Montako lasta ja miksi?

Meillä on esikoinen syntynyt noin kolme kuukautta sitten ja olemme pohtineet syvällisesti lasten hankintaa ja niiden lukumäärää. Olen aina ajatellut, että minulla on kaksi lasta (tai kolme) mutta en koskaan ole tullut ajatelleeksi että niitä olisi vain yksi. Nyt olemmekin miettineet myös vain tähän yhteen jäämistä.

Päähänpinttymä kahdesta lapsesta saa oloni tuntemaan jotenkin epäonnistuneeksi, jos jätämme lapsilukumäärän vain yhteen. ( Miksi yksi? tuliko pupu pöksyyn, mitä tapahtui ettei sisaruksia tullut?) Päähänpinttymä siis täysin tyhmä tiedän sen, mutta ajatuseten muuttaminen vie aikaa. Emme ole päättämässä mitään nyt heti, mutta miettineet asiaa monelta kannalta.

Yhdessäkin lapsessa on omat hyvät puolensa, kuten helppous (eli myös mukavuudenhalu/itsekkyys, mihin aikansa haluaa käyttää). Ja koska kaikki on mennyt erinomaisen hyvin ja lapsemme on helppo, miksi riskeerata kaikki taas uudelleen. Toisaalta voi olla etten tiedä kuinka ihania lapset todellisuudessa ovat, koska en ole ollut niiden kanssa tekemisissä niin paljoa ja suurempi perhe olisi taivaan lahja (joka se tietenkin on kuten kaikki lapset), ehkä ajattelen liikaa sitä mitä menetän jos lapsia onkin enemmän ja en oikein tiedä mitä saan jos niitä on paljon ja silti takaraivossa pomppii ajatus epäonnistumisesta, jos jätän homman tähän.

Tässä vähän mitä täällä on pohdittu, mutta millä perusteella muilla on lapsia ja miksi niitä on yksi tai useampia? Haen enemmän asian pohdiskelua eri kanteilta ja kokemuksia jo tehdyistä/tulevista päätöksistä, kuin mitään oikeaa ja väärää vastausta (jota ei ole).

 

minä olen aina halunnut 2 lasta.johtuen varmaan siitä että omassa lapsuuden kodissa meitä oli 2.
kun esikoinen syntyi mieheni sanoi että tämä riittää ja minulle tuli paniikki että apua mä haluan toisen mutta asia unohtui.esikoisen kanssa oli rankkaa ja toinen lapsi ei sit ollutkaan mielessä kun ainostaan silloin kun joku kysyi että koskas toinen? koko ajan lapsen kasvaessa tuli uusia haasteita ja me kyllä koettiin se tosi rankkana.
lähdin töihin ja aika nopeaan kumminkin kypsyi ajatus toisesta lapsesta ja jätimme ehkäisyn pois ajatuksella että tulee jos tulee mutta ei nyt mitään yritystä ollut.
Pian meille olikin tulossa toinen vauva ja hän on nyt 9kk. :heart:
voin kyllä sanoa että en tosiaan tajunnut että nyt se vasta rankkaa onkin.esikoisella uhmaikä ja vauvalla omat tarpeensa.se pienikin oma aika mikä oli katosi ja välillä tuntuu että 2 lapsessakin liikaa( kaikella rakkaudella)meille. :heart:
en silti vaihtais näitä tylleröitä mihinkään mutta nostan hattua niille joilla lapsia vieläkin enemmän...
välillä pilkahtaa ajatus 3 lapsesta mutta en usko että rahkeet riittää..eiköhän se ole pakko myöntää ja olla tyytyväinen näihin kahteen.

ystäväni taas päätti heti että heille tulee vaan yksi lapsi.he haluavat antaa yhdelle kaiken.hän joutuu jatkuavsti vastailemaan kysymyksiin miksi vaan 1 lapsi?

 

Yksi ja taitaa jäädä siihen. Aivan riittävä määrä.

 

Meillä on 1 lapsi, ja ainakin näillä näkymin lapsiluku jääkin siihen yhteen. On ollu välillä tosi rankkaa, ekat 3kk vauva vaan itki, ja itki, ja itki... Senkin jälkeen on öitä valvottu paljon, ja oon ollu välillä tosi väsynyt/siinä pisteessä että meinaa nuppi levitä ihan totaalisesti.
Huonoista hetkistä on selvitty sen ajatuksen voimalla, että kun tästä selviää, niin mun ei tarvitse enää koskaan kokea tätä kaikkea uudestaan.
Toki rakastan lasta yli kaiken, ja on päiviä että vauva-arki on ihanaakin. Mutta en voi sanoa tästä ajasta sitä vanhaa kliseetä "päivääkään en vaihtaisi pois", kyllä, kyllä voisin vaihtaa montakin päivää..
No, voihan olla että aika kultaa muistot, mutta ei varmaankaan kovin pian.

 

Meilläkin on yksi lapsi, 9kk, ja olemme ajatelleet hänen jäävän meille ainoaksi. Tai siis, koskaanhan ei pidä sanoa ei koskaan, joten sanottakoon, että tyttäremme jää toistaiseksi ainoaksi. Eihän sitä tosiaan tiedä, mitä haluamme vaikkapa viiden vuoden päästä. Ja miksi näin; siksi, että haluamme antaa kaiken mahdollisen huomion tälle lapselle ja toisaaalta, olemme myös sen verran (terveen ) itsekkäitä, että haluamme itsellemme muutakin kuin perhe-elämää.

Mutta, kuten HeMa05 sanoi, sitä, että ihan oikeasti haluaa vain yhden lapsen, joutuu jatkuvasti perustelemaan muille. |O "Siis, ihanko oikeasti vain yksi lapsi?" "Eikö nyt olisi hyvä, että hankkisitte heti leikkikaverin hänelle?" :$

 

Meillä on 4 lasta...en tiedä miksi :heart:
Minä olen nuoresta asti halunnut 3 lasta, esikoisen syntymän jälkeen mies sanoi, että yksi riittäisi. "Jotenkin" ne 2 sitten kuitenkin tuli lisää ja monta vuotta minusta tuntui, että perheemme ei ole kasassa, se jokin puuttui.
Puuttuva pala meille sitten suotiin 2/08 (vajaa 5v edellisen jälkeen) ja nyt todellakin, ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu, että perhe on nyt kasassa :heart:
Mielestäni meillä lapset ei ole jääneet mistään paitsi verrattuna yhteen lapseen perheessä, sisarukset ovat jopa rikkaus, mulla oli lapsena vain yksi veli (7v vanhempi) ja todellakin olisin toivonut enemmän sisaruksia.
Meidän elämä ei ole pelkkää perhettä, no okei, lasten harrastukset (jääkiekko) vie todella suuren osan ajasta, mutta se on oma valintamme.
En vaan voisi kuvitella minua ja miestä niin, että meillä olisi vain tuo esikoisemme =)
Mutta yksi sopii yhdelle ja monta toiselle =) :heart:

 

Meillä on yksi lapsi (8kk).
Ajattelin aina ennen lapsen tuloa, että yksi lapsi on joko liikaa tai liian vähän.
Olemme molemmat mieheni kanssa 3-lapsisista perheistä. En voi kuitenkaan sanoa, että sisaruksista pelkkää iloa olisi elämässä ollut..

Monta kuukautta pojan syntymän jälkeen olin totaalisen ehdottomasti sitä mieltä, että hän jää ainokaiseksi. Minulla kesti kai jonkin aikaa sopeutua tähän äitiyteen ja sen tuomaan elämänmuutokseen. Poikani on myös käsittääkseni melko "vaativa" vauva ollut koko ikänsä, nukkuu huonosti, vaatii äänekkäästi koko ajan uusia virikkeitä ja huomiota jne.

Nyt kun lapsen kanssa puuhastelu on jo paljon helpompaa, elämä rullaa hienosti "itsekseen" ja nautin täysillä näistä kotipäivistä, on mieleen hiipinyt pieni ajatus mahdollisesta toisesta lapsesta.. En voinut ikinä kuvitella minkälaista iloa oma lapsi voi elämään tuodakaan :heart:
Saa nähdä.

 

sisarukset ovat jopa rikkaus

Tästä olen ehdottoman samaa mieltä, ja tällä hetkellä, kun ajattelen, niin näkisin, että ainoa syy toivoa tulevaisuudessa toista lasta olisi juurikin tämä. :/ Mutta, tällä hetkellä olemme siis ehdottoman onnellisia tästä tilanteesta. :heart: Ja kuten sanottu, eihän sitä elämästä koskaan tiedä. :xmas:

 

Minä päätin joskus ettei yhtään lasta. Ja tossa 32-v muutin mieletäni ja asiaan auttoi kumppanin "vaihto". Ajattelimme yhteistuumin että kaksi lasta (no joo mies ajatteli että vaikka kuinka monta saa tulla.... on varmaan muuttanut mieltään näiden meidän tehopakkauksien jälkeen). Nyt on mulla klipsi ja en ole katunut päätöstämme olla hankkimatta enempää lapsia. Nämä kaksi prinsessaa ovat ihanan riittäviä kullanmuruja.

 

Mukava kuulla muiden ajatuksia aiheesta. Tuo yhen tai kahden lapsen hankkiminen ja päätöksen perusteleminen on sitten ihmeellinen juttu. Yleensä jos on vain yksi lapsi niin sitä joutuu perustelemaan ja jos on kaksi tai kolme niin se on normaalia eikä kukaan kysy mitään. Sitten taas jos on hurjan paljon lapsia niin sitäkin voi joutua perustelemaan ympäristölleen. Meillekin sukulaiset toteavat, että "toinen sitten heti perään vaan" ihan niin kuin se olisi itsestään selvä asia.

 

Mies ei aluksi halunnut yhtään lasta, mä olen aina halunnut kolme, jostain syystä. Ehkä siksi että useammasta sisaruksesta on toisilleen seuraa ja turvaa. Nyt meillä on yksi lapsi, ja toinen toiveissa.

Ymmärrän silti hyvin miksi joku ei halua kuin yhden lapsen. Raskausaika ja synnytys on monille raskas, pikkuvauvavaihe vasta verottaakin. Mikäli ensimmäinen lapsi on esim koliikkinen, ei välttämättä halua samaan souviin uudelleen. Mun mielestä silti kaikkein huonoin syy tehdä useampia lapsia on 1) se kuuluu ja 2) esikoiselle kaveri. Kyllä jokaisen lapsen pitäisi olla toivottu ihan itsensä takia, eikä vain siksi että sille ekalle tulisi seuraa.

 

Mä oon aina pitänyt kahta lasta nössöratkaisuna. Yks lapsi taas on ollut (liiallista) mukavuudenhalua ja kolme tai neljä lasta itelle jotenkin ihanne (johtuen varmaan siitä, että omassa lapsuudenperheessä on ollut kome lasta).

Meillä on nyt 2 lasta, syntyneet 01/06 ja 07/08. Ja nyt ymmärrän miksi pariskunnat helposti jättävät lapsiluvun kahteen. Kun ensin on saanut yhden opetettua "perheen tavoille", on aikamoinen shokki, että joutuu aloittaa kaiken alusta. Tai ainakin meillä se on ollut sitä tämän ensimmäiset 3kk. Eikä sitä välttämättä halua enää koeka uudestaan. Ja se, että jättää lapsiluvun yhteen, on kyllä jollain tavoin viisauttakin..

Mutta luulen kuitenkin, että kyllä meille yritetään myös yksi poika saada, kunhan muutama vuosi kuluu. Ehkä olisi tuon kakkosen kanssa ollut helpompaa, jos esikoinen olisi ollut edes 4v pikkusiskon syntyessä..:/

 

Kuulostipas tuo hurjalta, että yritetään myös saada yksi poika.. :headwall: Mutta siis, olisi mukavaa kokea myös poikalapsen kasvatus, ja toisaalta vauvakuume luultavasti iskee jossain vaiheessa taas, joten..

 

No kyllä meillä tämä kakkonen on yhtä rakas kun esikoinenkin vaikka leikkisästi ajattelimme että pitäähän esikoisen saada kaveri.itsellä omaan veljeen niin iso ikäero että emme koskaan ole olleet varsinaisesti sisar ja veli sillai kun kuvittelisin että nämä meidän lapset tulevat olemaan.
en ole koskaan halunnut lapsia peräkkäin mutta eipä näille tullut kun 3 v ikäeroo kaipa se esikoisen vaikea alkuaika unohtui heti kun elämä tasaantui, aika kultasi muistot.

 

meillä nyt kolme pientä lasta, nuorin vajaa 2kk=) . tulevaisuudesta ei ikinä voi sanoa, miten lasten kans menee tai elämäs ylipäänsä, mutta mulla ainakin aukes uusi mailma juuri kolmannen synnyttyä, kun oli helpoin tähän asti, voi toki muuttua vielä, mutta vanhin on aina ollut vaikein, niin nyt tajusin, että hienoa nähdä, että voi niitä olla monenlaisia . Ja kun useampia, hoitaminenkin käy rennommin.

 

Olin 12 vuotta parisuhteessa ja ajattelin aina etten koskaan halua lasta. Jo muutaman kuukauden kuluttua tavattuani nykyisen kumppanini huomasin haluavani joskus lapsen (oliko sitten syynä kumppanin vaihdos vai biologinen kello?). Mies sanoi jo suhteen alkuaikoina että haluaa kaksi lasta, minä sanoin olevani tyytyväinen yhteen. Nyt meillä on noin 3 kk ikäinen poika. Tähän saakka olen sanonut, että tämä yksi riittää, mutta nyt on alkanut hiipiä mieleen ajatus, että ehkä joskus toinenkin voisi tulla... time will tell...

 

Nyt on yksi lapsi, mutta haavena on saada lisää. Milloin? sitä en tiedä. Välillä mä puhun jopa viidestä, mutta kompromissi voisi olla kolme, siis jos vaan onnistuu Mutta EHDOTTOMASTI toivon enemmän kuin yhtä :heart:

 

Olin 12 vuotta parisuhteessa ja ajattelin aina etten koskaan halua lasta. Jo muutaman kuukauden kuluttua tavattuani nykyisen kumppanini huomasin haluavani joskus lapsen (oliko sitten syynä kumppanin vaihdos vai biologinen kello?). Mies sanoi jo suhteen alkuaikoina että haluaa kaksi lasta, minä sanoin olevani tyytyväinen yhteen. Nyt meillä on noin 3 kk ikäinen poika. Tähän saakka olen sanonut, että tämä yksi riittää, mutta nyt on alkanut hiipiä mieleen ajatus, että ehkä joskus toinenkin voisi tulla... time will tell...

Mulla oli kans tällainen ajatus ennen, että haluankohan koskaan lapsia...Muistan jopa tän tilanteen kun sanoin tän ystävilleni. Muutama viikko eteenpäin mun "päässä naksahti" eli ilmeisesti kello lähti käyntiin ja ainoa mitä mietin oli lapsi. Meni vaan vuosi, että mies lämpeni ajatukselle

 

mä sanoisin ettei vielä kannata tuosta ajatuksesta stressaantua, kuitenkin teillä esikoinen vielä niin pieni ettei "kunnolla" vielä edes tiedä millaista se sitten oikeesti on.Meillä esikoinen reilu 2v ja senkään kanssa ei oikein vielä tiedä että millaista se sitten on, kuitenkin tuo kasvaa kokoajan ja iän tuomat haasteet on aina erilaisia.Eiköhän teilläkin ne ajatukset selkene kun lapsikin kasvaa.
Mä olen aina halunnut 3 lasta, johtuen varmaan siitä syystä että itseltäni on kaksi siskoa kuollut ja toivon omalle lapselleni että hän saisi elää elämänsä sisarusten kanssa ja vielä mahdollisimman monen sisaruksen kanssa.Taloudelliset varat vain eivät riitä kuin kolmeen, eikä mies halua enempää lapsia.
sisarukset todella ovat rikkaus niinkuin joku jo sanoikin.
Nyt meille syntyi toinen lapsi, kolmatta ei kyllä nyt ainakaan 5 vuoteen aleta edes yrittämään, eikä sitä tietenkään tiedä vaikka jäisi kokonaan saamattakin...

 

Meillä on toistaiseksi vain yksi lapsi, tyttö nyt reilu 8½kk. Toinen on lapsi on ehdottomasti toiveissa muutaman vuoden sisällä. Kolmannesta en ole vielä ihan varma..

Itse olen ainut lapsi, koska vanhempani eivät voineet hankkia enempää äitini terveyden takia. Olen saanut kaiken mitä lapsi vain tarvitsee -rajoja ja rakkautta-, mutta silti tuntuu että jotain suurempaa puuttuu elämästäni. Tämän takia en halua, että lapsemme joutuu kokemaan samalaista. Haluan luoda hänelle turvaa mahdollisista sisaruksista. Ja jos ajattelee asiaa, niin hänellä ei tule olemaan koskaan serkkuja minun puolelta (miehellä 2 pikkuveljeä - ehkä sieltä jossain vaiheessa tulee), ei tätiä eikä enoa. Tämä on minun mielipiteeni, mutta yksi lapsi on erittäin itsekäs ratkaisu.

 

Meillä on toistaiseksi vain yksi lapsi, tyttö nyt reilu 8½kk. Toinen on lapsi on ehdottomasti toiveissa muutaman vuoden sisällä. Kolmannesta en ole vielä ihan varma..

Itse olen ainut lapsi, koska vanhempani eivät voineet hankkia enempää äitini terveyden takia. Olen saanut kaiken mitä lapsi vain tarvitsee -rajoja ja rakkautta-, mutta silti tuntuu että jotain suurempaa puuttuu elämästäni. Tämän takia en halua, että lapsemme joutuu kokemaan samalaista. Haluan luoda hänelle turvaa mahdollisista sisaruksista. Ja jos ajattelee asiaa, niin hänellä ei tule olemaan koskaan serkkuja minun puolelta (miehellä 2 pikkuveljeä - ehkä sieltä jossain vaiheessa tulee), ei tätiä eikä enoa. Tämä on minun mielipiteeni, mutta yksi lapsi on erittäin itsekäs ratkaisu.

Mun mielestä siinä ei oo mitään itsekästä jos on sen verrran fiksu, että ymmärtää sen ettei vomavaroja ole kasvattaa useampaa lasta. Esim. itse jos tekisin toisen lapsen tähän saumaan, niin esikoinenkin joutuis kärismään tilanteesta aivan suunnattoman paljon. :/ Mut niinhän se on joka asiassa, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toiselle

 

Katja olisit sitten voinut tummentaa koko virkkeen. Mä sanoin että se on minun mielipiteeni asiassa. Ja piste.

 

^Niimpä...jos joku on sitä mieltä, niin mitä sitä kukaan muuttamaan Itse olen Afun kanssa samaa mieltä =)
Osin varmaan siksi, että olen ns. ainut lapsi, vaikka minulla veli onkin. 7v vanhempi, eikä meillä oikein vieläkään ole mitään yhteistä ison ikäeron takia koskaan ollutkaan, joten koen itseni "ainoaksi" :/

 

Katja olisit sitten voinut tummentaa koko virkkeen. Mä sanoin että se on minun mielipiteeni asiassa. Ja piste.

Ööh, no eikait täällä kukaan puhukaan kuin omia mielipiteitä
Ja toisekseen kyllä lasten tekeminen ylipäätään on aina itsekästä, omista tarpeistahan se lähtee

 

Haluaisin kovasti sisaruksia meidän lapselle, mutta emme niitä hyvin todennäköisesti tule saamaan. Adoptioon ja sijaisperheeksi en koe itselläni olevan tarpeeksi voimavaroja. Mutta muutenkin olen huomannut, että niin vähän sitä elämää lopulta pystyy suunnittelemaan.

Mutta toivon, että lapsemme silti olisi onnellinen ja saisi itselleen samanikäisiä ystäviä ja muutenkin turvaverkkoa.

Jaksuja kaikille, kuten tilliäinen totesi, oikeita täi vääriä vastauksia ei ole. On niin erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita.