Msennuksen kirjavat oireet?????

[kipakka]

Miten sinun masennuksesi oireili???

Itselläni on epämääräisiä oireita ollut jo pidempään. Olen miettinyt, voisiko se olle masennusta.
Tässäpä oireitani:
-Kamala ärtyisyys. Tai sanon kamalan kipakasti asioista..Sietokykyä ei ole juuri mitään.Huudan helposti, hermostun pienistä. Tuntuu että puolet päivästä menee vaan räyhäämiseen.Itse tiedostan asian, mutta en saa juurikaan tahdonvoimalla tuota ärtyneisyyttä loppumaan.
- Meteli ärsyttää suunnattomasti..(lasten naurut ym.)
- En jaksaisi vastailla lasten kysymyksiin, saatikka kunnella niitä.Useimmiten vastaan vain että: No mitä nyt taas?! Eli vastailen kamalan ilkeästi perheelleni.
-sisäinen ahdistuneisuus... Välillä tulee pelko esim. psykoosista kun olo on jotenkin niin tuskainen.Välillä on päiviä, etten saa mitään aikaiseksi, kun en pysty irrottautumaan oman olon tarkkailusta.
- Aamuisin on usein tyhjä olo...Tai sitten herään ahdistuksen tunteeseen.
- Ajatus juoksee, ja mielikuvitus juoksee. Minulla on outoja pelkotiloja(tuo sekoaminen yksi niistä)
- En koe olevani kamalan väsynyt.Hoidan huushollin normaaliin tapaan. Lenkkeilen jopa.
- Sosiaalisissa tilanteissa on alkanut välillä tulemaan utoja oloja..jotenkin sellainen irrallinen olo.
- epätodellista oloa, usein!!

Onko nämä tyypillisiä masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita..voiskohan mulla olla sitä?
Kun itsestä välillä tuntuu että kaikki ei ole nyt niinkuin pitää, mut sit kun kuitenkin jaksan hoitaa nämä päivittäiset rutiinit(kiitos siitä), niin ajattelen ettei tämä kai masennustakaan ole....
:ashamed:

 

[tiivitaavi]

Oli ihan kuin oisi lukenut omaa tekstiä. :/ Samaa mietin minä.Itselläni ahdistuksen laukaisi sukulaisen itsemurha.Hän ei ollut minulle läheinen,mutta kyllä on pahalta tuntunut.Välillä ahdistaa niin että luulen sekoavani.Eniten ehkä pelkäänkin että sekoan :ashamed: Mutta taas välillä olo on ihan ok.Meneeköhän ohi ajan kans?

 

[Harmaillaanpa taas]

Masennuksen oireita on niin monia, että jokaiselle piisaa jotakin. Jos ottaisit yhteyttä neuvolaan/lääkäriin/psykologiin?

Minä itse sekosin, sain sen psykoosin. Harva ihminen tuntee olevansa psykoosissa, minulla itselläni esim. muisti loppui. Aika, jonka olen ollut psykoosissa, on täysin mustaa, ja ne pienet asiat, jotka muistan, ovat kuin unta.

 

[kaisu]

Minusta tuntuu, että mullaki on jonkuasteista masennusta. Ensimmäisen kirjoittajan oireet olivat kuin omiani. Olen todella lyhyt pinnainen äiti. Joskus oikein itekki säikähdän kun olen saanu raivokohtauksen ja sitte onkin aivan vetämätön ja heikko olo, etten pysty muutakuin istumaan ja tuijottamaan johonkin. Kun yritän puhua jollekin tästä , niin kohta onkin tunne, ettei mua oikeesti vaivaakaan mikään, enkä saa sanotuksi että on OIKEASTI #&%?$!* OLO.

 

[Sumussa elävä]

Mulla on kanssa samanlaisia tuntemuksia kun kirjoittajalla ja välillä on tosi ahdistunut olo, mutta en vain osaa purkaa tunteitani. Oikeastaan en itsekään tiedä mikä painaa... On vain kamalan ahdistunut ja voimaton olo eikä mikään kiinnosta.
Mullakin on lähipiirissä tapahtunut paljon kauheita tapauksia parin vuoden ajalta mm. Järkyttävä kuoleman tapaus, läheisten vaikeita sairauksia yms. Niiden seurauksena olen myös saanut pelko tuntemuksia, että perheelleni kävisi jotain tai yleensäkin en uskalla avoimesti iloita, ettei vaan saa "katua", tiedän että näin ei voi elää ja olla huolissaan jos vaikka mies on myöhempään töissä eikä ole ilmoittanut yms.
Lasten kanssa päivät menee vuoristorataa. Välillä en millään kestäisi turhia vinkuja yms. mutta suurimmaksi osaksi kyllä nautin heidän kanssa olosta, varsinkin päivisin kun mies on töissä. Iltapäivällä kun kaikki ollaan koolla niin ahdistus ja masennus iskee ja osa syy on kyllä miehessäni jonka kanssa en voi aroista asioista keskustella ja minusta tuntuukin että hän ei ota tosissaan minua tai ei vain jaksa kuunnella vuodatuksiani ja olenkin hyvin sulkeutunut näistä asioista ja saatankin vain olla hiljaa ja itkeä sisäänpäin

Tiedostan hyvin jo ongelmani mutta jotenkin en vain osaa tai saa haettua apua ja jotenkin alitajunnassa häpeänkin ongelmaani ja mieheni sanoja lainaten...Aina sä valitat eikä mikään ole hyvin koskaan, vaikka kaiken pitäis olla niinkuin toivoit ennen, on lapsia, oma koti yms. Mutta kun ei ole!Tuo edellinen kommatti on tappanutkin kommonikointi kykymme ja samalla se kummittelee mielessänikin kun puhelinkourassa yritän soittaa apua, mutta päässä vain tolkutetaan et Kaikki on hyvin sä vain tekemällä teet asia huonoks!!!

Oikeestaan tämän jutun kirjoittaminenkin omalla osaltaan helpottaa oloani vaikka samalla itkenkin ja pelkään että mieheni ylltää minut tässä tilanteessa mutta kaipaisinkin tosissaan vinkkejä teiltä muilta saman kokeneilta, että miten te olette saaneet apuanne ja pyyhittyä mielenne kummitukset pois :ashamed:

 

[july]

Nuo ovat juuri tyypillisiä oireita. Hyvä kun kirjoittelit tänne ja olet itsekin huolestunut omasta käyttäytymisestäsi. Nyt vain apua hakemaan. Esim voit soittaa oman kuntasi nlaan tai sitten terv.keskukseen omalääkärille. Tarvitset omaa aikaa ja aikaa myös parisuhteelle.
Itse olen sairastanut kaksi kertaa synn.jälk. masennuksen ja toipunut niistä lääkeiden sekä terapian avulla.

Voimia sinulle! :hug:

 

[HeMa05]

\

Nuo ovat juuri tyypillisiä oireita. Hyvä kun kirjoittelit tänne ja olet itsekin huolestunut omasta käyttäytymisestäsi. Nyt vain apua hakemaan. Esim voit soittaa oman kuntasi nlaan tai sitten terv.keskukseen omalääkärille. Tarvitset omaa aikaa ja aikaa myös parisuhteelle.
Itse olen sairastanut kaksi kertaa synn.jälk. masennuksen ja toipunut niistä lääkeiden sekä terapian avulla.

Voimia sinulle! :hug:

onko masennus tullut heti synnytyksen jälkeen vai viiveellä?itselläni olen huomannut tuota jatkuvaa ärtyisyyttä ja saamattomuutta.tyttö on ihana mutta on päiviä kun ei jaksais mitään....parisuhde voi huonosti koska olen vetäytyvä ja kaipaan vaan yksinoloa...

 

[july]

Masennukseni tuli keskimmäisestä lapsesta viiveellä, eli 6kk synnytyksen jälkeen. Ilmaantui itkuisuutta ja pahantuulisuutta. Enhän ollut saanut nukuttua yhtään kokonaista yöunta puoleen vuoteen. Lääkkeet aloitettuani olotila paheni pariksi viikoksi, mutta sitten lääkkeetä alkoivat(sekä terapia) auttaa. Meillä kävi myös kodinhoitaja 8h/pvä. En olisi jaksanut yksin huolehtia kahdesta pienestä lapsesta isän oltua töissä.
Kolmannesta lapsesta masennus alkoi jo 4vkoa vauvan syntymästä paniikkikohtauksilla. Hain heti apua ja halusin lääkityksen heti, vaikka lääkäri kehotti minua odottamaan kunnes lapsi on tietyn painoinen, ihan sen takia koska halusin imettää. Söin siis lääkettä reilun vuoden ja imetin normaalisti. Olo alkoi olla ns normaali vasta kun vauva oli noin vuoden ikäinen.
Tässä tuli nyt enemmänkin asiaa kuin mitä kysyit Mikäli haluat kirjoitella niin laitapa privaatisti viestiä.

 

[marru]

Täältä löytyy masennustesti:
http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

Itse tässä olen takkuillut pari vuotta väsyneenä ja diagnoosiksi sain masennuksen. Kaikki pitäisi olla ihan hyvin, muta mikään ei huvita eikä jaksa keskittyä.

Nyt sitten sain lopulta tarpeekseni sairastelusta ja aloitin uuden elämän.
aloitin dieetin. Kaikki sokerit ja valkoinen vehnä saa jäädä kokonaan pois. Eli huomasin että oireeni täsmäävät myös pitkälti hiivasyndroomaan ja aloitin sen mukaisen dieetin.

Ihminen on sitä mitä se syö.
"ummetus on kaikkien sairauksien äiti"
Eli vatsan hyvinvoinnista lähtee koko kehon hyvinvointi.
Huonot bakteerit tuottaa suolistossa erilaisia myrkkyjä, jotka elimistössä saavat auikaan esim. masennuksena, keskittymiskyvyn häiriöinä, masennuksena jne.

Olo on ollut paljon pirteämpi pari viikkoa.

 

[tähtihedelmä]

tyypillisiä masennuksen oireita on varmaan aika hankala luetella kun niitä on kuitenkin niin hirveen laaja kirjo. kuitenki paria kohtaa lukuunottamatta noi oireet olis voinu olla mun parin kuun takasesta elämästä.
kannattaa siis hakea apua heti nyt, ettei mee pahemmaksi. =)

 

[anne-vee]

Luulin että on ihan normaalia olla kiukkuinen ja väsynyt kun on viikot kotosalla lasten kanssa, ilma omaa aikaa, juttelukavereita.
Paitsi pyykit, tiskit, imuri, hella, jääkaappi, rattaat, lavuaari, kuivausteline, pyykkikori, kurahousut ja ne likaset kumpparit mitkä pitäs muistaa pestä. Mattopiiska, kakkavaipparoskis, kaupan kärry, hiekkalaatikko, ne kaks nitisevää halkeillutta keinulautaa, dublolaatikko...

Miks ne "tädit" aina jaksaa selittää että nauti nyt niistä lapsista kun ne on vielä pieniä ja kotona. Vaikeeta, mutta yritetään.

Ei kait se niin vaarallista ole kiukuta kunhan ei ketään satuta eikä lapsille tule paha mieli. Syyttömiä he elämäänsä ovat.
Jospa se "masennus" on vaan unenpuutteen ja ittensä aiheuttamaa harhaa joka helpottaa kun helpottaa?
Pienet lapset pienet murheet sano naapurin mummu jonka 40ppiset pojat istuu elinkautista huumehörhöilyjen takia.

Helppoa minulla.

Mut käyn kattoo tuon tukiasema.netin

 

[toipilas]

Kyllä nuo oireet minusta selvästi viittaavat masennukseen. Itse olen saanut diagnoosin vaikeasta masennuksesta, ja oireissani oli paljon samaa, mutta lisäksi myös esim. pohjaton uupumus.

 

[masentunut jo vuosia]

Kyllä!Kuulostaa masentuneen oireilta..hae ihmeessä apua..hyötyä varmasti on siitä..voimia kaikille samaa kokeneille :heart:

 

[vierailija vain]

Hyvä että tunnistat omat oireesi, se on jo iso askel eteenpäin että itse huomaa ettei ole kunnossa.itse olen sairastanut masennusta jo aiemmin, ja söin paroxeting lääkettä vuonna 2004.nyt olen raskaana viikoilla 30+1 ja helmikuussa alkoi itkettää ihan hirveesti kaikki asiat, en voi lukea iltasanomien lööppejä,katsoa rikos-sarjoja, ahdistaa ja pelottaa kaikki.vauvan tulo on ihanaa, mutta miksi pelkään kaikkea...?

nyt olen 2kk vain itkenyt ja stressannut kaikkea, hain apua itse ja pääsin pian psykologille.nyt hänen kauttaan pääsin terveysasemalleni ja sain lääkkeet masennukseen ja paniikkihäiriöön.Aloitin lääkekuurin vasta eilen joten en vielä tiedä miten lääke toimii.Toivotaan että auttavat.

Voimia kaikille, ja muistakaa että vaikka elämä tuntuu välillä kamalalta ja vaikealta, niin aina on kohtalotovereita ja aina saa apua.Oma onnellisuus on ja terveys on erittäin tärkeää.


:flower: :hug:

 

[aamuinen]

on niin tärkeää itse voida hyvin.

 

[äippä2005]

\

Täältä löytyy masennustesti:
http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

Itse tässä olen takkuillut pari vuotta väsyneenä ja diagnoosiksi sain masennuksen. Kaikki pitäisi olla ihan hyvin, muta mikään ei huvita eikä jaksa keskittyä.

Nyt sitten sain lopulta tarpeekseni sairastelusta ja aloitin uuden elämän.
aloitin dieetin. Kaikki sokerit ja valkoinen vehnä saa jäädä kokonaan pois. Eli huomasin että oireeni täsmäävät myös pitkälti hiivasyndroomaan ja aloitin sen mukaisen dieetin.

Ihminen on sitä mitä se syö.
"ummetus on kaikkien sairauksien äiti"
Eli vatsan hyvinvoinnista lähtee koko kehon hyvinvointi.
Huonot bakteerit tuottaa suolistossa erilaisia myrkkyjä, jotka elimistössä saavat auikaan esim. masennuksena, keskittymiskyvyn häiriöinä, masennuksena jne.

Olo on ollut paljon pirteämpi pari viikkoa.

HEIPPA !

=)
MÄ ALLEKIRJOTAN TON. KAIKKI LISÄVITAMIINIT JA TERVEELLINEN RUOKA AUTTAA TODELLAKIN OLOTILAAN. AINOO HUONO PUOLI ETTEI SE IHAN KAIKKEE KORJAA, SIIS UNTA. UNIVELKAA ON HULLUNA EDELLEEN KUN ON PIENI LAPS , MUTTA TOI RAVINTO PUOLI ON MULLA NYT KUNNOSSA, JOTEN IHAN SELKEESTI JAKSAMINEN ON PARANTUNUT JA PINNA PIDEMPI
IHANAA