Onko muka suurimmalla osalla jotain 20 läheistä ystävää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja memmmu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

memmmu

Vieras
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen... onko muka yleistäkin, että on noin monta PYSYVÄÄ ja LÄHEISTÄ ystävää? Itselläni on 2 pitkäaikaista ystävää, joihin voin täysin luottaa, ja sitten kourallinen muita perhetuttuja, joiden kanssa kyläillään ym.. Ihmettelen vähän, että onko muka jotenkin yleistä, että on parikymmentä läheistä ystävää?
 
Kavereita ja tuttuja on, näitä tälläisiä keitä moikkaa ja pikaiset kuulumiset vaihtaa jos kaupassa törmätään. Ystäviä löytyy 2, oma mies ja siskoni. Ainoat ihmiset kenelle voi puhua mistä vaan ja keitä nimittäisin lähimmäisiksi ystäviksi.
 
Mä luin jonkin artikkelin, jossa sanottiin,ettei ihmisen elämään oikeasti mahdu kuin neljä ihmissuhdetta kerrallaan. Siis sellaisia, joista pitää huolta ja joita tapaa usein. Monilla tuo tulee täyteen jo omasta perheestä, kavereille ei siis oikeasti ole välttämättä aikaa.
 
Miulla on muutama läheinen ystävä, miun mies on paras ystävä.
Kavereita ja tuttavia on enemmän.
 
Tuskin on niin montaa kellään. Kavereita voi varmaan ollakin, mutta harvalla riittää aikaa/energiaa noin monelle ystävyyssuhteelle. Mä ainakin koen ystävyyssuhteet paljon syvemmiksi kuin pelkät kaverisuhteet.

Mulla on 4 läheistä ystävää.
 
Minulla on 3 niin läheistä ystävää että voin uskoa elämäni heidän käsiinsä ja voin tarvittaessa soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Aiemmin oli neljä mutta hän päätti sanoa ystävyyden irti keväällä enkä vieläkään tiedä miksi.

Sitten on tietty usiampi kymmen semmosia joiden kanssa pietään yhteyksiä enempi ja vähempi viikottain ellei päivittäin.
 
Hmmm... No kavereitahan tulee ja menee, mutta ystäviä. Lasketaanpa:
Oma mies.
Isoveli.
Vauva-kaverini, nykyään lapseni kummi.
Toinen vauva-kaverini, myös lapseni kummi.
Koulukaveri, mies.
Koulukaveri, mies myöskin.

Vuosi sitten olisin lisännyt vielä pari tuohon listaan, mutta tulipa valitettavasti kokeiltua "Hädässä ystävä tunnetaan"-fraasin todenperäisyyttä...
 
No, minulla ei ole yhtään ystävää, mutta tiedän paljon ihmisiä, joilla on parikymmentäkin ihmistä, joita nimittävät ystäväksi ja joiden kanssa viettävät aikaa.

Juuri jokin aika sitten olimme häissä, ja polttarikansion mukaan niihin osallistui 8 naista + morsian, pikkuisen kävi kateeksi...Itse toivoisin edes yhtä :(.

Minulla ei ole yksikään kaverisuhde säilynytala-tai yläasteajoilta enkä luota kehenkään nykypäivänä niin paljoa, että hänestä ystävä pääsisi edes muodostumaan. Silti sitä vaan jaksaa sitkeästi uskoa, että jos joskus JOSTAIN löytyisi se sielunkumppani, mutta ei...

Baareissakin kun käyn miehen kanssa ja tulee tutun kaupungin ihmisiä vastaan, kaikki verkostoituu ja tuntevat toisensa. Minuun ei juuri kukaan halua edes tutustua.
Oma syynikin tosin, kun olen hiljainen ujo ym...

Jotenkin odotin, että kun sisarukseni ja mieheni sisarukset "pariutuivat", että näistä naispuolisista ihmisistä voisin saada ystävän, mutta nou nou, olemme kauempana toistemme luonteista kuin itä lännestä.

Mutta itse kysymykseen siis...Kyllä voi. Facebookissakin monella tutullani on yli 300 kaveria...:(
 
Mulla on 2 pitkäaikaista luottoystävää, joille voi puhua ihan mitä vaan ja joista tietää, ettei ystävyys mihinkään häviä, vaikka välillä aikaa menee ettei nähdä. Sitten on vielä 5 semmoista, ketkä myös lasken ystäviksi, mutta ei olla ihan ikuisuuksia tunnettu.
 
Vaikea vetää rajaa kuka on läheinen ystävä ja kuka läheinen sukulainen kun suurin osa ystävistä on miehelle tai minulle sukua :D ystäväy ja sisarukset on meille kovin läheisiä ja ihan viikottain nähdään kaikkia. Myös omia vanhempiani ja heillekin voin puhua 99% kaikesta. Äkkisältään tulee mieleen kymmenkunta ihmistä jotka meillä kuuluu tähän ydinporukkaan ja sitten on vielä kourallinen muita ihmisiä joiden kanssa voidaan jakaa ilot ja surut ym mutta nähdään harvem min kuin viikottain. Sanomattakin selvää ettei vietetä kovin paljoaaikaa keskenämme vaan niin meidän kuin läheistemme ovet on aina auki ns.
 
Ystäviä isolla Y:llä on 4 kpl. Ei todellakaan 20. Saisi kyllä ollaa hiukan enemmänkin. koska elämäntilanteet/muutot jne terveys voivat erottaa. Mutta JOKAISESTA olen todella ONNELLINEN!
 
[QUOTE="vieras";24528552]Jotenkin odotin, että kun sisarukseni ja mieheni sisarukset "pariutuivat", että näistä naispuolisista ihmisistä voisin saada ystävän, mutta nou nou, olemme kauempana toistemme luonteista kuin itä lännestä.([/QUOTE]

Joo, ei se ystävyys kyllä jalkoväliä katso, ei sama sukupuoli tee kestään ystäviä tai tarkoita että olis mitään yhteistä.
 
[QUOTE="vieras";24528552]No, minulla ei ole yhtään ystävää, mutta tiedän paljon ihmisiä, joilla on parikymmentäkin ihmistä, joita nimittävät ystäväksi ja joiden kanssa viettävät aikaa.

Juuri jokin aika sitten olimme häissä, ja polttarikansion mukaan niihin osallistui 8 naista + morsian, pikkuisen kävi kateeksi...Itse toivoisin edes yhtä :(.

Minulla ei ole yksikään kaverisuhde säilynytala-tai yläasteajoilta enkä luota kehenkään nykypäivänä niin paljoa, että hänestä ystävä pääsisi edes muodostumaan. Silti sitä vaan jaksaa sitkeästi uskoa, että jos joskus JOSTAIN löytyisi se sielunkumppani, mutta ei...

Baareissakin kun käyn miehen kanssa ja tulee tutun kaupungin ihmisiä vastaan, kaikki verkostoituu ja tuntevat toisensa. Minuun ei juuri kukaan halua edes tutustua.
Oma syynikin tosin, kun olen hiljainen ujo ym...

Jotenkin odotin, että kun sisarukseni ja mieheni sisarukset "pariutuivat", että näistä naispuolisista ihmisistä voisin saada ystävän, mutta nou nou, olemme kauempana toistemme luonteista kuin itä lännestä.

Mutta itse kysymykseen siis...Kyllä voi. Facebookissakin monella tutullani on yli 300 kaveria...:([/QUOTE]
Älä vertaile itseäsi noihin facebook "kavereihin". Se on asia erikseen ja tosiystävät erikseen, joille voi näyttää itsestä sekä hyvät että huonot päivänsä eli joille ei tarvitse esittää ja näytellä yhtään mitään. Ei minulla ole yhtään tosiystävää. Kärsin siitä, koska haluaisin käydä kahvilla, teatterissa ja pikkumatkoilla naisystävän kanssa. En vain tiedä,miten 45 v enää sellaista saisi. Lapseni on jo kouluiässä ja nyt olisi aikaa aikaiskaverillekin. Vanhemmat siskoni asuvat eri paikkakunnilla ja minulla ei ole täällä yhtään sukulaista. Ei kaverin tai ystävän saaminen ole helppoa ja olen käynyt vuosia erilaisisa harrastuksissa sekä liikunallisisa että muissa. Kaikilla on jo siellä se vakiokaveri. Mitenhän me yksinäiset löydettäisiin toisemme? En pidä mistään pintaliidosta vaan olen aika vakavista asioista kiinnostunut. Sekin karsii kaveripiiriä.
 
Minulla on neljä ystävää, joista yksi on mieheni. Kavereita on jonkin verran, tuttuja jonkin verran. En ystävysty helposti, enkä päästä lähelle helposti. Mies on minulle läheisin ja kaksi ystävääni kulkeneet mukana vuosikausia. Yksi ystävä on uudempi tuttavuus, neljän vuoden takaa, mutta hänessä vain on sitä jotain, että uskallan pitää kiinni.

Facebookissa kavereita on minulla n. 100. Se ei kyllä kerro mistään mitään,osa on sukulaisia, osa vanhoja koulukavereita. Itse en kai ole pyytänyt kaveriksi kuin muutamaa ihmistä :o
 

Yhteistyössä