Olen aina ajatellut, että jos meistä jomman kumman olisi käytävä vieraissa niin miettisin silloin tarkkaan suhteemme laatua.
Aina löytyy joku, jota voi panna. En usko teoriaan, että mies olisi väkisin vietävissä. Samaa ajattelen itsestäni, että jos suhde on kunnossa, ei kukaan voi viedä minua väkisin sänkyyn. Se on silloin raiskaus.
Tai toinen teoria on se, että kyllä se on itsestä kiinni ja oma kriisi jos vieraisiin menee. Ehkä kuolemanpelko tai vanhuuden pelko. Pelko omasta miehisyydestä tai naiseudesta. Kriisi kuitenkin.
Sitten on nämä patologiset pettäjät, jotka pettää kaikkia. He ovat riippuvaisia ihastuksen tunteesta ja aina muutaman vuoden välein luulevat löytäneensä uuden rakkauden.
Mutta peiliin katsomisen paikka aina. Jopa patologisen pettäjän kanssa. Siinä vaiheessa voi miettiä, että miksi minun täytyisi elää tuollaisen ihmisen kanssa. Mitä tarvetta hän minussa tyydyttää, että annan kohdella itseäni huonosti.
Pettämiset ei ole niin yksinkertaisia, että "PIM", jostain tulee ihana nainen ja sitten vain se vei väkisin.
Kun on itsensä kanssa sujut ja hyvä itsetunto, ei tarvitse pettämistä pelätä. Ei ketään pidetä väkisin.