Minä taas en osaa pitää kavereita. Läheisiä ystäviä on sellaiset kymmenen. Mutta kavereita ei ole enää, nuoruudessa oli ehkä enemmän sellainen kaveripiiri jonka kanssa käytiin baareissa ja keikoilla, elokuvissa ja piknikeillä. Mutta nykyään jotenkin on elämä mennyt sellaiseksi, ettei oikein ole mahdollista pitää sellaisia kaverisuhteita.
Kaveruuden miellän sellaiseksi, että vietetään aikaa yhdessä tehden jotain kivaa, viihdytään kyllä mutta mistään syvemmästä ei puhuta. Ystävyys on syvempää: se on jakamista ja luottamusta, toisen tukena olemista vaikeinakin aikoina. Huonoina aikoina kaverit liukenevat aika äkkiä, mutta ystävät ovat entistä tiiviimmin läsnä. Toisaalta ystävyys kestää pitkiäkin taukoja yhteydenpidossa ja pitkiäkin maantieteellisiä välimatkoja.