe ja joillainhan se menee muutamassa minuutissa ohi. Minulla ollut vähän pidempi.

Tää on totta, että vaiheiden kokemisessa on eroja. Itsellä ponnistusvaiheet olleet helppoja ja nopeita. Lähinnä helpottava tunne

 

["vieras"]

Njaa, sattuuhan se mutta mitäpäs siitä. Vielä toivon sattumista omallekin kohdalle.

 

[Rigel]

Kamalinta on mielestäni se, että kun kivut alkaa olla todella kovat, niin tiedät, että on pakko ponnistaa ja aiheuttaa itselle vielä kovempaa kipua ennen kuin se kipu on kokonaan ohi. Normaalistihan kipuun otetaan lääke ja se kipu lähtee sillä pois ilman sitä vielä kovemman kivun vaihetta.

Mulle se pahin vaihe on siis ponnistusvaihe ja joillainhan se menee muutamassa minuutissa ohi. Minulla ollut vähän pidempi.

Täällä täysin päinvastainen kokemus avautumis- ja ponnistusvaiheista: Avautumisvaiheen kipu oli aivan järjetöntä ja kaikkein pahin oli se viimeinen sentti ennen lupaa ponnistaa. Sitten jo helpotti.

 

[Coffee Break]

Mun synnytys meni pidemmän kaavan kautta ja silti suurin kipu jota mä olen kokenut on nuoruusajoilta jollon jätin peukalon maasturin oven väliin. Turhaa sitä kipua pelkää, se on luonnonkipu ja siitä kyllä selviää

 

["wtf"]

"Miten paljon synnytys sattuu???"

Ihan helvetin paljon.

(No ei aina: toinen synnytykseni oli varsin nopea, kivuton ja miellyttävä tapahtuma.)

Tätä mä just tarkotan. Miks pitää lietsoa toisen (ap) pelkoja ihan suhteettomasti. Joillain sattuu, useimmilla ei niin paljon etteikö sitä tekis toistakin ja kolmatta kertaa.

 

["äiskä"]

Mulla ei oo sattunut ollenkaan, paitsi hieman kirpaisi ensimmäisessä synnytyksessä se kun jouduttiin laittamaan pari tikkiä. En ole saanut myöskään puudutteita tms. Ja niitähän yleensä tarjotaan, jos sattuu, on myös muita menetelmiä hoitaa kipua. Neuvolassa voi jutella aiheesta etukäteen.

Olen synnyttänyt kolme kertaa ja teen sen vielä ainakin kerran ensi maaliskuussa, jos hyvin käy

Enpä tiedä yhtään synnytyskokemusta joka ei sattuisi! tottakai se sattuu, mutta hyvällä tavalla ja sen kivun kestää kun tietää saavansa vauvan pian syliin! kipulääkkeitä on saatavana paljon! mikä kenellekki on hyvä ja mitä kukakin haluaa käyttää. Älä pelkää, kyllä naiset on kautta aikain selvinnyt synnytyksistä <3

 

[SininenSatutar]

Mä olen kohtalaisen kipuherkkä / jännittäjä yleensä, esim. viime syksynä polven tähystys ei onnistunut epiduraalissa vaan se tehtiin nukutuksessa, kuitenkin olen synnyttänyt 3 kertaa ilman kipulääkitystä, olen tullut kipeäksi niin loppuvaiheessa ettei mitään ole ehditty antaa.
Kerran sain jotain joka pistettiin lihakseen ja kerran spinaalin, mutta sekin hieman liian myöhään. Voisin vaika heti huomenna synnyttää uudestaan

 

[vrs]

Se on kaikki just niin kamalaa kuin olet kuullutkin, mutta moninkertaisesti sen arvoista!