pohtii
Itselläni on yksi lapsi, helppo sellainen. kaikkeen tyytyväinen jonka kanssa on helppo olla ja mennä. mietinkin tässä kannattaako toista tehdäkkään? kaksi lasta oli haaveeni, mutta nyt huomaan miten helppoa olisi näinkin, ainakin itselle. voin ostaa lapselleni paljon materiaa. aikaa minulla on hänelle paljon. joka paikassa on niin helppoa kun ei tarvitse keskittyä kuin tähän yhteen lapseen. kavereita ja toisten lasten seuraa lapselleni on tarjolla yllin kyllin.
kaverillani on kaksi lasta, ollaan läheisiä ja lapsensa on kulkeneet vauvoista saakka mulla paljon hoidossa, jopa viikonkin kerrallaan. ei se niin vaikealta tuntunut sekään. lapsista on hurjasti seuraa toisilleen ja sisarussuhteen tiiviys tulee heissä heti ilmi. viihtyvät pitkät ajat keskenään ja saa ihan rauhassa keskittyä kotitöihin ym. ja omiin juttuihin. kaksi lasta sopii vielä ihan kompaktisti joka paikkaankin, autoonkin tavaroineen. yhteiskunta tuntuu kuin tehdyn nelihenkiselle perheelle: kaikki perhepaketitkin sisältää 2 aikuista ja 2 lasta hotelleissa, kylpylöissä, matkalipuissa ym. 2 lasta sopii vielä kaikkialle.
mutta ne jo tappeleekin keskenään. jos kaupungilla toinen raivostuu suuttuu yleensä toinenkin. yksi on paljon helpompi kantaa pois paikalta. kaksi lasta tarvii jo kaksi huonetta, ennemmin tai myöhemmin. leluja, vaatteita, tietsikoita, mopoja ym. tarvitaan kaksinkertainen määrä. Ihan kaikkea ei voi enkä haluakkaan kierrättää, pitäähän toisellakin olla uutta eikä vain toisella. mutta kaksi lasta ei ehkä kuitenkaan olisi liian kallis paukku toimeentulevalle työssäkäyvälle perheelle?
toisella kaverillani on 5 lasta. Minun mielestä se näyttää jo välillä painajaismaiselta. heillä ei ole varaa koskaan matkustaa mihinkään, vaikka isä onkin hyväpalkkaisessa työssä. Ja 5 kanssa meneminen muutenkin on jo ongelmallisempaa, mihinkään isoonkaan perheautoon ei sovi millään. jos yhdelle sattuu huono hetki kylässä, kaupungilla ym. kohta huutaa koko kuoro. äidin kaikki aika menee syöttö ja vaipotuspaikkojen etsimiseen. perheen kaikki raha on tarkoin mietittävä, huushollin on oltava iso. äiti tahtoo suoda uutta tavaraa edes joskus kaikille. Vasta jouluna oli miettiminen lahjoissa. 5 lapselle ei ihan heti löydy myöskään hoitopaikkaa jos vanhemmat edes joskus haluaisi mennä keskenään johonkin. heillä on kotona melkein aina joku sairauskierre menossa jonkun koulusta/kerhosta tulleena. kaikki perheen lapset on tehty toivottuina, mutta ajoittain äiti väsyy ja palaa loppuun katraansa kanssa. hyviä asioita mun on vaikea enää tästä perhekoosta löytää, paitsi tietysti että lapset on sulosia! (mut onneksi ovat niitten... )
Herättääkö sinussa mitään ajatuksia? Toivoisin mielipiteitä ja näkökulmia kaikenkokoisista perheistä, kokemuksia. Sivustakatsojana tai itse vanhempana. Tai oletko päättänyt jättää lapset kenties kokonaan tekemättä jostain syystä? Meillä on nyt ajankohtainen asia tämä perhekoon päättäminen, olen jo kolmekymppinen enkä tästä enää nuorru.
Vielä mietin, entä jos jättäisi lapsille ison ikäeron? kumpikin saisi paljon huomiota pienenä, samoin maallinen mammona uusiutuisi jo välissä. Teinin asioihin olisi aikaa keskittyä yksilöllisesti, ihan niinkuin joka muussakin ikäkaudessa. mutta toisaalta, jäisikö sisarussuhde liian etäiseksi, voisiko näin tulla läheisiä sisaruksia ollenkaan? Jos itseäni ajattelen, olisi vain yksi vauva/pieni kerrallaan.
kaverillani on kaksi lasta, ollaan läheisiä ja lapsensa on kulkeneet vauvoista saakka mulla paljon hoidossa, jopa viikonkin kerrallaan. ei se niin vaikealta tuntunut sekään. lapsista on hurjasti seuraa toisilleen ja sisarussuhteen tiiviys tulee heissä heti ilmi. viihtyvät pitkät ajat keskenään ja saa ihan rauhassa keskittyä kotitöihin ym. ja omiin juttuihin. kaksi lasta sopii vielä ihan kompaktisti joka paikkaankin, autoonkin tavaroineen. yhteiskunta tuntuu kuin tehdyn nelihenkiselle perheelle: kaikki perhepaketitkin sisältää 2 aikuista ja 2 lasta hotelleissa, kylpylöissä, matkalipuissa ym. 2 lasta sopii vielä kaikkialle.
mutta ne jo tappeleekin keskenään. jos kaupungilla toinen raivostuu suuttuu yleensä toinenkin. yksi on paljon helpompi kantaa pois paikalta. kaksi lasta tarvii jo kaksi huonetta, ennemmin tai myöhemmin. leluja, vaatteita, tietsikoita, mopoja ym. tarvitaan kaksinkertainen määrä. Ihan kaikkea ei voi enkä haluakkaan kierrättää, pitäähän toisellakin olla uutta eikä vain toisella. mutta kaksi lasta ei ehkä kuitenkaan olisi liian kallis paukku toimeentulevalle työssäkäyvälle perheelle?
toisella kaverillani on 5 lasta. Minun mielestä se näyttää jo välillä painajaismaiselta. heillä ei ole varaa koskaan matkustaa mihinkään, vaikka isä onkin hyväpalkkaisessa työssä. Ja 5 kanssa meneminen muutenkin on jo ongelmallisempaa, mihinkään isoonkaan perheautoon ei sovi millään. jos yhdelle sattuu huono hetki kylässä, kaupungilla ym. kohta huutaa koko kuoro. äidin kaikki aika menee syöttö ja vaipotuspaikkojen etsimiseen. perheen kaikki raha on tarkoin mietittävä, huushollin on oltava iso. äiti tahtoo suoda uutta tavaraa edes joskus kaikille. Vasta jouluna oli miettiminen lahjoissa. 5 lapselle ei ihan heti löydy myöskään hoitopaikkaa jos vanhemmat edes joskus haluaisi mennä keskenään johonkin. heillä on kotona melkein aina joku sairauskierre menossa jonkun koulusta/kerhosta tulleena. kaikki perheen lapset on tehty toivottuina, mutta ajoittain äiti väsyy ja palaa loppuun katraansa kanssa. hyviä asioita mun on vaikea enää tästä perhekoosta löytää, paitsi tietysti että lapset on sulosia! (mut onneksi ovat niitten... )
Herättääkö sinussa mitään ajatuksia? Toivoisin mielipiteitä ja näkökulmia kaikenkokoisista perheistä, kokemuksia. Sivustakatsojana tai itse vanhempana. Tai oletko päättänyt jättää lapset kenties kokonaan tekemättä jostain syystä? Meillä on nyt ajankohtainen asia tämä perhekoon päättäminen, olen jo kolmekymppinen enkä tästä enää nuorru.
Vielä mietin, entä jos jättäisi lapsille ison ikäeron? kumpikin saisi paljon huomiota pienenä, samoin maallinen mammona uusiutuisi jo välissä. Teinin asioihin olisi aikaa keskittyä yksilöllisesti, ihan niinkuin joka muussakin ikäkaudessa. mutta toisaalta, jäisikö sisarussuhde liian etäiseksi, voisiko näin tulla läheisiä sisaruksia ollenkaan? Jos itseäni ajattelen, olisi vain yksi vauva/pieni kerrallaan.