Moraalinen kysymys...

[Salainen]

Mulle laitettiin kuparikierukka toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta raskaana ollaan taas... Edelliset lapset on 2,5vuotias ja 6kk.... Ultrassa ei kierukkaa näkynyt, epäilivät että on tippunut pois?!!

Raskaus nyt viikolla 8, joten keskeytys mahdollinen...

Omat tunteet hirveän ristiriitaiset, tuntuu, että olen välillä äärirajoilla jo näiden kahden kanssa, en tiedä miten yksinkertaisesti jaksaisin vielä kolmannen... Ehkäisy hankittiin, koska emme halunneet lasta ainakaan viiteen vuoteen....

Mutta en tiedä kuinka myöskään kestäisin syyllisyyden abortista, sen tiedon, että näitä voisi olla kolme, päättää toisen sielun kohtalosta noin julmasti....

Mies ei lasta haluaisi oitää, on huolissaan minun jaksamisesta ja taloudellisesta tilanteesta, mutta on sanonut että päätös on viime kädessä minun.....

 

[RasuNaamari]

MÄ en pystyisi raskautta keskeyttää jos noin kävisi. Päätös on tietysti kuitenkin sun. Ajattele, siellä masussa on kehittymässä teidän rakas pikkuinen vauveli.... :heart:
Monen vuoden päästä ajattelet lämmöllä tätä yllätysraskautta ja olet todella onnellinen kun et keskeyttänytkään!!!! :hug: :hug:
Tsemppiä ja jaksamisia! Toivottavasti teet oikean päätöksen! =)

 

[vieras]

Onneksi olkoon, vaikkakin ylläri oli! Jospa sieltä onkin tulossa tosi tärkeä tyyppi ku pukkasi kierukankin veke :-D Tosin kaikki lapsethan on tärkeitä - myös tämä syntymätönkin! Onnea vaan ja varmasti sydämesi vielä sulaa kunhan tää alku shokki on ohi

 

[Tyttöni Tuulispää]

Anteeksi, että kysyn tyhmiä, mutta jos kierukka tulee pois, niin eikö sitä välttämättä huomaa? :ashamed:
Mulle kun laitetaan hormonikierukka parin kuukauden päästä, niin siksi kyselen...

Tuohon aborttiasiaan kommentoisin sen verran, että sitä ei kannata tehdä, jos ei ole asiasta täysin varma.

 

[Salainen]

Juu, ilmeisesti tosiaan voi tippua, mulle sanottiin, että synnytyksen jälkeen tämä on mahdollista, kun paikat vähän väljemmät...

Tämä vain tuntuu niin uskomattomalta, mutta kai tällä lapsella sitten todella on tarkoitus.... Meillä ei kummoista tukiverkostoakaan ole, ystävät asuvat kaukana ja anoppi ainoa joka lähellä kysyi jo toisesta että onko vahinko lapsi....

 

[kookosta]

Kukaan ei kyllä voi sinua tuossa asiassa auttaa. Onneksi miehesi on ymmärtäväinen ja tietää asian olevan loppupeleissä sinun käsissäsi.
Pohdi asiaa kaikilta kannoilta, onko jo olemassa oleville lapsille oikein että tulee vielä yksi näin peräjälkeen ja äiti on loppuun palanut? Ja taas toisaalta olisitko ylipäätä valmis tekemään aborttia, sitä asiaa joudut kuitenkin sisälläsi kantamaan lopunelämän ajan?

 

[Maamikki]

Minä hyväksyn abortin tuommoisessa tilanteessa ihan täysin.
Itse sitä en ehkä pystyisi tekemään kuitenkaan.
Sinun kirjoiutuksistasi paistaa kyllä hyvin se, että et pysty tekemään aborttia ja varmasti sitä katuisit lopun elämääsi.
Mutta, miettikää nyt rauhassa!

 

[Cathryn]

Vaikealta tuntuu, voin kuvitella, mutta kun kysyit mun mielipidettä, musta on väärin tehdä abortti.

Jaksamsita. :flower: :hug:

 

[topsehiini]

Jos tunnostaa ettet jaksa niin tee abortti. Siihen et todellakaan tarvitse muiden hyväksyntää ainoastaan miehesi ja itsesi.
Kannattaa nyt todella harkita koska sanoit ettet välttämättä jaksaisi syyllisyyttä abortista. Eli kumpi "paha" parempi?
Esikkoisen kohdalla olin jo varannut ajan aborttiin koska oli ylläri raskaus (kortsu repesi) mutta peruin sitten ajan kun olin kunnolla lääkärin kanssa jutellut asiasta.

 

[mona]

veljeni vaimolle kävi samoten.
Nyt on 1kk laskettuun aikaan.

 

[kylmä nakki]

eikö sitä tosiaan huomaa jos kierukka tipahtaa?

jos aborttia yhtään epäilyttäisi, en tekisi.

voimia :hug:

 

[mamma]

päätös on loppupelissä sun, kuten itekin sanoin ja muutkin on sua muistuttanut. Mut siteeraan nyt yhtä lääkäriä joka oli kerran sanonu mun mielestä aika fiksusti jollekin joka oli miettiny samoja asioita ku sä nyt. "mitä tuumisit jos sulta otettas nyt jompi kumpi edellisistä lapsista pois ja antasit tämän lapsen syntyä?!" en halua mitenkään syyllistää mut tän lääkärin sanoma pistää mut aina miettiin sitä, että jokainen lapsi mikä on tulossa maailmaan on yhtä rakas kuin ne edellisetkin. ainuttakaan lasta en antaisi pois, miksi siis antaisin tämän syntyvän lapsen pois?!

mut voimia sulle, kyllä sä osaat ja pystyt vielä tekemään oikean ratkaisun eikä kellään oo siihen mitään sanomista, koska se on sun päätös!

 

[mökin muija]

Päätös on sinun. Loppupelissä seuraavat 3 vuotta kun eletään eteenpäin, niin lapset on jo siinä vaiheessa isoja. Tiedän tunteen, mulla 3 lasta, tosin ei ihan noin "tiukalla" ajalla kuin teille tulossa. Itse olen ajatellut, että kun tämän tästä jaksaa seuraavat 2 - 3 v, niin sitten ollaan jo kummasti voiton puolella. Kummasti sitä päivästä toiseen on selvitty. Joskun paremmin ja joskus huonommin. Niin, ja tuota kolmosta en pois antais!

 

[hmm]

Kova on lapsella hinku ollut päästä juuri teidän lapseksi?
Abortti on hyväksyttävää, jos äiti on niin rikki, ettei henkisesti/fyysisesti kestä.
Vaikea päätös, mieti rauhassa ja tarkkaan.

 

[vieras]

mulla tuli kierukka ulos umpisuolen leikkauksen jälkeen siten että kun olin päässyt kotiin jo sairaalasta ni tuli kauheat kivut taas ja narut roikku ulkopuolella. Mut varmasti mulle toi se kipua kun oli jääny puoliväliin eikä tullu kokonaan ulos. Kyl noin voi käydä siis. Mä lapsettumuuttakin kierukan jälkeen oon kokenut ottaisin sen lapsen vastaan!

 

[vieras]

Näin se on kuten asiaa jo puntaroitkin, että lopun elämää on mielessä..itsekin tein esikon jälkeen abortin ihan oikopäätä kun olisi opiskelu jääny muuten kinkkisesti kesken.Myöhemmin kyllä sain vielä kaksi lasta.

Ja kyllä on kaivellut tuo juttu.Vielä kun se muistutuksena tulee kaikissa papereissa esiin, neuvola, synnnytyssairaala jne.Että kyllä tunnen nahoissani tehneeni oikeen elämää suuuremman (pahemman teon).Ja jotenkin minun mielissäni lapsilukuni on 4, vaikka yhtä en päässyt koskaan näkemään.

Onhan nämä lasten alkuvuodet työläimpiä, ennenkuin omatoimisuus lisääntyy.Jotta jos vaan pystyisi ajattelemaan asian niin että rankin on ohimenevää ja koittais ottaa niin lunkisti kun pystyy.Niin kyllä se siitä meno muuttuu ja lapset kasvaa kuitenkin äkisti.

Sillä kokemuksella näin puhelen kun esikko on jo omillaan elelemässä.Nyt kintuissa 3v ja 1.4v pyörimässä, aikalailla itse hoitelen ja vastaan kaikesta.Kyllä se vaan elämä kulkee ja antaa mennä.On jo helpompaa kun yhdellä tuli tuo 3v täyteen niin heti ollaan ihan eri sarjassa.Ja se pahin rumba takana kun pystyy itse jo vaikka mihin.
Että aikansa kutakin, jos vaan niin jaksaisit ajatella.Jos nyt tulisi mulle ylläri raskaus niin en sitä hennoisi päättää vaikka on jo työläimmän kautta käyty.Mutta ehkä vanhetessa sitkistyin siltä osin.Eikä minusta varmasti toistamiseen olisi abortin tekoon, vaikken sitä muutoin millään tavalla vastustakaan.Mut niin paljon jäi painaa se silloin.Sitten tulee omaan mieleen kaikkea, tyyliin että mitäs jos nää muut lapset tietäisi miten yhden on käynyt..vaikeita asioita.

 

[ihan asian vierestä vaan]

Mut siteeraan nyt yhtä lääkäriä joka oli kerran sanonu mun mielestä aika fiksusti jollekin joka oli miettiny samoja asioita ku sä nyt. "mitä tuumisit jos sulta otettas nyt jompi kumpi edellisistä lapsista pois ja antasit tämän lapsen syntyä?!"

Tylyä eikä kuulu ollenkaan lääkärille. Jos multa kysyttäis (yksi on ja enempää ei tule), niin siitä vaan, pois. On nimittäin niin paljon mennyt rikki, avioliitto, oma kunto, hortoilen uupumuksen partaalla ja sydän teki jonkinlaisen kohtauksen ja nyt sitä tutkitaan. Senkun tulette ja viette, hautaan minä tästä kuitenkin lähivuosina kupsahdan. Mä en jaksa tätä.